by David Wilkerson | March 13, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
“Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois”(Ps.124:7).
Kuvittele pientä lintua, joka on joutunut linnustajan ansaan. Se makaa avuttomana, pieni sydän pamppailee kauhusta, ja siivet pieksävät hurjasti verkkoa vasten, ei apua. Mitä enemmän se ponnistaa, sitä pahemmin se satuttaa itsensä. Pelästyneenä pieni lintu alkaa huutaa ja kirkua, mutta pakoon se ei pääse. Se on kokonaan linnustajan armoilla.
Rakas lukija, tuo pieni lintu olet sinä, synnin verkkoon joutunut. Linnustaja on paholainen. Hän asetti ansansa ja sai sinut kiinni.
Mieti nyt pientä ansaan joutunutta lintua. Miten se pääsisi vapaaksi omin voimin? Jos se yrittää ponnistaa verkon läpi, se vain kietoutuu enemmän siihen. Se saattaa jopa satuttaa siipensä tai kuolla verenvuotoon. Se ei voi pelastaa itse itseänsä.
Eikö tämä ole kuva meistä, kun joudumme synnin verkkoon? Teemme Jumalalle jos jonkinlaisia lupauksia. Ponnistelemme ja rukoilemme, yritämme päästä irti kahleestamme. Olemme menettäneet vapautemme ja olemme loukussa!
Ajattelepa uudelleen pientä, ansaan joutunutta lintua. Sinä iltana linnustaja menee nukkumaan uneksien tästä erityisestä pienestä linnusta, jota hän on jahdannut. Hän saa tuskin unta silmäänsä ja on intoa täynnä mennä seuraavana päivänä ulos ja kokea ansansa.
Kun linnustaja lähestyy ansaansa, hän näkee, että siihen on tullut saalis, ja hän innostuu. Hän odottaa näkevänsä surkean, verta vuotavan, pelokkaan, puolikuolleen pienen linnun verkossaan. Pettymys on suuri, kun hän näkee, että verkko on repeytynyt, rikki. Lintu on lentänyt tiehensä!
Löydämme pienen linnun pesästään korkealla puunoksan hangassa Jumalan vuorella. Se on vapaa ja sen haavat ovat jo parantumassa, koska Herra tuli ja avasi verkon.
Tuo pieni lintu sanoo itselleen: ”Jos Herra ei olisi tullut apuun, jos hän ei olisi rientänyt luokseni, minut olisi nielty ja joutunut vatsan täytteeksi. Jumalapa rikkoi ansan ja päästi minut paulasta!”
Paula katkesi ja me pääsimme vapaaksi!
by David Wilkerson | March 12, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä”(Sak.3:1).
Saatana vastustaa jokaista totista ylistäjää, joka lähestyy Jumalaa. Jaakob neuvoo: ”Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa”(Jaak.4:7-8).
Jaakob olettaa, että kun me lähestymme Jumalaa, vihollinen hyökkää meidän kimppuumme. Siksi hän varoittaa: ”Taistele ensin kaikin voimin saatanaa vastaan, koska hän vastustaa ja yrittää harhauttaa sinua, kun alat ylistää koko mielelläsi ja sielullasi.”
Saatanan päätarkoitus on estää rukous ja saastuttaa puhdas ylistys, erityisesti niissä, jotka ottavat Jeesuksen seuraamisen tosissaan. Aina kun Pyhä Henki liikkuu seurakunnassamme, kun kaikki mielet ovat kääntyneet katsomaan Herraa ja häntä ylistetään puhtaasti, saatana käyttää kaikki keinonsa hankaloittaakseen sitä.
Kerran eräs mies nousi seisomaan kesken jumalanpalveluksen,
meni ulos, otti käteensä roska-astian ja heitti sen yhden auton ikkunaan. Sitten hän käveli rauhallisesti takaisin kirkkoon ja istuutui. Poliisin piti tulla seurakunnan keskelle ja viedä miehen ulos.
Tällaisia keskeytyksiä
tapahtuu jatkuvasti. Riivatut kadun ihmiset istuutuvat ja nukahtavat. Juuri kun jumalanpalvelus alkaa ja Herra alkaa saada osakseen meidän ylistyksemme, saatana herättää nämä ihmiset ja he järjestävät teatterin.
Saatana tekee mitä tahansa häiritäkseen jumalanpalvelusta, koska hän pelkää sitä. Hän heittää mieleesi ovelia tikkoja, ajatuksia keskeneräisistä töistä, tuo mieleen kaikki ongelmasi, huolesi ja viime viikon laiminlyönnit.
Saatana haluaa sinun tulevan epätoivoiseksi, tappion kärsineeksi uskovaksi, joka kääriydyt omiin huoliisi, elatuksen murheeseen, ettet pysty ylistämään Jumalaa koko sydämelläsi ja mielelläsi.
Oletko katuvainen, täynnä Jumalan mielen mukaista murhetta? Juoksitko Jeesuksen luo puhdistautumaan? Jos niin on, vastusta paholaisen valheita! Nosta kätesi ja ylistä Vapahtajaasi!
by David Wilkerson | March 9, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Meidän ajatuksillamme on luonnollinen taipumus vaellella ja ajelehtia. Joskus emme pysty nukkumaankaan, kun emme saa suljetuksi ajatuksien tulvaa, joka ajautuu mieleemme. Nimitän tätä ”tahattomaksi harhailuksi”.
Istuessasi vähän aikaa sitten kirkossa, mieleeni tulvi erilaisia ajatuksia, työstämme, seuraavasta saarnastani, seurakunnan taloudesta, lisätilan tarpeesta. Tietenkin ne kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta harhailin täysin omissa mietteissäni, vaikka olin jumalanpalveluksessa. Piti pinnistää voimat saadakseni ajatukseni hallintaan.
Kun Jumala keskusteli ja teki liiton Aabrahamin kanssa, tämä tappoi viis eläintä ja asetti ne uhriksi. Raamattu sanoo: ”Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois”(1 Moos.15:11).
Näin juuri tapahtuu meille jumalanpalveluksen aikana. Ajatukset lentävät päällemme kuin harmilliset linnut. Ne aiheuttavat häiriötä läheisyyteemme Herran kanssa, yrittävät niellä meidän uhrimme. Aabrahamin tavoin meidän tulee ajaa ne pois.
Joka kerta, kun sulkeudun yksinäisyyteen rukoilemaan, alkavat kymmenen minuutin sisällä ajatukseni kulkea eri suuntiin. Kuulen suuni ylistävän Herraa, mutta mieleni on täysin jossain muussa. Jos yritän taistella ajatusten tulvaa vastaan, niitä ilmaantuu lisää. Liha taistelee jatkuvasti henkeä vastaan, haluten meidän huomiomme.
Sama tapahtuu minulle Herran huoneessa. Voin ylistää häntä, täynnä rakkautta Jeesusta kohtaan, kun yhtäkkiä mieleni alkaa ajaa takaa ihan muita asioita. Vaeltavat ajatuksemme eivät aina ole paholaisen aiheuttamia. Joskus ne vain kasautuvat meihin, ajatukset työstä, perheestä, ongelmista, vaikeuksista. Ne täytyy saada hallintaan, koska olemme sodassa.
Liha yrittää
häiritä ylistystämme tai rukoushetkeämme. Meitä käsketään vastustaa lihaamme. Meidän pitää kohdistaa katseemme jälleen Jeesukseen. Jos pidämme mielemme keskittyneenä Jumalaan, hänen
tulensa lankeaa pyhän uhrimme päälle.
by David Wilkerson | March 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto”(Jes.4:2).
Läpi koko Vanhan Testamentin mainittu tuleva Herran vesa on kukas muu kuin Jeesus Kristus, kirkkauden Herra. Jesajan mukaan on olemassa seurakunta, jolle hän ilmestyy kauniina, erinomaisena ja hyvännäköisenä. He ovat intohimoisesti rakastuneita mieheen, jonka he näkevät kirkkaana, Jeesuksen Kristukseen.
Juuri nyt jäännösseurakunta haluaa vain Jeesusta. Hän on kiintymyksen kohde ja ihmiset keskittävät katseensa kokonaan häneen. Heihin Jesaja viittaa sanoessaan ”Israelin pelastuneille”. Tosiaankin, viimeisten päivien kirkko on oleva täynnä Jumalan kirkkautta ja siten enemmän kuin vain anteeksiantamuksen kirkko. Se on pyhä seurakunta, jonka Jumala tuomitseva sana on puhdistanut kuluttavalla tulellaan. Pyhyys ja puhtaus ovat luonteenomaisia piirteitä näille ihmisille. Jesaja lisää: ”Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun”(Jes.4:3).
Paras todiste siitä, että Jesaja viittaa tässä viimeisten päivien seurakuntaan löytyy jakeesta viisi: ”Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite” (Jes.4:5).
Jesaja ennustaa, että Jumala luo uuden pilven- ja tulipatsaan suojaamaan kansaansa. tiedämme, että Jesajan ennustaessa tätä, erämaassa ollut pilven- ja tulipatsas oli jo aikaa sitten hävinnyt. Ilmeisesti se piti luoda uudestaan, uutena asiana.
Pilvi toimi johdattajana ja lohtuna, suojaamassa pahalta ja kauhulta. Tämä merkitsee Jumalan viimeisten päivien kansalle selvää johdatusta.
Jumala sanoo: ”Minä johdatan teidät perille. Pahinkaan myrsky ei peitä sinulta selvää suuntaa, koska minä annan sinulle tulenpatsaan johtamaan sinua, niin kuin annoin
sen Israelin kansalle erämaassa.”
by David Wilkerson | March 7, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Kaiken kirkkauden yllä on oleva peite ja verho varjoamassa päivän helteeltä sekä turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta(Jes.4:6). Jumalan läsnäolon kirkkaus on oleva sinun suojasi hellettä vastaan. Heprean sana helle tarkoittaa ”kuivuutta, yksinäisyyttä, hedelmättömyyttä” ja tässä sitä käytetään kuvaamaan Jumalan tuomiota pahalle yhteiskunnalle.
Ilmestyskirjan 16. luvussa neljännelle tuomionenkelille annetaan valta ”paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä”(Ilm.16:8-9).
Jumalan kirkkaus on meidän puolustuksemme, peittomme, ”turvaamassa ja suojaamassa rajuilmalta ja sateelta”. Me saamme levätä viileässä, Jeesuksen siipien suojassa. Jo nyt näemme Pyhän Hengen sateen lankeavan samoin kuin Jumalan tuomioiden toteutumisen. Myrskypilvet kokoontuvat, mutta kiitos Jumalan hänen pyhän jäännöksensä seurakunnan päällä on oleva peite.
Saatat sanoa: ”Ei minulla ole seurakuntaa, jossa olisi kirkkautta. Löydän vain ihmiskeskeisiä seurakuntia. Missä on minun peitteeni, joka suojaa helteeltä ja sateelta?”
Asuinpaikallasi on Jumalan kirkkaus omassa sydämessäsi. Jos Jeesus on sinussa ja ilmaisee itsensä sinulle, silloin sinä olet täydellisesti peitettynä. Jos käännät sydämesi ja silmäsi häntä kohti, annat hänen sanansa moittia, tuomita ja korjata sinua, hän ilmaisee itsensä sinulle. Hän on luvannut niin!
”Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh.14:21).
Jumala sanoo: ” Olen aina paikalla sinua varten. Ei väliä, kuinka pahaksi tilanne menee. Minä autan sinut läpi. En koskaan jätä enkä hylkää sinua.”
by David Wilkerson | March 6, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Näinä sekavina aikoina Jumalalla on kansaa, joka ei ole sekaisin. He ovat niin antautuneita Jeesukselle, rakastavat häntä niin paljon, ovat niin erottautuneita tämän ajan pahuudesta, että tuntevat Pyhän Hengen tavat ja toiminnan. He tietävät, mikä on puhdasta ja pyhää, ja erottavat sen, mikä on lihallista ja typerää.
”Sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite”(Jes. 4:5). Hepreankielisessä alkutekstissä sanotaan:
”Kaiken yllä on oleva kirkkauden peite”. Se tarkoittaa: ”Itse kunkin yllä jäännöksen kansassa on oleva huopa, katos, piilopaikka, Jumalan kirkkauden peitto.”
Muista, että kirkkauden pilvi peitti ilmestysmajan erämaassa: ”Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kirkkaus täytti asumuksen”(2 Moos.40:34).
Jesajan kirjan 4. luvussa meille luvataan, että Herraa luo viimeisinä päivinä kirkkauden, joka peittää hänen jäännösseurakuntansa. Jumalan kirkkaus on täyttävä jokaisen sydämen ja peittävä jokaisen talon, ja me saamme ylistää Jumalan kirkkauden katoksen alla. Se ilmentää Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan läsnäoloa.
”Hän on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta… joka, ollen hänen kirkkautensa säteily …” (Heb.1:2-3). Kirkkaus ei voi suurempi kuin Kristus, joka ilmaisee itsensä sinulle. Alkukielen sana ”ilmaisee” merkitsee ” tarttua käsin johonkin”. Toisin sanoen, Jeesuksen läsnäolo täyttää koko paikan, se on niin todellinen ja ilmeinen, että hengelliset kätesi voivat koskettaa sitä. Hengelliset silmäsi voivat nähdä sen. Se on yhtä todellista kuin ilma, jota hengität.
Minä halua nähdä herätyksen, jossa Jeesuksen läsnäolo on niin voimallinen ja kirkas, että ”Hedelmä (kääntyneet) on heille korkeus ja loisto” (ks. Jes.4:2). Tahdon nähdä herätyksen,
jossa ihmiset virtaavat kirkkojen etuosiin, itkien, murtuneina Herran edessä. He haluavat tietää, että Jumalan kirkkaus on peittänyt heidät.
by David Wilkerson | March 5, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jesajan kirjan 4. luku avaa meille täyden ja surullisen kuvan ”vain anteeksiantamuksen kirkosta”.
“Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: ’Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme’"(Jes.4:1).
Uskon, että elämme viimeisiä päiviä ja että tämä Jesajan luku on yksi selkeimpiä profetioita siitä, miltä seurakunta näyttää vähän ennen Herramme paluuta.
Jesajan mainitsemat seitsemän morsiankandidaattia ovat selvästi viimeisten päivien seurakunnan tyyppejä. He etsivät tukea miehestä, jota pidän Kristuksena. Kuitenkaan nämä morsiamet eivät ole kiinnostuneet hänen rakastamisestaan. Päinvastoin heillä on mielessään vain yksi asia: maineensa puhdistaminen. ”Kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme"(jae 1).
Numeron seitsemän käyttäminen morsiamien yhteydessä muistuttaa meitä siitä, että jokaisessa seurakunnassa on näitä ihmisiä. ”He tarttuvat yhteen mieheen”, Kristukseen, vain saadakseen helpotusta syyllisyyteen ja syntinsä aiheuttamaan tuomioon. Eivät he halua läheisyyttä hänen kanssaan. He haluavat vain anteeksiantamusta, jotta heidän syntinsä häpeä poistettaisiin. Nimitän tätä ”vain anteeksiantamuksen kirkoksi”
Nämä itsekeskeiset, morsiankandidaatit eivät välitä antautua aviomiehen alaisuuteen. He eivät halua tuntea hänen sydäntänsä eivätkä välitä hänen huolistaan.
Läheisyydestä Jeesuksen kanssa meille syntyy hyvä arviointikyky, suuntavaisto.
Tiedämme, mikä on oikein ja väärin ja mikä pyhää ja puhdasta. Läheisyys Kristuksen kanssa antaa meille vahvuutta, jossa meitä ei heitellä sinne tänne jokaisen opintuulen myötä. Pysy lähellä
häntä niin, että saat kyvyn arvioida ympärillämme hyörivää hulluutta.
by David Wilkerson | February 24, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”(Ef.4:32).
Jos haluat olla hyväsydäminen, pue yllesi pyyheliina hoitaaksesi veljeä ja sisarta. Ei sinun tarvitse tietää, miten hän likasi itsensä. Jeesuskaan ei kysynyt opetuslapsiltaan: ”Kuinka jalkanne likaantuivat niin pahasti?” Hän vain halusi saada niistä pölyn pois. Hänen rakkautensa heitä kohtaan oli ehdoton.
Samoin niillä, jotka vaeltavat Jeesuksen Kristuksen täyteydessä, pitää olla tämä rakkauden asenne likajalkaisia kohtaan. Meidän ei pidä kysyä yksityiskohtia. Sen sijaan meidän pitää sanoa: ”Anna minun pestä jalkasi.”
Liian usein uskovat haluavat kaivautua tilanteen ytimeen. He tulevat jalkansa lianneen uskovan luo sanoen: ”Tahdon pestä jalkasi. Kerro minulle kuitenkin ensin, miten kaikki tapahtui. Kuinka likasit itsesi niin pahoin?”
Jossain vaiheessa kertomusta utelias lohduttaja tajuaa: ”Voi sentään, tämä on pahempaa kuin luulin. En pysty tähän.” Muutaman lisäyksityiskohdan jälkeen hänen inhimillinen laupeutensa loppuu. Hän tuomitsee ihmisen liian pahana, avun ulkopuolella, heittää pyyhkeensä ja menee matkoihinsa.
Rakas lukijani, et voi pestä jalkoja tuomarin viitassa. Sinun täytyy riisua omavanhurskauden vaatteet, ennen kuin alat puhdistaa yhtään mitään. Paavali sanoo, että meidän tulee olla lempeitä ja kärsivällisiä kaikkia ihmisiä kohtaan: ”Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden(2 Tim. 2:24- 25).
Paavali sanoo siis: ”Sinun tulee olla hyväsydäminen kaikkia kohtaan, haluta pestä heidän jalkansa. Jumala on armollinen heitä kohtaan ja vapahtaa heidät heidän synneistään.”
by David Wilkerson | February 23, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Kerron sinulle nyt “työmatkalaisten ja maanalaisten käytävissä viipyvien antautuneesta elämästä”. Se on kiireisten uskovien yksinkertainen tapa viettää käytännöllistä ja syvästi antautunutta elämää, jossa ei ole mitään kummallista.
Jeesukselle antautuminen tarkoittaa häneen luottamista kaikessa, mitä tarvitsemme niin ruumiin, sielun kuin hengenkin puolesta. Se tarkoittaa, ettemme enää hae näihin tarpeisiimme apua toisilta ihmisiltä tai toisista lähteistä. Monet yksinelävät ihmiset sanovat: ”Olen kyllästynyt olemaan yksinäinen. Minä haluan puolison. Jospa Jumala antaisi minulle jonkun!”
Ei puoliso voi auttaa tällaisessa hädässä. Itse asiassa puoliso saattaa tehdä sinut kaksi kertaa onnettomammaksi, koska sinulla olisi oman päänsärkysi lisäksi vielä sen toisenkin kivut! Vaivut yhä syvemmälle epätoivoon niin kauan, kuin Jeesus ei ole elämäsi keskipiste, joka yksin antaa sinulle tyydytyksen.
Jossakin vaiheessa Jeesus halusi todistaa opetuslapsilleen, että hän hallitsi tilanteen kuin tilanteen. Niin hän kutsui Pietarin astumaan veneestä ja kävelemään vettä pitkin häntä kohti. Pietari totteli. Niin kauan kuin hänen katseensa oli kiinnittynyt Jeesukseen, hän oli kaiken yläpuolella, todella kävelemässä vettä pitkin. Kun opetuslapsi sitten alkoi katsella ympärilleen, hän alkoi vaipua (ks. Matt.14:28 -31).
Tämä opetus on aivan alkeita. Silti kysyt: Mitä teet,
kun sinulle tulee vaipumisen tunne? Kutsutko ystävän apuun vai pidätkö silmäsi kiinnitettyinä Jeesukseen ja huudat: ”Herra, pelasta minut”?
Kristuksen morsian on niiden kaltainen, jotka ovat lakanneet etsimästä
apua, lohdutusta tai tyydytystä mistään tässä maailmassa. He ovat oppineet riippumaan täydellisesti siinä yhdessä, jota he rakastavat. Hän tyydyttää heidän nälkänsä ja janonsa.
Vaellatko sinä tällä tavalla Jeesuksen kanssa? Kehotan sinua pitämään silmäsi kiinnitettyinä Ylkääsi. Odota hänen paluutaan millä hetkellä hyvänsä äläkä etsi ketään tai mitään muuta täyttämään sinun tarpeitasi.
by David Wilkerson | February 22, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Psalmia 107 on nimitetty “Vanhan Testamentin rakkausjuhlaksi”. Sen sanoma on Jumalan sanan rohkaisevimpia niille, jotka tarvitsevat anteeksiantamusta, vapautusta ja rakennusta. Viimeinen jae lupaa lukijalleen ymmärryksen siitä, mitä Jumala todella on: ”Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja” (Ps.107:43).
”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä”(Ps.107: 1-5).
Tämä on kuvaus niistä ihmisistä, jotka kerran tunsivat Herran täyteyden ja saivat kokea elämässään ihmeellisen vapautuksen. Nyt he olivat joutuneet autioon erämaahan, vaeltamaan yksin löytämättä kaupunkia.
”Kaupunki” Vanhassa Testamentissa on aina Siion, joka edustaa Jumalan tosi seurakuntaa. Tänään se tietenkin tarkoittaa Kristuksen todellista ruumista, niitä jotka rukoilevat Hengessä ja totuudessa, mutta eivät voi löytää ”kaupunkia”. He eivät enää käy kirkossa, koska kieltäytyvät jumalanpalveluksesta minkä hyvänsä ruumiin kanssa. Niin vähän enää löytyy hengellistä todellisuutta, jos ollenkaan.
Todellakin, tänä päivänä nälkäisten uskovien joukot kulkevat seurakunnasta seurakuntaan yrittäen löytää paikkaansa. Lopulta he luopuvat etsimästä hyvää seurakuntaa, koska ovat tulleet siihen tulokseen, ettei sellaista enää ole. Ehkä sanot: ”Veli Dave, en pysty löytämään alueeltani Kristus-keskeistä seurakuntaa, jossa etsitään pyhyyttä. En voi löytää ”kaupunkia”.
Rakas lukija, Jumala on valmistanut ratkaisun. ”Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin!”(Ps.107:6- 7).
Jumala sanoo: ”Minä näytän sinulle ruumiin. Minä ohjaan sinut heidän luokseen.” Lepää siinä varmuudessa, että Jeesuksen ruumis on kaikkialla maailmassa. Jos rukoilet häntä, hän johtaa sinut ihmeellisesti samanmielisten uskovien joukkoon.
by David Wilkerson | February 21, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Maria Magdaleena antaa tyypillisen esimerkin morsiamesta, jonka sydän on kokonaan antautunut Kristukselle. Tämän naisen elämää leimasi rakkaus Jeesukseen.
Maailman silmissä Maria Magdaleena ei ollut suuri teologi. Kun opetuslapset keskustelivat ristin syvemmästä merkityksestä, hän todennäköisesti oli hiljaa. Naisethan eivät tuolloin useinkaan puhuneet hengellisistä asioista avoimesti miesten läsnä ollessa. Hänellä oli kuitenkin jotakin, mikä heiltä puuttui. Hän oli saanut ilmestyksen.
”Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun
vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta”(Joh.20:1). Maria tuli haudalle toisten vielä nukkuessa. Huomatessaan, että kivi oli vieritetty haudan suulta ja Jeesuksen ruumis oli pois, hän juoksi Pietarin
ja Johanneksen luo.
Kun opetuslapset saapuivat haudalle, he menivät sisälle ja näkivät pellavavaatteet siististi käärittyinä, mutta ei ruumista. He ymmärsivät heti, ettei Jeesus ollut siellä.
Sitten Raamattu sanoo, että nuo kaksi opetuslasta ”näkivät ja uskoivat”(jae 8). He muistivat Jeesuksen sanoneen nousevansa ylös kolmantena päivänä. Kaksi jaetta myöhemmin luemme: ”Niin opetuslapset
menivät takaisin kotiinsa”(jae 10). He tyytyivät siihen, ettei Jeesus enää ollut siellä ja lähtivät jokapäiväisiin askareisiinsa.
Eikö seurakunta olekin tänä päivänä
aivan samanlainen? Monet uskovat sanovat: ”Tietenkin uskon, koska olen nähnyt evankeliumin voiman.” He pitävät suhdettaan Jeesukseen pelkkänä pään tietona. Näin ei Maria! Tieto ei riittänyt hänelle.
Hän halusi Jeesusta ja niin hän pysyi paikoillaan: ”Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki”(jae 11).
Marian henki huusi: ”Tämä maailman on sietämätön paikka elää
ilman Jeesusta. Minä en voi mennä kotiin.” Hän rakasti Herraa ja oli päättänyt seisoa katselemassa hautaa, kunnes hänen särkyvä sydämensä saisi vastauksen. Varmaankin Marian sydämen hartaus
antoi hänen kokea taivaallinen vierailun.
”Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan
ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan siinä,
missä Jeesuksen ruumis oli maannut” (jakeet 11- 12).
Kun toiset opetuslapset menivät kotiin, Maria näki, mitä kukaan muu ei saanut nähdä, sillä hänen sydämensä oli antautunut Jeesukselle.
by David Wilkerson | February 17, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat”(Joh.13:14).
Opetuslapsia oli kaksitoista Jumalan rakastamaa miestä, arvokkaita hänen silmissään. He rakastivat hänen Poikaansa puhtaasta sydämestä, likeisessä yhteydessä Jeesukseen. Silti heidän jalkansa olivat likaiset!
Jeesus pohjimmiltaan tarkoitti sanoa näille miehille: ”Teidän sydämenne ja kätenne ovat puhtaat, mutta jalkanne eivät. Ne ovat tulleet pölyisiksi päivittäisestä vaelluksestanne minun kanssani. Ei teidän ruumistanne tarvitse pestä kokonaan, vain jalkanne. Jeesus mainitsee tässä lian, joka ei ole luonnollista likaa. Hän tarkoittaa syntiä, omia vikojamme ja laiminlyöntejämme, peräksi antamista kiusauksille.
Oli aivan sama, kuinka pölyisiä ja likaisia vanhan Jerusalemin tiet olivat. Ei mikään aika ole ollut saastaisempi kuin omamme. Kuinka monella lukijoistani on tälläkin hetkellä jotakin likaa jalkoihinsa tarttuneena. Ehkä viime viikolla lankesit kiusaukseen tai petit Jumalan jollakin tavalla. Ei se tarkoita sitä, että olisimme kääntäneet selkämme Herralle. Päinvastoin, sinä rakastat Vapahtajaa hartaammin kuin koskaan. Sinä vain lankesit ja olet nyt suruissasi siitä, koska jalkasi ovat likaantuneet.
Raamattu sanoo: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen”(Gal.6:1). Kreikankielen sana ”rikkomus” tarkoittaa tässä ”lankeemusta, syntiä”. Meidän tulee rohkaista uskovia, jotka lankeavat syntiin, kun he katuvat sydämestään.
Jalkojen pesu sen syvimmässä merkityksessä liittyy asenteeseemme likaan, jota näemme veljissämme ja sisarissamme. Niinpä kysyn sinulta: ”Mitä teet, kun tapaat jonkun, joka on langennut syntiin tai rikkomukseen?”
Meidän tulee ottaa Jumalan armon pyyheliina ja mennä tuon kipuilevan luokse. Jeesuksen erityisessä rakkaudessa meidän ei tule tuomita, paljastaa, luennoida tai syyllistää häntä. Sen sijaan meidän täytyy
osoittaa häntä kohtaan ystävyyttä. Meidän tulee auttaa häntä pelastukseen jakamalla hänelle Jumalan korjaavan, parantavan ja lohduttavan sanan.
by David Wilkerson | February 15, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Kuuntele tätä Jesajan profetiaa:
”Sinä kurja,
Myrskyn raastama, sinä lohduton!
Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä,
Panen sinun perustuksesi
safiireista,
Minä teen sinun harjasi rubiineista
Ja sinun porttisi kristalleista
Ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä.
Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia,
Ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.
Sinut vahvistetaan vanhurskaudella;
Sinä olet oleva kaukana väkivallasta,
Sillä ei sinulla ole pelkäämistä,
Ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty”
(Jes.54:11).
Mikä ihmeellinen profetia! ”Kiiltokivet” jakeessa 11 ovat jalokiviä. Jos tiedät paljon jalokivistä, tiedät, että timantti oli alkuaan vain pala hiiltä, jota luonnonvoimat ovat muovanneet vuosien ajan. Jumalan sana kertoo meille: ”Kärsimyksesi ovat annetut muuttamaan sinut kauniiksi, minulle arvokkaaksi.”
Tässä mainitut ”rubiiniset harjat” ovat kvartsin lajikkeita, joista tuli on tehnyt läpinäkyviä.
Ne liittyvät silmillä näkemiseen. Jumala sanoo, että häneen luottamisensa kärsimyksissä antaa selvän näkökyvyn ja käsittämisen. Se antaa sinun nähdä näkymättömiin kristallin
kirkkaudella.
Monet oppineet uskovat ”kristalliporttien” olevan paremminkin ”helmiportteja”. Helmet saavat muotonsa hiekanjyvästä osterin vatsassa. Hiekanjyvänen tulee sinne nesteen välityksellä, sitten
se jauhaa ja se ärsyttää, kunnes siitä tulee helmi.
Ajattele kaikkea jauhavaa, ärsyttävää kitkaa elämässäsi. Mitä Jumala tekee? Hän tekee helmeä! Jokainen helmi on muisto kärsimyksestä, kivusta, kitkasta.
Uskon, että Jesaja puhuu Jeesuksen Kristuksen kauneudesta tässä kohdassa. Toisin sanoen, kärsimys, jonka on annettu tehdä työnsä loppuun, saa aikaan ihmisiä, jotka loistavat Kristuksen olemusta.
Se tekee meistä enemmän Jeesuksen kaltaisia.
by David Wilkerson | February 14, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jumala oli antanut Moosekselle ja Israelille teräksenvarmat lupaukset vapauttamisesta. Niinpä Mooses vei hyvät uutiset kansalle. Hän näytti heille merkkejä ja Raamattu sanoo, että he uskoivat: ”Niin Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat. Ja Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä. Ja kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, kumartuivat he maahan ja rukoilivat”(2 Moos.4:29- 31).
Se oli ilon ja riemuitsemisen aikaa. Jokainen huusi: ”Halleluja! Olemme vihdoin vapaat! Jumala on kuullut huutomme ja orjuutemme on loppu. Kiitos Herralle!”
Mitä tapahtuikaan seuraavaksi? Asiat menivät vain pahempaan suuntaan. Israelin orjuus kävi aivan sietämättömäksi. Heille ei enää annettu olkia tiilien tekemiseen, ja heidän työnjohtajansa ruoskivat heitä armottomasti. Faarao raivosi Israelin johtajille: ”Menkää pois silmistäni. Takaisin työhön!”
Mooses ei voinut uskoa tätä asioiden kamalaa käännettä todeksi. Hän huusi: ”Jumala. miksi kohtelet kansaasi tällä tavalla? Ethän sinä vapauttanutkaan meitä. Kaikki on pahemmin kuin ennen. Et ole pitänyt sanaasi, eikä mikään lupaamasi ole toteutunut.”
Sinun täytyy ymmärtää, että paholainen tiesi Israelin kansan vapautuksen olevan aivan oven edessä. Siksi hän ei tyytynytkään istumaan vieressä, vaan teki viimeisen yrityksensä uuvuttaa Jumalan kansan. Israelin pahentunut tilanne ei ollut Jumalan tekoa.
Pikemminkin Saatana rynnisti hulluna saattamaan työnsä päätökseen ennen vapautuksen hetkeä. Samoin paholainen nähdessään sinut polvillasi tietää vapautuksesi olevan lähellä. Hän ei todellakaan aio vain istua katselemassa viimeisiä hetkiä ennen voiton saapumista! Sen sijaan hän voimistaa kiusauksiasi. Hän nostattaa ihmisiä sinua vastaan ja lähettää valheen henkiä syyttämään sinua väärin. Hän valehtelee sinulle, että Jumalan on ottanut sinulta Pyhän Henkensä ja että joudut nyt maksamaan entisistä synneistäsi. Hän yrittää hukuttaa sinut kaikenlaiselta syyllistämisellä ja tuomitsemisella.
Jos rukoilet, ja silti asiat vain menevät huonommiksi, ala iloita, koska vapautuksesi on lähellä!
by David Wilkerson | February 13, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Nöyryytyksestä opimme lankeamaan polvillemme, rukoilemaan Herraa kaikkien ongelmiemme ja huoliemme takia.
”Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt”(Ps.119:75). Daavid sanoo: ”Herra, minä tiedän, miksi sinä nöyryytit minua. Sinä näit, kun kaikki oli hyvin, että minä kuljin harhaan. Minusta tuli huolimaton, ja niin sinä annoit minulle murheita. Tiesit, että ne ajaisivat minut polvilleni ja toisivat minut takaisin murtumiseen. Minun nöyryyttämiseni oli todiste sinun uskollisuudestasi minua kohtaan.”
Tunnen monia, joilla on ollut taistelu elämänsä kahleiden takia: huumeet, alkoholi, tupakka. Taistelu riehuu päivittäin. Silti sanon näille ihmisille: ”Jumala välittää. Hän tietää kurjuuden, jota käyt läpi, ja hänellä ainoana on valta vapauttaa sinut.”
Herra ei liihottele jatkuvasti yläpuolellasi sanomassa: ”Olet kurjuudessa omien tekojesi takia. Et ole huolinut minusta ja nyt joudut maksamaan siitä hinnan.”
Ei! Sinä et palvele sellaista Jumalaa,
sinä palvelet rakastavaa Isää, joka tuntee murheesi sen ensimmäisestä hetkestä asti. Aivan sama, miten olet joutunut kärsimykseesi. Jumalaa sattuu, kun sinuun sattuu, ja hän
haluaa vapauttaa sinut.
Saatat ajatella, ettei Jumala ollenkaan auta sinua. Kuitenkin hän alkoi toimia sillä hetkellä, kun aloit rukoilla. Anna minun todistaa väitteeni:
”Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta”(2 Moos.2:24- 25). Sana pitää huolta tarkoittaa tässä: ”Hän alkoi toimia”. Jumala kuuli heidän huutonsa ja tarttui toimiin heidän hyväksensä.
”Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa” (Ps.34:17). Kun lankeat polvillesi, Jumala lähtee
kohta toimimaan sinun hyväksesi.
by David Wilkerson | February 10, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
On aivan sama, millaisessa hädässä olet, et yksinkertaisesti selviä siitä omin avuin.
Ymmärtääksemme, miten Jumala päästää meidät nöyryytyksestä, meidän on tutkittava, miten hän vapautti Israelin heidän orjuudestaan. Raamattu sanoo: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille”(1 Kor.10:11).
Kaikki, mitä Israelille tapahtui: orjuus, koetukset ja vapautus Egyptistä, ovat todistuksia ja esimerkkejä meille tänään.
Herra sanoi Moosekselle: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sen tähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät …”(2 Moos.3:7-8).
Jumalan sana sanoo tässä selvästi: ”Minä tiedän heidän tuskansa”. Rakas lukijani, jos tämä ei lohduta sinua omassa tuskassasi, ei sitten mikään. Herrahan sanoo: ”Minä tiedän, mitä joudut käymään läpi, mutta taistelu ei ole sinun. Paholainen on liian kova pala sinulle. Siksi olen tullut alas vapauttamaan sinut.”
”Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta. Ja minä johdatan teidät siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa”(2 Moos. 6:6-8).
Koeta vain vapauttaa itsesi, unelmoi, laskelmoi ja käytä vääriä keinoja, lopulta kuitenkin Jumala sanoo: ”Minä sen teen”.
Kun Daavid meni jättiläistä vastaan, hän sanoi: ”Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran" (1 Sam.17:47).
Daavid ei ottanut asioita omiin käsiinsä ja sanonut: ”Minä rohkaisen itseni ja teen sen omin voimin.” Ei! Hän tiesi, että taistelu oli
Herran.
by David Wilkerson | February 9, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Psalminlaulaja kirjoittaa: “Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi”(Ps.119:71). Ihmettelet varmaan laillani: ”Minkälaista teologiaa tämä on? Onko tosiaan hyvä joutua nöyryytetyksi?”
Hepreankielellä sana nöyryytys tässä tarkoittaa ”suostutettu, kuritettu, saastutettu, loukattu, nöyryytetty, heikennetty, masennettu”. Kun laitat näitä merkityksiä edellä olleeseen lauseeseen, siinä lukeekin: ”On hyvä, että minua kuritettiin, nöyryytettiin, heikennettiin, masennettiin, jotta voisin oppia Herran asetukset”. Sana asetus merkitsee ”kaiverrettua lakia”. Psalminlaulaja sanoo siis: ”On hyvä, että jouduin menemään näiden vaikeuksien läpi, koska niiden aikana Jumala kaiversi lakinsa ja tiensä sydämeeni.”
Herra sallii matkallamme koetuksia tutkiakseen meitä, mutta se ei ole hänen varsinainen päämääränsä. Koettelemuksien tarkoitus on opettaa meitä vaeltamaan oikein hänen edessään. Raamattu sanoo: ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”(Ps.34:19). Psalminlaulajan mukaan kärsimysten päämäärä on antaa meille opetus.
Yksi lähettipariskunta kirjoitti tilanteestaan eräässä Afrikan valtiossa, jossa he olivat työssä. Se on maailman köyhimpiä maita. Olot ovat koko ajan vain kiristyneet verisen sisällissodan takia.
Lähetit ajoivat kuorma-autolla tähän epätoivoiseen maahan, mukanaan naapurimaan uskovia. He vievät sinne tarvikekuormaa. Heidän piti olla illalla mukana yhdessä kokouksessa aivan rajan tuntumassa. Kahdeksisen kilometriä ennen rajaa auto alkoi hidastua. Vaikka kuljettaja kuinka yritti antaa kaasua, auto vain hiljensi vauhtiaan. Tiimi oli tosi pettynyt katsellessaan edellä ajavan auton vähitellen häipyvän kaukaisuuteen.
Lopulta tiimi saapui rajalle, ja silloin juuri auton moottori sammui eikä suostunut inahtamaankaan. Kaikki tiimissämme ihmettelivät: ”Herra, mitä tämä tarkoittaa?” Yhtäkkiä rajavartijat alkoivat juosta ympäriinsä, huutaen kiihtyneinä. ”On tapahtunut räjähdys aivan rajan tuolla puolen! Yksi sotaa käyvistä sissijoukoista oli räjäyttänyt auton, joka juuri ylitti rajaa. Lähettitiimi käsitti, että kyseessä oli auto, joka oli ollut aivan heidän edessään. Jos lähetyksen kuorma-auto olisi toiminut kunnolla, heidänkin kimppuunsa olisi hyökätty.
Seuraavana aamuna lähetyksen autoa ajanut väänsi virta-avainta startatakseen, eikä mitään vikaa ollut. Itse asiassa auto kulki aivan erinomaisesti
lopun matkan. He huomasivat, että Jumalan päämäärä oli täyttynyt tämän vaikean tilanteen kautta.
by David Wilkerson | February 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Vapahtajamme on nyt kirkkaudessa ihmisenä. Hän on elävä henkilö, jolla on liha, luut, hiukset ja silmät, vaikka hän on Jumala. Me olemme maassa, mutta silti hänen Henkensä asuu meissä: ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’ "(Gal.4:6).
Maailmassa toimii kuitenkin myös toinen henki, antikristuksen henki. Yhtä varmasti kuin Kristus on antanut meille Henkensä, samoin maailmassa on antikristuksen henki, joka valmistaa sydämiä Synnin ihmisen tulolle!
”Ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa”(1 Joh.4:3). Johannes sanoo tässä: ”Olet kuullut antikristuksen tulosta. Siitä on opetettu ja saarnattu, ja siksi osaat odottaa hänen ilmestymistään. Rakas lukijani, herää, koska antikristuksen henki toimii jo!”
Ymmärrä, ettei antikristus yhtäkkiä ilmesty näyttämölle ja saata ihmiskuntaa haltioihinsa. Pikemminkin hänen henkensä toimii jo nyt ihmeellisesti. Hän asettaa kuninkuutensa kylmiin, maailman kanssa sovinnon tehneiden sydämiin. Kun hän vihdoin ilmestyy, huomataan, että maailma on jo valmiina häntä varten niissä sydämissä, jotka hän jo omistaa!
Juuri nyt näemme antikristillisen mielialan kasvavan. Pian siitä syntyy vuolas virta ja lopulta laaja valtameri. Antikristuksen henki hyökkää nytkin monen luopuneen uskovan sydämeen. ”Miten niin?” kysyt. ”Miten kukaan uskova voisi kääntyä antikristuksen puolelle? Siksi, että he ovat samanmielisiä hänen kanssaan.
Johannes kirjoittaa: ”Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta… Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika”(1Joh.2:15- 18).
Johannes
varoittaa siis niitä, jotka edelleen rakastavat tämän maailman asioita. He ovat avanneet itsensä antikristuksen hengelle. Johannes sanoo: ”Te tiedätte, että nämä ovat viimeisiä päiviä, koska niin
monet ovat täynnä kateutta, antikristuksen henkeä.”
by David Wilkerson | February 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Vapahtajamme on nyt kirkkaudessa ihmisenä. Hän on elävä henkilö, jolla on liha, luut, hiukset ja silmät, vaikka hän on Jumala. Me olemme maassa, mutta silti hänen Henkensä asuu meissä: ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’ "(Gal.4:6).
Maailmassa toimii kuitenkin myös toinen henki, antikristuksen henki. Yhtä varmasti kuin Kristus on antanut meille Henkensä, samoin maailmassa on antikristuksen henki, joka valmistaa sydämiä Synnin ihmisen tulolle!
”Ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa”(1 Joh.4:3). Johannes sanoo tässä: ”Olet kuullut antikristuksen tulosta. Siitä on opetettu ja saarnattu, ja siksi osaat odottaa hänen ilmestymistään. Rakas lukijani, herää, koska antikristuksen henki toimii jo!”
Ymmärrä, ettei antikristus yhtäkkiä ilmesty näyttämölle ja saata ihmiskuntaa haltioihinsa. Pikemminkin hänen henkensä toimii jo nyt ihmeellisesti. Hän asettaa kuninkuutensa kylmiin, maailman kanssa sovinnon tehneiden sydämiin. Kun hän vihdoin ilmestyy, huomataan, että maailma on jo valmiina häntä varten niissä sydämissä, jotka hän jo omistaa!
Juuri nyt näemme antikristillisen mielialan kasvavan. Pian siitä syntyy vuolas virta ja lopulta laaja valtameri. Antikristuksen henki hyökkää nytkin monen luopuneen uskovan sydämeen. ”Miten niin?” kysyt. ”Miten kukaan uskova voisi kääntyä antikristuksen puolelle? Siksi, että he ovat samanmielisiä hänen kanssaan.
Johannes kirjoittaa: ”Älkää rakastako maailmaa, älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta… Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika”(1Joh.2:15- 18).
Johannes
varoittaa siis niitä, jotka edelleen rakastavat tämän maailman asioita. He ovat avanneet itsensä antikristuksen hengelle. Johannes sanoo: ”Te tiedätte, että nämä ovat viimeisiä päiviä, koska niin
monet ovat täynnä kateutta, antikristuksen henkeä.”
Uusimmat kommentit
03.12 | 11:10
Hei, Risto. Tämä on Hengellinen kotikirjasto, ei Mairen kotisivu. ...
03.12 | 04:10
En ole aikoihin kuullut mitään näin upeita.Syvät,kaun...
26.11 | 22:13
Aivan upeita ja koskettavaa musiikkia.Vierailit,säestit ja lauloit Varapäree...
03.11 | 15:39
Tässä kansiossa, Markon kuvia-ensimmäinen ylläpitäjä. Myös ...