Mitä pian tapahtuu?

MITÄ PIAN TAPAHTUU?

 "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." Ap.t. 1:11 "Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä Hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1 Tess. 4:14-18

Tämä ihmeellinen ilmestys, jonka eräs norjalainen veli on nähnyt useita vuosia sitten, on aikoinaan julkaistu erillisenä lehtisenä sekä eräissä ruotsin- ja suomenkielisissä lehdissä.  Se on kuitenkin niin vavahduttava ja Raamatun selvään ilmoitukseen perustuva, että on syytä julkaista se vieläkin herätyshuutona sekä uskovaisille että niille, jotka eivät vielä ole pelastusta vastaanottaneet. Me elämme totisesti vakavien tapahtumien kynnyksellä! 79-vuotias Olav Rodge kertoo: "Ollessani rukouksessa erään veljen kotona, sain ilmestyksen, jonka näkemisestä olin hyvin järkyttynyt. Tämä ilmestys tuli minulle sitä varten ja sillä tavalla, että olisin voinut sen kirjoittaa paperille, mutta en saanut rauhaa ja sanoin Jumalalle: 'En muista kaikkea tätä. Jos se on Sinun tahtosi, anna se minulle vielä kerran.' Noin kahden viikon kuluttua sain saman ilmestyksen uudelleen niin selvänä kuin olisin lukenut kirjaa tai lehteä. Kello oli jo 10 illalla, sain käsiini lyijykynän ja vanhan kassakirjan. Kirjoitin ja kirjoitin, kunnes kello oli 1 yöllä. En jaksanut enempää. Olinhan puolivälissä 79 vuotta. Pyysin saada levätä ja pyysin Jumalalta jatkoa päivällä tai seuraavana iltana, että saisin sen valmiiksi. Kului taasen viikko ennen kuin sain jatkoa tähän ilmestykseeni. Kello oli silloin jälleen 10 illalla."

TÄSTÄ ALKAA ILMESTYS:

Ilm. 3:10, 1 Tess. 1:10 Kello on 9 aamupäivällä. Rouva Andersen istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia. Noin neljä, viisi minuuttia on kulunut, kun ohjelma äkkiä katkaistaan. Huomiota herättävä uutinen Oslosta: kaupunki pakokauhun vallassa! Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta, lasta ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi heitä kuuluttaa, koska kadonneita on niin paljon. Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut, kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä ilmoitus viranomaisille. Muutaman minuutin kuluttua ilmoitetaan, että suurtorilla kaksi kaupantekijää on hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan kukkiaan myyjälle, tämä hävisi vaihtorahaa antaessaan. Sama ostaja kertoi myyjän sanoneen: "Kiitos Jeesus." Ja niin hän oli hävinnyt. Hän hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua olisi ollut hänen edessään, mutta kukkakauppias oli poissa, samoin sumukin. Siinä samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja huusi: "Joku on varastanut lapseni. Se oli 8 kk ikäinen poika. Missä on poliisi?" Poliisi oli kyllä lähellä, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Eräs kauppias juoksi ulos liikkeestään ja huusi: "Auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi yhtäkkiä myymäläpöydän takaa!"

TUKHOLMA, KÖÖPENHAMINA, HELSINKI...

Myös Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuin Oslossakin, ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Nyt myöskin Kööpenhamina ja Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudultakin on saatu tietoja katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei voi selvittää tätä asiaa. "Ulf", sanoo rouva Andersen, "mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee kaunista huvilakaupunkia. Kauniita pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta tulee rouva Häland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan täältä? Ruth on kadonnut. Hän istui rapulla ja katseli, kun minä leikkasin ruusupensasta. Hän on poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä." "Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta tuoltahan tulee Andersen. - Tuletko sinä nyt, tähän aikaan", kysyy rouva Andersen, "kellohan on vasta puoli kymmenen?" - "En jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin työpaikalla. Monet työmiehet ovat hävinneet salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät äkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs, joka oli kulkenut hengellisissä kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, alkoi huutaa: "Nyt se on tapahtunut!"

"JEESUS ON NOUTANUT OMANSA - MINÄ JÄIN JÄLJELLE!"

"Mikä sitten on tapahtunut?" kysyin. "Jeesus on noutanut omansa." Hän itki ja huusi: "Minä jäin jäljelle, minä jäin jäljelle." Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän vain yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella olivat asiat samalla tavalla. Jätin kaikki ja läksin. Saamme kuitenkin ylitöitä tänään. Kaupungin keskustassa oli suoranainen sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta autonkuljettajaa oli hävinnyt autoistaan ja linja-autoista. Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä riveissä. Ne kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin omaisiaan etsien. Poliisi ei voinut mitään." Rouva Häland vääntelee käsiään, itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle. Radio antaa lisää tietoja kadonneista. Merellä monista laivoista on hävinnyt ihmisiä. Synnytyslaitokselta ovat kaikki vastasyntyneet hävinneet. Hoitajat ovat pelon vallassa. Äidit valittavat epätoivoisina. Monet hoitajat ovat myöskin poissa. Vanhainkodista on myös hävinnyt monta vanhusta. Radio ilmoittaa kello 11, tällä kertaa Lontoosta, että siellä on myöskin kello 9 hävinnyt koko maasta suuri joukko lapsia ja aikuisia. Se on selittämätöntä. Monet papit ovat kutsuneet seurakuntansa koolle. He ovat todenneet, että rukoilevat ja tosiuskovaiset ovat poissa. Monta pappia ja saarnaajaa on kadonneiden joukossa. Eräs piispa jossakin suuressa hiippakunnassa on kutsunut pappinsa koolle. Nyt on kolme ja puoli tuntia kulunut ensimmäisestä tiedonannosta Oslosta. Koko ajan on virrannut tietoja uusista katoamisista kaikkialta. Kauko-ldästä, Koreasta tulee mitä huomiota herättävin uutinen: monta tuhatta henkilöä on kadonnut, niiden joukossa paljon sotilaita. Jos yrittäisi kuvailla tilannetta, se olisi aivan mahdotonta. Kaikki ovat pelon vallassa. On kyllä monia, jotka sättivät ja kiroilevat niin Jumalaa kuin ihmisiäkin. ”Emme olleet valmiina” Eräs mies juoksee kadulla, vääntelee käsiään ja huutaa: ”Olkaa varuillanne! Kohta me kaikki katoamme!” –Hän on kadottanut järkensä. Eräs vanha nainen seisoo kädet ristissä ja katselee taivaalle. Hän sanoo:”Ei, ei – kun emme olleet valmiina Hänen tulonsa edellä, Hän ei enää tule ketään noutamaan.Herra Jumala, Jeesus, auta meitä. Nyt se on tapahtunut,en uskonut että Hän näin nopeasti tulisi. En ollut kyllin valveilla.

"lltalehdissä on selostus tapahtumista. Ihmisiä kehotetaan olemaan rauhallisia. Poliisit ja viranomaiset työskentelevät kuumeisesti saadakseen selville kadonneitten lukumäärän. Tiedemiehet, erityisesti meteorologit, ovat toiminnassa löytääkseen syyn tähän salaperäiseen tapahtumaan. Nyt alkaa tulvia tietoja Amerikan itävaltioista. Poliisit saavat lisää tietoja kadonneista ihmisistä. Vaikeita liikenneonnettomuuksia on tapahtunut asian yhteydessä, ja monet ihmiset ovat menettäneet henkensä. Uutisista päätellen tämä tapahtuma on koskettanut koko maailmaa. Maapallon eteläosassa on tapahtunut samaa kuin täälläkin. Hirveä levottomuus vallitsee kaikkialla. Näyttää siltä, etteivät ihmiset uskalla mennä levolle yöksi. Kaduilla neuvotellaan hysteerisesti tapahtuman johdosta. Tullaan lopulta siihen tulokseen, että kristityt ja kristinusko ovat olleet siihen suurimpana syynä. Ne, jotka henkilökohtaisesti tunsivat kadonneita, tiesivät kertoa, että he olivat uskovaisia "intoilijoita" ja viattomia lapsia. Eräs työläinen oli sanonut: "Nyt on Hans Olsen poissa. Hän on kokenut sen, josta hän aina puhui, että Jeesus tulee pian ja noutaa omansa pois." "Niin", vastaa joku toinen, "meidänkin joukossamme oli yksi tuollainen. Nyt hänkin on poissa. Nyt täytyy viranomaisten puuttua asiaan ja kieltää uskonnolliset asiat. Tämä tapaus ei saa toistua." "Oi ei", huudahtaa yksi joukosta. "Tämä ei tule enää koskaan tapahtumaan! Olisimmepa vain kuunnelleet, mitä saarnattiin, niin meidän kohtalomme olisi ollut toinen. Nyt meidän on pakko elää tässä sekasorrossa ja tässä helvetissä, ja vielä pahemmaksi se vain muuttuu." "Jaha, sinä uskoit heihin, olisit mennyt heidän mukanaan", sanoi eräs. "Toivomukseni on, että olisin voinut", vastaa tämä ja menee pois. Joku huusi hänen peräänsä: "Sinut pitäisi hirttää, sinut ja kaikki ne, jotka puuttuvat tuohon mielettömään uskontoon."

RAAMATUN ENNUSTUKSET TOTEUTUIVAT

Seuraavana päivänä lehdet eivät voineet antaa tyydyttävää selostusta asiasta. Kaikki on ja tulee olemaan selittämätöntä. Kaikista maista tulee samanlaisia tietoja. Lähetyskentiltä ilmoitetaan, että suuri joukko kristittyjä on kadonnut. Muutamia on jäänyt jäljelle. Paljon pappeja ja saarnaajia oli jäljellä kokouksessa, joka kutsuttiin koolle, monta tosin oli poissakin. Hermostuttava ja masentava oli tilanne. Monet olivat onnettomia. Kukaan ei epäröinyt tapahtumaa. Se oli se ennustettu ylöstempaaminen, joka koski pyhiä - "morsiamen ylösotto". Monet tunnustivat, etteivät he teologisesta sivistyksestä ja Jumalan Sanan tutkimisesta huolimatta koskaan osanneet kuvitella sen juuri tällä tavalla tapahtuvaksi. He olivat vieraita uudestisyntymisen ja lapseuden Hengelle. Eräs nuori pappi virkkoi: "En ole koskaan opettanut tällä tavalla. Professorit eivät ole opettaneet sitä, mitä näinä päivinä on tapahtunut." Mielipiteet olivat kuohuksissa, joten neuvottelut eivät olleet asiallisia. Poliisin käännyttyä yleisön puoleen saadakseen yleiskuvan tapahtumista, olivat he samaa mieltä antaessaan selostuksen: "Se, mikä tapahtui, oli Raamatun mukaan ennustettu ns. morsiamen ylösotto, toisin sanoen Jeesus haki omansa pois. Se on kaikki, mitä voimme sanoa." Poliisi ei kuitenkaan antanut tätä lausuntoa julki päätettyään, että se oli tulos hysteerisestä ja hermostuneesta mielentilasta. Tapahtuma on niin laajakantoinen, että siitä täytyy tulla hallitusasia. Jos uskonto ja kristityt ovat siihen syynä, niin täytyy kirkot ja kappelit sulkea toistaiseksi, kunnes on saatu enemmän valoa asiaan. YK on paras keskus selvittämään ja tutkimaan asiaa perusteellisesti.

OVI ON SULJETTU

Kristittyjen piirissä on tilanne masentava. Eilen sunnuntaina olivat rukoushuoneet ja kirkot täynnä ihmisiä. Nyt monet seurakunnat ovat ilman paimenta, ja monta jäsentä on myös poissa. Monissa seurakunnissa on vain harvoja jäseniä jäljellä, mutta silti niissä on väkeä. Monet kävijöistä ovat niitä, joita tuo "suuri onnettomuus", niin kuin sitä sanotaan, on kohdannut. Ihmiset tahtovat kuulla Jumalan Sanaa, mutta turhaan. Joku yrittää lukea. "En voi lukea." Toiset itkevät. Suuri yleisö on yksimielinen siitä, että kristinusko on pääsyynä tuohon valitettavaan tapaukseen. He tahtovat saada siihen selvyyden kristityiltä ihmisiltä. Monet etsivät apua Jumalalta. He ovat syvästi onnettomia. Useimmissa kokouksissa vallitsee suoranainen sekasorto. Eräässä paikassa mies pui nyrkkiään ja huutaa papille: "Se on sinun syysi, että meistä niin moni jäi jäljelle. Sinä et koskaan kertonut siitä, että Jeesus tulee noutamaan omansa ja vielä vähemmän sydämen puhtaudesta ja Pyhän Hengen kasteesta, etkä siitä, että kaikki pitää olla selvänä Jumalan ja ihmisten välillä. Minä tiedän, mikä minulla oli esteenä, vain pikkuasiat, pikkuasiat, mutta, mutta... Herrajumala, auta!" "Vaikene", pappi sanoo. Hän luulee täyttäneensä velvollisuutensa. Tällä tavalla toinen syyttää toistaan, itkien ja valittaen. He kolkuttavat ovelle, mutta se on suljettu. Tilannetta ei voi kuvailla, millaiseksi se on kehittynyt. Ihmiset ovat tietoisia siitä, että hirvittävä aika on tulossa. Aivan kuin leijuu ilmassa, että kaikki toivo on poissa. Ovi on suljettu, mutta he kolkuttavat ja huutavat, kaikki ne, jotka olivat tyytyneet ulkopuoliseen uskontoon ja sen muotoihin. Monet ovat olleet mukana toveruuden vuoksi, toiset taas mukana laulun tai musiikin tähden. Kaikki ilman uudestisyntymistä, ilman lapsen asemaa, ilman perintöoikeutta.

Monelle seurakuntaelämä on ollut vain ajanviettoa ilman sisäistä elämää. He kolkuttavat suljetun oven takana: "Herra, Herra, avaa ovesi meille!" Kaiken lisäksi kuuluu hirveä huhu, että kolmas maailmansota saattaa puhjeta milloin tahansa. Diplomaattiset suhteet idän ja lännen välillä ovat katkenneet. Ei kestä kauan, kun idästä tulee tieto, että kommunistit etunenässä kieltävät kaiken kristillisen toiminnan. Se, joka uskaltaa mainita nimen Jeesus, saa kuolemantuomion. Kristillinen kirjallisuus pitää hävittää. Raamattu ensimmäisenä on poltettava. Merkitsee kuolemaa pitää pienintäkin esinettä, joka jollain tavoin muistuttaa Kristuksesta. Länsimaissa kestää hiukan kauemmin, ennen kuin nämä säännöt tulevat käytäntöön. Jumalaton enemmistö johtajien ja kansan keskellä on pois suunniltaan ja vaatii, että jotain pitää tehdä. Se voittaa, ja kun kristillisyys oli pääsyynä asioiden kulkuun, niin lopputulos on selvä.

Alkaa hirvittävin aika ihmiskunnan historiassa. Suuri joukko jäljelle jääneistä kristityistä huutaa jatkuvasti Jumalan puoleen. Se ei tahdo seurata viranomaisten määräyksiä. Kristityt joutuvat vankeuteen ja kuulusteltaviksi kuin Gestapon aikoina. Jos tahdot kirota ja kieltää Jeesuksen Kristuksen, voit pelastaa henkesi. Tämä on käsky. Tuhannet ovat järkkymättömiä uskossaan, ja niin alkavat massamurhat, joita ei voi sanoin kuvailla. Monia kidutetaan hirveällä tavalla, kunnes he kuolevat. Ei ole enää oikeutta eikä lakia. Saatana on päästetty irti! Voi maata ja sen asukkaita! Monet antavat periksi hädän hetkellä. Heillä ei ole paikkaa, mihin menisivät, sillä koko maailma on pahuuden vallassa. Kaikki kansat ovat yhtä mieltä siitä, että kristinusko täytyy tukahduttaa. Tämän maailman ruhtinas on ottanut vallan. Lapset kavaltavat vanhempiansa kuolemaan. Nyt täyttyy se, mitä on kirjoitettu Luuk. 21:16:ssa. On mahdotonta kuvailla kaikkea tapahtuvaa, mutta Jumala on selvittänyt sen Ilmestyskirjassa. Näiden onnettomain huuto on: "Herra, lyhennä nämä päivät!" Nyt on tultu siihen pisteeseen, että ei vain kristinuskoa pidä tukahduttaa, vaan myös juutalaisuus ja juutalaiset pitää lopettaa. Poliittisesta eripuraisuudesta huolimatta kaikki kansat varustautuvat hyökätäkseen Jerusalemiin. Israel on hyvin varustautunut, joten vastarinta on oleva sen mukainen. Suurin syy hyökkäyspäätökseen on epäluottamus supervaltojen keskuudessa. Yksi pelkää, että toinen saa liian suuren vallan. Lopputuloksena on kauhea verilöyly: Harmagedon. Silloin tulee Kuningasten Kuningas, Herrain Herra, korkeudessaan ja ihanuudessaan. Ilm. 20:6

Rakas ystävä, pidä huoli, ettet jää tänne saatanan hallituskaudeksi, vihan ajaksi. Mene Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen! rukoile nöyrästi armoa ja valoa. Vielä tänään on armon aika, vielä tänään voit sinetöityä Jeesuksen Kristuksen omaksi. Silloin pääset mukaan, kun Hän noutaa omansa. Joh. 3:3.

Jaakko Jalonen 03.07.2020 18:33

Tämä aika on lähempänä kuin koskaa: Kiitos Jeesus, että tulet hakemaan morsiuseurakuntasi Kaitsän häihin! KiitosJeesus sinä olet voittaja!

tanja 09.07.2013 11:50

rauhaa, onko tämä ilmestys tapahtunut milloin,

Leila-sisko 08.06.2013 07:51

AAMEN : tule Herra Jeesus !