by David Wilkerson | February 6, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Paavali kiittää Jumalaa niistä, jotka pysyvät vakaina vaarallisina aikoina. Tämä pyhä jäännös nousee antikristillistä henkeä vastaan ja seisoo vahvana. Heitä ei voi voittaa. Päinvastoin, he voittavat maailman, lihan ja pahan.
”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, …sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen, … Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme. Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa”( 2 Tess.2:13- 17).
Tämä pyhä jäännös rakastaa totuutta eikä pelkää moitetta. He tutkivat itseään Jumalan sanan valossa ja antavat sen käydä läpi aivan ytimiin asti. Rakas lukijani, jos annat sydämesi olla avoin totuudelle eli edelleen rakastat Jumalan sanaa, Herra varjelee sinua.
”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti. Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen”(Ps.125:1-3).
Antikristillisellä hengellä on valtikkansa, merkittävä arvovalta. Hänen voimansa ja hallituksensa ei pysty kuitenkaan sinuun, koska olet osa Jumalan pyhää jäännöstä.
”Minä olen kirjoittanut teille…, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha”(1 Joh. 2:14).
”Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme”(1 Joh.5:4).
Antaa antikristuksen hengen tulla vain. Ei se sinua liikuta, koska perustuksesi on vahvasti Jumalan sanan totuudessa. Sinut löydetään Jumalan kodista, palvomassa
puhtaalla sydämellä ja uskosi voittaa kaiken, mitä vihollinen tuo sinua vastaan.
by David Wilkerson | February 3, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Ensimmäinen kohta tässä Jumalan ”kaksinkertaisessa tuskassa” on, kun teemme syntiä hänen läsnäolossaan, vastoin hänen kirkkauttaan ja rakkauttaan. Ei synti itsessään niin murehduta Jumalaa, vaan sen seuraukset, jotka hän tuntee. Jumala tietää, että syntimme ajaa meidän ahdistukseen ja kurjuuteen.
Toinen kohta Jumalan ”kaksinkertaisessa tuskassa” on, että syntimme pakottaa hänet pitämään sanansa meidän tuomiostamme. Hänen täytyy siis toisaalta olla tukenamme rakastavana Isänä ja kuunnella tuskan huutoamme, kun hän kurittaa meitä tarkoituksenaan saada aikaan meissä jumalista luontoa.
Erään kerran jouduin kriisiin, omien mahdollisuuksieni loppuun. Minusta oli puhuttu parjaavasti. Kun sitä oli kestänyt aikansa, menin Jumalan eteen muistuttamaan häntä omasta sanastaan:
Jonkin aikaa tämän jälkeen rukoilin epätoivoisena: ”Voi, Jumala, kuinka kauan annat tämän jatkua? Nämä valheet muuttuvat matkallaan niin paljon, etten tunne niiden sisältöä päivästä toiseen. Sinä olet minun puolustajani, Herra, ja sinä sanot kostavasi kansasi puolesta. En kuitenkaan näe sinun tekevän yhtään mitään minun oikeuteni hyväksi.”
Kun ajattelin itseeni kohdistuvia parjauksia, aloin ajatella muita ahdistettuja pastoreita ja seurakunnan työntekijöitä. Tänäkin päivänä on paljon hurskaita ihmisiä, jotka kohtaavat kauheata tuomitsemista, koska heitä vastaan on puhuttu pahoja sanoja.
”Miksi, Herra?” rukoilin. ”Miksi annat omiesi joutua jatkuvasti loukkauksiin?”
Herra vastasi: ”David, minä olen laupias, pitkämielinen ja hidas vihaan, koska se aiheuttaa kipua itselleni, kun joudun ulosmittaamaan
tuomioni. Jos voisit tuntea tuskani, et koskaan, koskaan haluaisi nähdä tuomioni langettamista. Ymmärtäisit, miksi odotan niin kauan, ennen kuin lasken sen alas. Tiedät, kuinka tuskallista on kurittaa lapsiasi. Sama se on minullakin.
Minusta on kauheaa kurittaa niitä, joita rakastan.”
by David Wilkerson | February 2, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Silloin Herra sanoi Moosekselle: ’Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt. …He tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet ja sille he ovat uhranneet… Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa. Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan’ "(2 Moos.32:7- 10)
”Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: "Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä? ... Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aioit tuottaa kansallesi … Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa”(2 Moos.32:11 -14).
Lukiessaan tätä kohtaa monet uskovat antavat Moosekselle armollisemman leiman kuin Jumalalle. He ajattelevat: ”Mooses rukoilee suurta armoa Israelin kansalle, kun taas Jumala on valmis tuhoamaan heidät.” Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Mooses saattoi rukoilla sillä tavalla vain, koska hän tunsi Jumalan armollisen sydämen.
Jumalan oikeudenmukaisuus vaati, että kansa olisi tuhoutunut, mutta Mooses tiesi sen pahoittavan hänen mieltään aivan liikaa. Niinpä hän kohotti Jumalan puoleen tämän anomuksen: ”Tiedän, että sinun oikeudentuntosi itkee ja näiden uppiniskaisten ihmisten tulisi joutua tuhon omaksi. Tiedän kuitenkin, ettet voi kestää sitä kipua, minkä sen tekeminen tuottaa sinulle. Minä tunnen sinun sydämesi, Jumala ja tiedän, ettet voi tuhota Israelia, koska rakastat sitä.”
Raamattu sanoo, että Jumala ”katui”, mikä tarkoittaa, että hän muutti
mielensä Israelin tuomitsemisesta. Hän ei tuhoaisi heitä. Sen sijaan kansa joutuisi kuolemaan erämaassa. Vaikka kansa jatkaisikin Jumalan tuskastuttamista epäuskollaan vielä kolmekymmentä kahdeksan vuotta, Herra silti suojelisi
heitä, johtaisi heitä, ruokkisi heidät ja vaatettaisi heitä heidän kuolinpäiväänsä asti.
by David Wilkerson | January 30, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Paavali antaa meille listan niistä, jotka eivät peri Jumalan valtakuntaa:
”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää
eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa(1
Kor.6:9 - 10).
Sitten apostoli lisää: ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä”(1 Kor. 6:11).
Miten nämä ihmiset pelastuivat noin hirveistä synneistä ja tulivat vanhurskaiksi Jumalan edessä?
Mitä heille tapahtui, etteivät he enää olleet pahoja, vaan
pikemminkin Jumalan hyväksymiä?
Ensinnäkään, Jumala ei kunnioita henkilöitä. Häntä ei häikäise henkilön arvonimi tai maallinen kunnia, oli hän sitten kuningas, kuningatar, presidentti tai pääministeri. Toisekseen Jumalaa ei ihastuta meissä oleva hyvyys: pitkät rukoukset, paastoaminen, kymmenysten maksu, Raamatun lukeminen, hyvää tarkoittavat teot. Mikään näistä ei tee meistä vanhurskaita tai hyväksyttäviä Jumalan edessä. Jopa meidän ”hyvä” lihamme, luonteemme, puheemme, ajatuksemme ja tekomme, ovat löyhkä hänen sieraimissaan, jos niitä käytetään omavanhurskauden saamiseen.
Kun Jeesus meni ristille, hän ristiinnaulitsi meidän ”vanhan ihmisemme”. Jäljelle jäi vain yksi ihminen, se ainoa, jonka kanssa Jumala on tekemisissä. Se on hänen oma Poikansa. Kun Jeesus sai työnsä valmiiksi maan päällä ja istuutui Isän oikealle puolelle, Jumala sanoi: ”Tästä lähtien pidän sinua ainoana vanhurskaana ihmisenä. Jokaisen, joka haluaa tulla tyköni, on tultava sinun kauttasi, Poikani kautta. Kaikkien, jotka haluavat olla vanhurskaita, on hyväksyttävä sinun vanhurskautesi, ei mitään muuta.”
Meidät siis hyväksytään Jumalan silmissä vain uskossa Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä: ”Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa”(Ef.1:6).
Näetkö nyt, kuinka tärkeätä on olla Jeesuksen kanssa, tulla hänen luokseen heti, kun olet langennut? Sinun pitää oppia juoksemaan hänen turviinsa, itkien: ”Jeesus, minä lankesin!” En selviä tästä. Isä ei tunnista minua, paitsi, jos tulen hänen luokseen Sinussa!”
by David Wilkerson | January 26, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Ei jokainen juutalaiseksi syntynyt ole se.
Se ei ole juutalainen, joka on sitä vain ulkoisesti.
Se ei ole juutalainen, joka
kieltää juutalaisen hengen,
Perinteen, kutsumuksen
Silti se on juutalainen, joka on sisällisesti
Uskon kautta tulossa siksi sydämessään.
Tämä on kaiken elämän tapa.
Kristitty
on se, joka vastaanottaa Kristuksen Hengen,
Uskon kautta tulossa siksi sydämessään.
Kommunistin ei tarvitse kuljettaa mukanaan korttia
Ollakseen kommunisti.
Hän voi kieltää maailmalle olevansa kommunisti,
Jos hän kuitenkin sisällisesti syleilee kommunismin henkeä,
Perinnettä, kutsumusta,
Hän on sisällisesti kommunisti.
Kuka kukin on, ei voi tulla määritellyksi
Ihmisten sanojen ja ylistyspuheiden
kautta,
Vaan sen kautta, minkä Jumala näkee hänen sydämessään.
Mitä ihminen ajattelee sydämessään,
Sellainen hän on!
by David Wilkerson | January 25, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Kuvittele itsesi seisomassa Jumalan valtaistuimen edessä ilman puolustusta, ilman alibia. Saatana, sinun laillinen vastustajasi lukee syytöslistaa, jossa on kaikki ajat, paikat ja häpeälliset yksityiskohdat. Hän syyttää sinua ylpeydestä, rukoilemattomuudesta, kateudesta, uskottomuudesta. Sydämesi lyö tyhjää, koska sinun on pakko tunnustaa: ” Se olen minä. Tein tämän kaiken.”
Tilasi näyttää täysin toivottomalta. Tiedät, etteivät Jumalan pyhät silmät siedä katsoa syntiä. Hänen oikeudenmukaisuutensa vaatii sinua maksamaan rikoksistasi hänen pyhyyttään vastaan. Olet avuton.
Yhtäkkiä saapuu paikalle sinun Puolustusasianajajasi. Hän ojentaa näkyville naulan arpeuttamat kätensä. Silloin tiedät jotain olevan tapahtumassa. Hän hymyilee ja kuiskaa: ”Älä pelkää. Mikään näistä syytöksistä ei päde. Pääset tästä oikeussalista vapaana ja täysin armahdettuna. Kun olen lopettanut puolustuspuheeni, syyttäjälläsi ei ole enää yhtään syytöstä sinua vastaan!”
Kaikkein parasta on, että Asianajajasi kertoo, että hän on adoptoinut sinut veljekseen. Sitten hän kertoo olevansa Tuomarin Poika, joten kuulut nyt tuomarin perheväkeen.
Jäljellä on vielä muutama oikeusasia. Entä kaikki sinua vastaan esitetyt syytteet? Kuuntelet ihmeissäsi, kun Asianajajasi esittää puolustuksensa:
”Tuomari, tiedät, että olen täyttänyt lain elämällä synnittömän elämän. Sitten otin tämän henkilön paikan ja kannoin hänen rikostensa rangaistuksen. Nämä naulanarvet käsissäni ja keihään piston arpi kyljessäni ovat todisteena siitä, että veri on virrannut poistaakseen kaikki hänen rikkomuksensa. Kaikki nämä syytökset olivat minun päälläni ja minä maksoin niiden rangaistuksen.”
Asianajajasi katsoo sitten sinun syyttäjääsi ja sanoo: ”Saatana, sinulla ei ole mitään perusteita syyttää lastani. Kaikki hänen syntinsä oli sälytetty minun päälleni, ja minä olen antanut ne anteeksi. Olet siis hävinnyt juttusi”.
Kun paholainen livahtaa ulos Jumalan oikeussalista, voit kuulla Herran huudahtavan: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa”(Room.8:33).
by David Wilkerson | January 23, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jumala on luvannut kansalleen ihanan levon, levon, joka sisältää sielun rauhan ja turvallisuuden. Herra tarjosi tämän levon Israelin lapsille. Se merkitsi elämää täynnä iloa ja voittoa, ilman pelkoa, syyllisyyttä tai tuomiota. Aina Kristuksen aikaan saakka mikään ei uskovien sukupolvi vaeltanut täysin tässä siunatussa lupauksessa. Miksi niin? Raamattu tekee aivan selväksi, että syy oli heidän epäuskossaan. ”Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä”(Heb.3:19).
Epäuskon tähden, kaikkien Daavidin sukupolven kuningasten ja profeettojen aikana, Jumalan kansan elämä oli täynnä kurjuutta, epäilyä, pelkoa ja levottomuutta. Lepo oli luvattu jokaiselle sukupolvelle, mutta sitä ei otettu vastaan, ei pidetty arvossa eikä ymmärretty.
Siksi luemme Hebrealaiskirjeen 4. luvusta, ettei tätä kunniakasta uskon elämää ollut saatu käytännössä: ”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva”(jae 9). Silti luemme myös: ”Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen…”(jae 6). Raamattu evästää vielä tämän päivän uskovia varoituksella: ”Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle”(jae 1).
Tuhannet ja taas tuhannet uskovat väittävät täyttyneensä Pyhällä Hengellä eivätkä kuitenkaan ole päässeet hänen lupaamaansa lepoon. Monia heitellään sinne tänne opinkappaleiden tuulissa ja aalloissa, levottomina ja syyllisyyden vaivaamina, ilman minkäänlaista varmuutta Kristuksessa. Jeesus sanoi: ”Minä annan teille levon… Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä"(ks. Matt.11:28 -30).
Rukoukseni on, että astut tänään sisälle Jumalan sinulle varaamaan lepoon.
Kurottaudu siihen uskossa ja ota se vastaan, sillä se on hänen vapaa lahjansa.
by David Wilkerson | January 20, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, että mitä enemmän ihminen lisääntyi maan päällä, sitä väkivaltaisemmaksi hän kävi.
”Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä”(1 Moos.6:11 -12).
Toisenlaista väkivaltaa näkyy viimeisinä päivinä. Havaitsen jumalisia ihmisiä, joissa kasvaa aggressiivinen usko. Tämä pyhä jäännös on täynnä Jeesusta, rakastaa häntä koko sydämestään. Nämä uskovat näkevät hullun paholaisen tulevan heitä kohti kaikella vallallaan. He tietävät joutuvansa kohtaamaan helvetin kauhuja enemmän kuin mikään aiempi sukupolvi.
Jeesus sanoi: ”Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen”(Matt.11:12). Tämä jäännös on nouseva ja sanova: ”En aio antaa paholaisen ryöstää itseltäni iloa ja rauhaa. En aio antaa sen kylvää mieleeni kaunan, murhan, vihan tai väkivallan siemeniä. Ei! Minä aion nousta Jeesuksen voimassa ja elää voittoisasti kaiken demonisen saastan yläpuolella.”
Rakas pyhä, Jumala haluaa panna sinuun taistelun! Jos olet syyllistynyt minkäänlaiseen väkivaltaan, tee äkkiä parannus Herran edessä ja tottele hänen sanaansa. Ei hän muuta pyydä. Pankoon Jumala sinuun pyhän innon ja uskon, jonkalaista et ole tiennyt olevan olemassakaan. Hän haluaa sinun kykenevän seisomaan kaikkia Paholaisen kieroja juonia vastaan.
Ainoa väkivallan henki, mikä meissä
saa vallita, on väkivaltainen usko. Se on oleva voimakasta, pyhää väkivaltaa, joka iskee koko voimallaan helvetin portteja ja vihollisen asemia vastaan. Jumalan voimalla me alistamme ne kaikki Jeesuksen nimessä!
by David Wilkerson | January 18, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
“Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:7-8).
Huomaa, että tämä mies luottaa Herraan vaikeissa paikoissa: ”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on”(Jer.17:7).
Uskova on ”istutettu”! Hänellä on juuret, tasapaino, elävän veden varasto. Hän on aina ”ojentamassa” juuriaan veden puoleen. Hän kantaa hedelmää ja lehvät ovat vihantia. Raamattu sanoo: ”Ei poutavuonnakaan sillä ole huolta…”(Jer.17:8). Kun tilanteet kiihtyvät ja käyvät vaikeiksi, hän ei pelkää!
Tämä henkilö sanoo: ”Jeesus, minä en katso yhteenkään ihmiseen saadakseni apua. Sinä olet minun ainoa toivoni. Sinuun minä katson odottaen, että päästät minut pälkähästä!” Herra odottaa meiltä tällaista uskoa joka asiassa. Sinä saatat vastustaa: ”Mutta Dave – veli, minä olen työttömänä, edelleen ongelmissani”.
Minä haastan sinua uskomaan Jumalan sanaan: ”Luota minuun ja olet siunattu!” Saatat vastata: ”Mutta, en tiedä, mitä aion tehdä. Näyttää toivottomalta. En näe yhtään merkkiä avusta tai vapautuksesta!” Kaikkeen tähän Jumala sanoo yhä: ”Luota minuun, lapseni ja olet siunattu!”
On aivan sama, koskeeko koetuksesi perhettäsi, työtäsi, toimeentuloasi. Jos luotat täysin Jumalan sanaan ja uskollisuuteen, hän on luvannut siunata sinua eikä hän valehtele! Kun helle saapuu, et huolestu siitä. Kun tulee tuuli, seisot vahvana, koska olet oppinut luottamaan häneen. Sinusta tulee vihreä puu, joka kantaa runsaasti luottamuksen hedelmää. Jokainen ympärilläsi saa toivoa ja rohkaisua, kun näkee sinun hiljaisen luottamuksesi.
by David Wilkerson | January 17, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Kukaan ei ole koskaan nähnyt yhtä monia yliluonnollisia tekoja kuin Israel. Jumala teki ihmeen toisensa jälkeen heidän silmiensä edessä. Silti kansa pysyi yhtä uskottomana
ja epäuskoisena kuin ennenkin! Voisit kuvitella kymmenen vitsauksen Egyptissä luoneen uskoa israelilaisiin.
Kun Egyptiä kohtasivat kärpäset, niitä ei löytynyt Israelin leiristä. Kun Egyptiin tuli täysi pimeys,
israelilaisilla ei ollut pimeätä. Nämä vitsaukset eivät kuitenkaan tuottaneet minkäänlaista uskoa!
Senkin jälkeen, kun Jumala avasi Punaisen Meren, Israelilla riitti uskoa vain kolmeksi päiväksi. Raamattu kertoo: ”Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla”(Ps.106:7).
Psalminkirjoittaja tarkoittaa sanoa tässä: ”He epäilivät Jumalaa jopa Punaisen Meren rannalla, paikassa, jossa hän teki suurimman ihmeensä.”
Me olemme Israelin kaltaisia. Haluamme Jumalan sanovan sanan, antavan meille ihmeellisen vapahduksen, huolehtivan nopeasti meidän tarpeistamme, poistavan kaikki kipumme ja kärsimyksemme. Sanot siis juuri nyt: ”Jos Jumala vain päästäisi minut näistä sotkuista, antaisi minulle tapahtua ihmeen, en koskaan enää epäilisi häntä!” Oletko miettinyt, minkälaisia ihmeitä hän on antanut sinun kokea? Eivät ne saaneet aikaan uskoa, joka auttaisi sinua nykyisessä ongelmassasi.
Kaksi ihanaa Jumalan miestä Zulujen heimosta, Afrikasta vieraili Times Square Churchissä. Kahdeksan miljoonan zulun keskuudessa oli menossa valtava herätys, ja Jumala teki heidän luonaan ihmeellisiä asioita.
He eivät kuitenkaan halunneet puhua siitä. Ihmeellisintä heille oli, että herätys koski ns. voittavia zuluja, jotka seisoivat Kristuksen puolella, polttivat noitakirjoja ja todistivat rohkeasti, vaikka heitä oli koeteltu raskaasti. Nämä ihmiset olivat aiemmin pahoja, murhanhengen vallassa ja nyt heistä oli tullut Jeesuksen kuvan kaltaisia!
Uskon, ettei suurin merkki tai ihme tälle viimeisten päivien maailmalle ole joku kuolleista herännyt. Ei, vaan jumalattomien mieleen ja henkeen tekee suurimman vaikutuksen
uskova, joka kestää kaikki koetukset, myrskyt, kivut ja kärsimykset luottavassa uskossa. Sellainen uskova nousee ongelmistaan entistä vahvempana luonteeltaan, uskoltaan, vahvempana Kristuksessa.
by David Wilkerson | January 16, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda. … he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä tähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?" Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut"(2 Moos.17:1-4).
Jumala oli johdattanut Israelin koko erämaan kuivimpaan paikkaan. Siinä paikassa sitä koeteltiin, kun ei ollut virtaa, kaivoa ei vesipisaraakaan. Kaikkein hämmästyttävintä oli, että Israelia johdatettiin ”levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan” (j.1).
Jumala oli itse antanut kansansa janon lisääntyä: ”Mutta kansalla oli siellä jano"(j.3). Vauvat itkivät, lapset ulisivat, isovanhemmat kärsivät kuivasta kurkusta. Vanhemmat katsoivat perheitään ja ajattelivat: ”Muutaman päivän kuluttua olemme kaikki kuolleita.” Niin he kääntyivät vihaisina Moosesta vastaan ja huusivat: ”Anna meille vettä juodaksemme!” He edelleen riippuivat ihmisen taidosta, lihallisesti!
Tahdon pysähtyä tässä kohdin näyttääkseni jotakin. Ensinnäkin, Jumala vei Israelin Migdoliin meren rannalla koetellakseen heitä. He eivät jaksaneet luottaa häneen. Seuraavaksi hän vie heidät Maaraan, jossa hän oli suunnitellut pelastaa heidät toisella tavalla. Taaskaan he eivät kestäneet koetusta. Nyt hän oli tuonut heidät Refidimiin koetellakseen heitä lisää.
Huomaatko kaavan? Jos et opi luottamaan Herraan pienellä, lapsen uskolla, kun uskoasi koetellaan, hän vie sinut aina edelleen toiseen koetuspaikkaan.
Israel oli taas sellaisessa paikassa. Heillä oli kuuma, jano ja he olivat vihaisia. Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma heidän varalleen! Hän ei aikonut antaa heidän kuolla. Hän oli jo valinnut etukäteen paikan, jonne johdattaisi heidät: Hoorebin vuoren. Siellä oli vesivarastot, jotka hän oli säilönyt sinne paljon aikaisemmin. Siitä riittäisi heille juotavaa, ei vain päiväksi, viikoksi tai kuukaudeksi vaan kokonaista kolmeksikymmeneksikahdeksaksi vuodeksi.
Jumala vain odotti Israelin vastaavan hänelle luottamuksella. Hän sanoi: ”Olen johdattanut teidät kaikenlaisten vaikeuksien läpi, mutta te ette ottaneet opiksenne. Milloin alatte luottaa minuun? Kuinka monta ongelmaa minun täytyy sallia kohdata teitä, ennen kuin alatte luottaa?
Rakastava Taivaallinen Isämme ei antaisi lastensa kulkea kuivaan erämaahan kuolemaan janoon, varsinkaan,
kun hänellä oli aivan lähellä vettä heitä varten, kalliossa. Jumalalla on aina suunnitelma omaan kansaansa varten. Hänellä on suunnitelma sinua varten juuri tällä hetkellä, päästää
sinut tämän hetken ongelmastasi.
by David Wilkerson | January 13, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi”(Ps.107:23- 27).
Tässä psalmissa ”hämmentymisen” paikkana on laivankansi myrskyävällä merellä. Jättimäiset aallot kantavat laivaa väliin taivaisiin, väliin taas syvyyksiin. Voimakkaat tuulet heittelevät sitä edestakaisin niin hurjasti, että laivuritkin kadottavat kykynsä kävellä suoraan. He horjuvat yli kannen kuin humalaiset.
Laivan purjeet ovat riekaleina, ja aalto aallon jälkeen rysähtää kannelle. Merimiehet yrittävät edes pysyä laivassa. Näyttää siltä, että he ovat hukassa, täysin epätoivoisia. He ovat avuttomia, luonnonvoimien edessä haavoittuvia, kykenemättömiä lopettamaan myrskyä, voimattomia pelastamaan itsensä.
Näitten merimiesten ”taito on hämmentynyt”. Tähän joutuu jokainen uskova kerran jos toisenkin. Ollaan tilanteessa, jossa ei ole enää voimia eikä taitoa keksiä mitään ulospääsytietä. Ei siis löydy pakotietä, ei apua, ei vapautusta muualla, kuin Jumalassa itsessään.
”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan”(Ps.107:28- 30).
Milloin psalmin 107 merimiesten myrsky taukosi? Milloin Jumala saattoi heidät heidän toivomaansa turvalliseen satamaan?
Ensin, merimiesten kaikki taito hämmentyi. He lakkasivat turvaamasta inhimilliseen toivoon tai apuun. ”Emme pysty pelastamaan itseämme. Ei kukaan maan päällä voi auttaa meitä tästä hädästä.”
Toiseksi, he huusivat avukseen Herraa vaikeutensa keskellä, kääntyen hänen puoleensa, joka yksin voi auttaa.
by David Wilkerson | January 12, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
“Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut” (Jes.53:7).
Kristus oli todellinen militantti,
Toisten oikeuksien puolesta taistelija,
Ajoi rahanvaihtajat ulos Jumalan temppelistä
Ja antoi piinattujen kulkea vapaana.
Itse hän silti oli piinattu
Ja hän alistui siihen,
Väärin ymmärrettynä ja hyljättynä.
Häneltä evättiin omat oikeudet:
Oikeus tuomitsi hänet väärin valoin.
Papit nostattivat häntä vastaan hiljaisen enemmistön
Valehtelemalla ja kertomalla puolitotuuksia.
Hänet vietiin kuin karitsa teurastajan eteen.
He kiskoivat häntä parrasta
Sylkivät häntä
kasvoihin.
Korkein oikeus maassa
Langetti hänelle väärän tuomion.
Silti tämä mahtava militantti
Ei suutansa avannut
Eikä hänen oma murheensa saanut myötätuntoa.
Hän
antoi henkensä
Uhriksi,
Jotta kaikki ihmiset saisivat yhtäläiset oikeudet.
by David Wilkerson | January 11, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? … Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa”(Ps.42:5-6).
Tutkijat eivät tiedä, kenen kirjoittama tämä psalmi on. Tiedämme kuitenkin varmasti, että häntä murehduttaa jokin asia. Hänen sielunsa on sekasortoisessa tilassa, eikä hän osaa selittää miksi.
Tämä psalminkirjoittaja on Jumalan tulessa. Hän janoaa Herraa samalla tavalla kuin peura halajaa vesipurolle (ks.j.1), haluten, kaivaten hänen läheisyyteensä. Hän kysyy: ”Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?”(j.2).
Emme saa koskaan tietää, mikä psalminkirjoittajaa vaivaa. Oletko ehkä kokenut tällaista selittämätöntä alakuloisuutta, odottamatonta, nimetöntä hengellistä allapäin oloa? Tiedät, ettei se johdu mistään synnistä. Kuitenkin heräät jonain aamuna täydellinen hämmennys sielussasi. Yllesi on tullut masennus, jonka syytä et tiedä.
Minulla on sinulle hyviä uutisia: Tämä on vanhurskaiden vaiva! Se iskee vain niihin, jotka janoavat Jeesusta. Meidän ei tule pelätä sitä, koska Pyhä Henki on osallisena siitä.
Olen kokenut tarpeeksi monenlaista elämässäni tietääkseni, että tällaisia aikoja sattuu jokaiselle uskovalle. Meidän ei vain pidä yrittää ymmärtää sitä, koska emme pysty siihen. Psalmin kirjoittaja ei saanut koskaan vastausta miksi - kysymykseensä. Ei ole olemassa sellaista kirjaa, sielunhoitajaa tai psykologia maan päällä, joka osaisi kertoa, mistä tämä nimetön vaiva tulee.
Luulenpa, että tämä outo vaiva on ”Pyhän Hengen huokailua” sisimmässämme. Hän antaa meidän tuntea, millaista on olla ilman Jumalaa, omillaan, ilman lohdutusta, toivoa ja johdatusta. Hän antaa meidän maistaa tuota hirveää, kauhistuttavaa tilaa!
Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, ja hänet on lähetetty valmistamaan
meistä uskollista morsianta Kristukselle. Hän tietää, miten pitää meidät tahrattomana Sulhasta varten. Hän tietää myös, kuinka tärkeätä meidän on huutaa Jumalan puoleen saadaksemme
voimaa päivittäin. Emme yksinkertaisesti pysy pystyssä näinä aikoina, jollemme ole läheisessä yhteydessä Herraan, täysin luottaen häneen ja jatkuvasti paeten hänen läsnäoloonsa.
by David Wilkerson | January 10, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jos annamme Jeesuksen olla kaiken Herra, jos heitämme kaikki murheemme hänen päällensä, täysin luottaen hänen sanaansa ja leväten hänen rakkaudessaan, silloin
syvän muutoksen pitäisi käydä läpi ulkomuodossamme. Meistä pitäisi vähitellen säteillä rauhallista tyyneyttä.
Raamattu antaa tästä hyvä esimerkin: Kun Hanna oli laskenut
taakkansa Jumalan eteen, hän ”söi eikä enää näyttänyt murheelliselta” (1 Sam.1:18).
Kun Stefanus seisoi vihamielisten miesten edessä Sanhedrinissa (korkein neuvosto) ”…hänen
kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot”(Ap.t.6:15). Stefanus seisoi epäuskoisten keskellä Jeesuksen Kristuksen kirkkautta säteillen, ja kaikki näkivät selkeän muutoksen!
Olen vakuuttunut siitä,
että meidän velvollisuutemme on antaa ulkomuotomme puhua Jumalan uskollisuudesta omassa elämässämme. Valitettavan usein kasvojemme ilmeet ja kehon kieli puhuvat päinvastaista. Monet uskovat sanovat: ”Jumala on pettänyt
minut! Hän ei enää huolehdi minusta. Minun pitää kantaa kaikki taakkani ja ongelmani yksin, koska Jumala ei tule avukseni.”
Et varmaan sano tätä tietoisesti, mutta kasvosi ilmaisevat sen. Haluan näyttää
sinulle Jumalan sanasta, ettei tämä ilmiö ole uusi. Joku on ennenkin ollut ihan samassa tilanteessa kuin sinä:
”Minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta
huoli. Minä muistan Jumalaa ja huokaan … ja minun henkeni nääntyy. … minä olen niin levoton, etten voi puhua… Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota? Onko hänen armonsa
mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa… Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni” (Ps.7:2- 10).
Kuitenkin psalmista lopulta pääsee ongelmastaan. Hänen onnellinen ulkomuotonsa palautuu.
Miten niin? Siksi, että hän sanoo: ”Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan… Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa”( Ps.77:1-2).
Jos tämä kuvaa sinua, pyydän: Koeta päästä
tänään, juuri nyt, jonnekin yksinäisyyteen Herran kanssa ja huuda häntä avuksi. Kerro hänelle, että omat keinosi ovat lopussa, ettet jaksa pitemmälle, että olet valmis heittämään kaikki hänen
hartioilleen. Tee tämä selväksi Jumalan kanssa!
by David Wilkerson | January 6, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa”(Gal.5:13).
Kapinallinen huutaa vapautta
Syrjityille mustaihoisille,
Laiminlyödyille intiaaniheimoille,
Meksikolaisille laittomille maahanmuuttajille
ja Länsirannikon rypäleiden poimijoille.
He huutavat vapautta yliopistoille,
Siirtomaille ja toisiin kansoihin sulautuville.
He käyttäytyvät aivan kuin vapaus
Olisi heidän keksintönsä ja aivojensa tuote.
Mutta Jumala sanoo,
Että ihminen on kutsuttu vapauteen
Jumalan tarkoittamana
ja kutsumana.
Mutta vapautta ei saa käyttää lupakirjana
Lihalle yllykkeeksi,
Hillittömän nautinnon ja aistillisuuden sallimiseksi
Vapauden kylttinä.
Mutta ihminen on kutsuttu vapauteen,
Vapauttamaan
itsensä toisia varten
Rakkaudessa, toinen toisemme palvelukseen
Rauhanomaisesti ja väkivallasta vapaana,
Sillä jos kapinalliset jatkavat toistensa puremista ja nielemistä
Vapauden valepuvussa,
He vain kuluttavat
toisensa loppuun.
by David Wilkerson | January 4, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jeesuksen ei pidä ainoastaan voittaa sydäntäsi. Hänestä pitää tulla sydämesi tyydytys! On paljon uskovia, joille Jeesus ei ole koskaan riittävnyt. He heiluvat ylös ja alas olosuhteittensa mukaan.
Tämän Sulhasen morsiamelle sellainen ei sovi. Ei, hänen morsiamensa täytyy koristautua kauneudella, joka saa hänen sulhasensa ihastumaan häneen: ”…ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi” (Ps.45:11). Mitä tämä kauneus on?
Olet varmaan laulanut pyhyyden kauneudesta: ”Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa” (Ps.29:2). Jumalan silmät näkevät tämän kauneuden. Sen näkeminen meissä viehättää myös Jeesusta.
Pyhä Henki sanoo Kristuksen morsiamelle: ”Jos hylkäät kaiken, unohdat kaikki muut ja kaunistat itsesi vain häntä varten, hänellä on oleva halu sinun kauneuteesi!” Tässä ei työ, persoona tai suhde saa tulla teidän kahden väliin!
Kuulin hurskaan vaimoni sanovan: ”Mitä hurskaammaksi mieheni tulee, sitä viehättävämpi hän minusta on”. Tässä on kuva hurskaasta avioliitosta. Samoin, mitä enemmän antaudut Herralle, sitä viehättävämmäksi ja kauniimmaksi tulet hänen silmissään.
”Saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi…” (Ps.45:11). Mikä uskomaton ajatus: Jeesus ei pysty olemaan kaukana sinusta! Heprean kielen ilmaisu tarkoittaa tässä syvää kaipuuta ja halua. Toisin sanoen, Jeesus tulee lähelle sinua aivan ylitsevuotavalla halulla sinua kohtaan!
Olen vihkinyt monia pareja elämäni aikana. Ei koskaan käynyt niin, ettei sulhanen hymyillyt ilosta, jota tunsi morsiantaan kohtaan ajatellessaan: ”Hän on kokonaan minun”. Rakas lukijani, siitä kauneudesta puhun nyt. Sulhasemme iloitsee ja sanoo morsiamelleen: ”Olen hänen silmäteränsä. Hän viettäköön mieluummin aikaa minun seurassani kuin muiden kanssa. Se tekee hänet kauniiksi silmissäni!”
Kristuksen morsiamella on sisäistä kauneutta, joka kaunistaa hänet ulkonaisestikin. Hän on ”… ylen ihana … sisäkammiossa”(Ps.45:13), koska hän on antautunut sulhaselleen. Tällä ei ole mielessään epäilyksen häivääkään. ”Hän on kokonaan minun, minulle antautunut! Hän ylistää minua ja on kuuliainen minulle. Olen hänelle kaikki kaikessa, hänen huomionsa keskipiste. Hän antaa aikaa minulle, iloitsee minun läsnäolostani ja haluaa minua jatkuvasti.” Miten kaunis sitoutuminen!
by David Wilkerson | January 3, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Pyhän Hengen sanoma Kristuksen morsiamelle Psalmissa 45 oli: ”Unhota kansasi ja isäsi huone”(Ps.45:10). Hiljainen pieni ääni kuiskasi: ”Ei riitä, että jätät taaksesi menneisyyden. Sinun tulee unohtaa myös kaikki, panna pois mielestäsi, kaikki vanhat rakkaudet ja harhailut!”
Tässä viestintuoja sanoo morsiamelle: ”Oletko laskenut kustannukset, kun aiot yhdistyä häneen? Aiotko vihkimisen jälkeen olla hänen vain sanoissa? Oletko ryhtynyt sitoutumiseen, jossa olet valmis menemään loppuun asti, vai vaeltaako mielesi takaisin menneisyyteen, vanhoihin ystäviin, tapoihin, rakkauteen? Jos haluat sitoutua tähän liittoon, sinun tulee jättää entinen elämäsi, jopa unohtaa se kokonaan!”
Kun Jeesus puhuu siitä, ”joka ei luovu kaikesta”(Luuk.14:33), hän puhuu niistä, jotka kääntyvät pois hänestä ja tarrautuvat epäjumaliin. Epäjumala tulee mistä hyvänsä asiasta, joka varastaa meidän keskittymisemme sitoutumiseen. Se voi olla mikä hyvänsä, mikä ottaa aikamme, huomiomme, rahamme, rakkautemme ja mielenkiintomme.
Monet aviomiehet voivat sanoa olevansa hyviä perheenisiä. He tekevät pitkiä ja raskaita työpäiviä, eivät tuhlaa rahojaan ja viettävät ”laatuaikaa” perheensä kanssa. Kysyn kuitenkin, miten paljon aikaa he uhraavat Jeesukselle? Onko heillä aikaa, jota nimitän ”lähtemisen ja unohtamisen ajaksi”, jolloin he jättävät mielestään kaiken ja varaavat laatuaikaa Jeesukselle yksin. Se on aikaa, jolloin pannaan syrjään kaikki ajatukset työhön, perheeseen, lapsiin liittyen ja sanotaan: ”Tämä on sinun aikaasi, Jeesus. Olen tässä ja nyt vain sinua varten”:
Ongelmana ei ole liiketoimet, perhe tai ura. Ennemmin sen muodostaa ”joutilaisuus”, turha ”edestakaisin seisominen tai istuminen”, joutava ajanvietto ystävien kanssa tai television edessä löhöäminen. Me tuhlaamme monta tärkeätä hetkeä ja lyömme laimin Herramme ja Vapahtajamme!
Nyt tahdon sanoa vaimoille: Olette antaneet miehillenne ja lapsillenne elämänne parhaat vuodet. Teette kovaa työtä ja olette uskollisia, pidätte hyvää huolta perheestänne. Kuitenkin kysyn, montako hetkeä annatte ”lähtemisen ja unohtamisen aikaa” Jeesukselle? Kuinka moneksi tunniksi viikossa suljette maailman mielestänne ja vetäydytte Jeesuksen lähelle?
Kuinka mustasukkainen Jeesus mahtaakaan olla meidän muista rakkauksistamme. Niistä asioista, jotka nielevät aikamme ja huomiomme. Vanha sanonta on totta: Ei paha ole uskovan pahin vihollinen vaan hyvä. Tällä tarkoitetaan perhettä, uraa, työtä, lapsia. Nämä asiat eivät sinänsä ole meidän ja Herramme välissä. Ei, vaan joutilaisuus!
Nyt Herra seisoo edessämme ja kysyy: ”Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" (Joh.21:15).
Uusimmat kommentit
03.12 | 11:10
Hei, Risto. Tämä on Hengellinen kotikirjasto, ei Mairen kotisivu. ...
03.12 | 04:10
En ole aikoihin kuullut mitään näin upeita.Syvät,kaun...
26.11 | 22:13
Aivan upeita ja koskettavaa musiikkia.Vierailit,säestit ja lauloit Varapäree...
03.11 | 15:39
Tässä kansiossa, Markon kuvia-ensimmäinen ylläpitäjä. Myös ...