by David Wilkerson | May 30, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Kun Elia meni taivaaseen, hän jätti Elisalle viittansa (2 Kun.2:13). Samoin, kun Jeesus meni Isän tykö, hän jätti meille oman vaatteensa, täydellisen vanhurskautensa. Hän heitti sen meidän päällemme, aivan samoin kuin Elia heitti oman viittansa Elisan päälle. Profeetan toiminta oli sen esikuva ja varjo, mitä tulisi tapahtumaan, kun Jeesus lähtisi Isän luo. Me tosiaankin olemme ihmeellisen vanhurskauden vaatteen perillisiä. Se peittää meidät täydellisesti ja tekee meistä kelvollisia Jumalan pyhään läsnäoloon.
Tämä vaate on meidän perintöosamme ja Jumala odottaa meidän arvostavan sitä. Hän odottaa meidän etsivän sitä ja olevan halukkaita ottamaan vastaan perintömme. Muistat ehkä, mitä tapahtui kuningas Ahabin tullessa Naabotia vastaan kateellisena tämän viinitarhan takia. Naabot arvosti viinitarhaansa niin paljon, että hän ei ottanut Ahabin ostotarjousta vastaan. Sen sijaan hän sanoi: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa”(1 Kun.21:3). Hän sanoi: ”Jumala varjelkoon, ettei kukaan ota minulta perintöäni. Se on minun!”
Mielestäni tärkein asia, mitä sinun tulisi anoa Jumalalta, on perinnön omistusoikeuden ymmärtäminen. Jumala haluaa, että ottaisit sen käyttöösi. Jeesuksen täydellisen vanhurskauden tunteminen nostaa sinut kalliolle, joka ei horju. Se lopettaa sinun turhat pyrkimyksesi ja asettaa sinut Jumalan läsnäoloon vanhurskautettuna ja hyväksyttynä.
Jos kerran Jumala on varannut sinulle perinnön, jonka perusteella voit seisoa hänen edessään täydellisen vanhurskaana Jeesuksessa Kristuksessa, sinun pitäisi haluta sitä. Sen pitäisi olla perintö, jota kukaan ei voi ottaa sinulta pois. Mikään paholaisen valhe ei voi poistaa sitä sinun sielustasi, ei kukaan ihminen voi varastaa sitä sinulta eikä mikään tunne voi erottaa sinua siitä.
Sinun pitää tarttua siihen,
koska Jumala sanoi niin. Sinun pitää etsiä sitä, tavoitella sitä. Sinun ei pidä antaa sielusi levätä, ennen kuin saat sen käsiisi. ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa,
niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33).
by David Wilkerson | May 29, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jumala hyväksyy vain yhdenlaista, täydellistä vanhurskautta. Mikään muu ei kestä hänen edessään tuomiopäivänä. Hän ei voi pelastaa, tunnistaa ja hyväksyä meitä, jos meidän vanhurskautemme ei ole ehdottoman täydellistä. Tämä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme täydellinen vanhurskaus voidaan vastaanottaa vain uskon kautta.
Hebrealaiskirjeen
kirjoittaja näyttää meille totuuden tästä vanhurskaudesta. Se on jokaisen todellisen uskovan perintöosa. Jeesus jätti sen meille. Se on meille kuuluva testamentti: ”Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä,
mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee”(Hebr.11:7).
Nooasta
ei tullut perillinen arkin rakentamisen takia, vaan siksi, että uskoi siihen, mitä julisti. Hän oli ymmärtänyt vanhurskauden, jonka Jumala oli näyttänyt hänelle. Vanhurskaus saadaan uskon kautta. Niin hänestäkin
tuli täydellisen vanhurskauden perillinen.
Rakas lukijani, sinulle ja minulle annettiin suuri perintöosa silloin, kun Kristus jätti tämän maan. Hän jätti meille todistuksen omasta, täydellisestä
vanhurskaudestaan. Jeesushan eli maan päällä täysin köyhänä. Hänellä ei ollut maata, ei rahaa. Kuitenkin hän jätti meille omaisuuden, joka on suurempi kuin Etelä-Afrikan timanttikaivokset. Se on suurempi
kuin Lähi-idän öljylähteet, suurempi kuin kulta ja hopea Amerikan vuorten kätköissä. Jeesus antoi meille perinnön, joka tekee meistä paljon rikkaampia kuin kukaan maan päällä. Se on täydellisen
vanhurskauden perintöosa, joka oikeuttaa meidät seisomaan Jumalan edessä ilman tuomion pelkoa.
Kun ymmärrät tämän perinnön, voit seisoa minkä hyvänsä helvetin paholaisen edessä. Saatana
ei voi syyttää sinua Isän, veljiesi tai omantuntosi edessä, koska olet Jeesuksen Kristuksen täydellisen vanhurskauden perillinen.
by David Wilkerson | May 25, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Luulenpa puhuvani joukolle jumalisia ihmisiä, jotka rakastavat Jeesusta koko sydämestään ja jotka ovat tällä hetkellä aivan syvän epätoivon partaalla.
Miten päästään voittoon?
1. Sukella Jumalan sanaan. Tartu erityisiin lupauksiin, vie ne rukouskammioosi ja levitä ne Jumalan eteen. Mitä esittelen suosikkilupaukseni Jumalalle, aina kun rukoilen häntä:
Pyydä Herralta hyviä asioita, sillä hän odottaa, että voisi antaa niitä sinulle. Pyydä häntä päästämään itsesi vapaaksi, ottamaan pois kaiken häpeäsi, pyyhkimään kaiken synnin saastan. Hän haluaa tehdä näitä asioita sinulle.
Vie tämä lupaus Jumalalle joka päivä ja sano: ”Isä, sinä tahdot tehdä hyvin kaikessa, mitä pyydän tänään. Niinpä pyydän, että yli-vastaat rukouksiini”. Tällaiseen uskoon Jumala ihastuu.
2. Luota Pyhään Henkeen. Isä on lähettänyt Henkensä olemaan sydämessäsi, mutta sinun pitää tuntea hänet sisimmässäsi, jotta hän vastaa sinulle. Jumala ei lähetä enkeliä puhumaan sinulle. Hän on jo pannut voimavarojaan sinuun, Pyhänä Henkenä.
Sano hänelle: ”Pyhä Henki, sinä tiedät, miten tästä sotkusta pääsee ulos. Minä en. Se on aivan omien mahdollisuuksieni ulottumattomissa. Niinpä lakkaan nyt ja annan johdatuksen elämässäni sinulle. Tiedän, että kohtaan asioita, jotka eivät ole tavattomia uskovien elämässä. Aion pitää kiinni Herran suurista ja kallisarvoisista lupauksista. Sitten uskon sinun tekevän kaiken muun, koska sinä tiedät Jumalan mielen!”
Rakas lukijani, jos teet tämän yksinkertaisen tunnustuksen, koet varmasti virvoituksen aikoja Herralta. silloinkin, kun olet jo luovuttamaisillasi, hän pysyy uskollisena.
by David Wilkerson | May 24, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Ehkä olet kestämättömän paineen alaisena, kuten Paavali, kestokyvyn rajojen koetuksessa. Voimasi on melkein mennyt, ja olet lähellä lannistumista. Haluat juosta karkuun, mutta ei ole paikkaa, minne mennä. Nyt sanot Paavalin kanssa: ”Tämä käy yli voimieni!”
Niin, mikä sitten auttaa voittoon? Voin kertoa vain siitä, miten Jumala jatkuvasti auttaa minut ulos. Tässä kaksi tärkeää totuutta, jotka hän on antanut minulle:
1. Älä luule, että koet jotakin tavattoman outoa, uniikkia taistelua. Päinvastoin, olet hyvässä seurassa. Muista Jobia, Jeremiaa, Eliaa, Daavidia, Paavalia, jopa minuakin. Tilanteesi on ollut yleinen kaikkien uskovien elämässä halki vuosisatojen.
Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita”(1 Piet.4:12- 13).
2. Kun ajattelet, ettet pysty jatkamaan enää hetkeäkään, kun kaikki näyttää täysin toivottomalta, rukoile Jumalaa kaikin voimin: ”Herra, auta minua”. Mieti sitten, mitä psalminlaulaja antaa neuvoksi seuraavissa jakeissa:
Tässä on vielä avainjae: ”Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole”(Ps.72:12). Jeesus lähetti Pyhän Hengen sinun auttajaksesi eikä hän jätä
kuulematta sinun avunhuutojasi!
by David Wilkerson | May 23, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi”(Matt.7:24).
Rakas lukijani, et rakenna kalliolle, jos tarvitset saarnaajan jyrisemään sinulle Jumalan tottelemisesta, jos tarvitset listan niistä asioista, joita sinun pitää tehdä ja joita et saa tehdä. Sinä et tarvitse sääntökirjaa, tarvitset syvän rakkauden Jeesukseen. Sinun pitää olla niin rakastunut Jeesukseen, että tiedät, mikä häntä miellyttää.
Mitä enemmän rakastat häntä, sitä helpompaa on palvella
ja totella häntä. Sinun ei enää tarvitse välittää siitä, mitä maailma sanoo sinusta. Sinä voit vastata: ”Olen kuullut Isältäni ja teen hänen mielensä mukaan.”
Kun sydämesi
on Jeesuksen valloittama, totteleminen tapahtuu luonnostaan. Sinun ei tarvitse mennä jatkuvasti Herran eteen rukoilemaan: ”Oi, Jumala, murra paholaisen voima minun kimpustani.” Kaikki vihollisen kahleet alkavat putoilla pois, kun tulet tuntemaan
Isän sydämen.
Oletko rakastunut Jeesukseen? Jos vastaat myöntävästi, saat vastata vielä useisiin kysymyksiin: Miten voit vaeltaa läpi viikon viettämättä aikaa hänen sanansa ääressä? Kuinka et ikävöi rukoukseen hänen kanssaan yksin? Miksi sinulla ei ole aikaa rakastaviin keskusteluihin Isäsi kanssa, ylistykseen ja palvomiseen? Miksi et ota aikaa sen etsimiseen, miten voisit oppia, mikä miellyttää häntä? Nämä kaikki ovat kuuliaisuuden perusasioita.
Jeesus sanoo meille: ”Jolla on minun käskyni ja joka pitää ne, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh.14:21). Mikä ihmeellinen lupaus, joka perustuu rakkauden kuuliaisuuteen.
Tutki evankeliumeja ja mieti esim. Jeesuksen sanoja Matt.5 -7 luvuissa, alkaen vuorisaarnasta. Kun opit hänet sanaansa, tee sen mukaan! Jumalan käskyt ovat vakava. Ne eivät ole raskas taakka hartioillamme. Päinvastoin, niitä noudattamalla ne helpottuvat, kun kasvat rakkaudessa häneen.
Tällaista on
talosi rakentaminen kalliolle! Kun myrsky tulee, voit seisoa pelkäämättä. Mikään ei muutu, koska vaellat rakastaen ja miellyttäen Isää.
by David Wilkerson | May 18, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Mitä Jumala odottaa meiltä, kun meidät on vihmottu Jeesuksen verellä? Velvoittaako tämä vihmonta meitä jollakin tavalla? Kyllä se velvoittaa. Jos meidät on vihmottu Jeesuksen verellä, meidän on määrä tehdä kaksi asiaa:
1. Meidän on mentävä rauhaan eikä epäillä enää yhtään.
Kun Mooses vihmoi verta syntisten israelilaisten päälle, heidän ei tarvinnut kertaakaan epäillä, etteivätkö heidän syntinsä olleet anteeksi annetut ja Jumala hyväksynyt heitä. He luottivat tuohon vihmontavereen.
Tänään meidän päällemme vihmottu veri ei ole härkien, vuohien tai lampaiden verta, vaan Kristuksen, Jumalan Karitsan verta. Me kuitenkin epäilemme ja pelkäämme paljon enemmän kuin israelilaiset.
Martti Luther sanoi, että on jumalanpilkkaa ottaa takaisin ne synnit, jotka oli sälytetty Kristuksen päälle. Olen samaa mieltä. On täysin jumalatonta kulkea ympäriinsä syyllisenä ja tuomiota peläten. Meidän ei pidä sanoa: ”Raamattu sanoo, että olen puhdistettu, vanhurskautettu ja suojassa Saatanan hyökkäyksiltä uskon kautta, mutta en saata uskoa, että niin ihmeellinen asia voisi olla mahdollista.”
2. Meidän tulee ylistää Jumalaa kiitollisin sydämin, eikä ikinä epäillä.
Meidän on määrä kiittää Jumalaa Jeesuksen kalliista verestä, äänekkäästi ylistäen:
Ota vastaan Jeesuksen veren voitto omaan elämääsi ja ala ylistää häntä nyt sen lupauksen tähden, että lunastuksen
päivä on vielä tuleva.
by David Wilkerson | May 17, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Vanhassa Testamentissa, ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Kaikkein Pyhimpään toimittamaan sovituksen. Tämä toimitus suoritettiin, jotta kansan synnit pyyhittäisiin pois. Heidät sovitettaisiin, ja he pääsisivät taas taivaallisen Isän yhteyteen.
Pappi vei Kaikkein Pyhimpään kourallisen suitsuketta, suitsutusastian, jossa oli alttarilta otettuja palavia hiiliä sekä teurastetun härän verta. Kaikkein Pyhimmässä oli arkki, jonka kannen päällä oli armonistuin. Siinä Jumala ”istui”, ja se oli hänen läsnäolonsa paikka.
Puhdistettuaan itsensä hyvin monimutkaisin menoin pappi meni sisälle Kaikkein Pyhimpään kunnioittaen ja peläten suuresti. Hän pudotti suitsukkeen tuleen, mikä nosti ilmoille tuoksun ja savun. Tämä kuvaa Kristuksen rukouksia oman kansansa edestä. Sitten pappi upotti sormensa vereen ja vihmoi sillä armonistuinta seitsemän kertaa.
”Ja hän ottakoon mullikan verta ja pirskottakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirskottakoon sormellansa verta seitsemän kertaa”(3 Moos.16:14).
Kun veri oli vihmottu Jumalan istuimeen, kaikkien syntien anteeksiantamus oli toimitettu ja kaikki menneet synnit oli peitetty. Kun ylimmäinen pappi tuli ulos, kansa tiesi, että Jumala oli hyväksynyt uhrin ja heidän syntinsä olivat anteeksiannetut. Israelilaiset eivät koskaan epäilleet sitä!
Rakas lukija, meilläkin on Ylimmäinen Pappi, Jeesus, Herramme, kaikkien aikojen Ylimmäinen Pappi. Jeesus otti omaa vertaan todellisen armonistuimen eteen, mennessään Jumalan läsnäoloon, Kaikkein Pyhimpään ja toi esiin kaikkien aikojen uskovien, kaikkien syntien sovituksen.
Raamattu sanoo tästä toimituksesta: ”Ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen”(Heb.9:12).
Jeesus vei omaa vertaan taivaaseen meidän edestämme, eikä sitä säilytetä
siellä vain muistona. Sitä vihmotaan kaikkien päälle, jotka tulevat hänen luokseen uskossa.
by David Wilkerson | May 17, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Vanhassa Testamentissa, ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa Kaikkein Pyhimpään toimittamaan sovituksen. Tämä toimitus suoritettiin, jotta kansan synnit pyyhittäisiin pois. Heidät sovitettaisiin, ja he pääsisivät taas taivaallisen Isän yhteyteen.
Pappi vei Kaikkein Pyhimpään kourallisen suitsuketta, suitsutusastian, jossa oli alttarilta otettuja palavia hiiliä sekä teurastetun härän verta. Kaikkein Pyhimmässä oli arkki, jonka kannen päällä oli armonistuin. Siinä Jumala ”istui”, ja se oli hänen läsnäolonsa paikka.
Puhdistettuaan itsensä hyvin monimutkaisin menoin pappi meni sisälle Kaikkein Pyhimpään kunnioittaen ja peläten suuresti. Hän pudotti suitsukkeen tuleen, mikä nosti ilmoille tuoksun ja savun. Tämä kuvaa Kristuksen rukouksia oman kansansa edestä. Sitten pappi upotti sormensa vereen ja vihmoi sillä armonistuinta seitsemän kertaa.
”Ja hän ottakoon mullikan verta ja pirskottakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirskottakoon sormellansa verta seitsemän kertaa”(3 Moos.16:14).
Kun veri oli vihmottu Jumalan istuimeen, kaikkien syntien anteeksiantamus oli toimitettu ja kaikki menneet synnit oli peitetty. Kun ylimmäinen pappi tuli ulos, kansa tiesi, että Jumala oli hyväksynyt uhrin ja heidän syntinsä olivat anteeksiannetut. Israelilaiset eivät koskaan epäilleet sitä!
Rakas lukija, meilläkin on Ylimmäinen Pappi, Jeesus, Herramme, kaikkien aikojen Ylimmäinen Pappi. Jeesus otti omaa vertaan todellisen armonistuimen eteen, mennessään Jumalan läsnäoloon, Kaikkein Pyhimpään ja toi esiin kaikkien aikojen uskovien, kaikkien syntien sovituksen.
Raamattu sanoo tästä toimituksesta: ”Ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen”(Heb.9:12).
Jeesus vei omaa vertaan taivaaseen meidän edestämme, eikä sitä säilytetä
siellä vain muistona. Sitä vihmotaan kaikkien päälle, jotka tulevat hänen luokseen uskossa.
by David Wilkerson | May 16, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Toisen Mooseksen kirjan 24. luvussa Jumala teki liiton Israelin kanssa. Hän lupasi: ”Jos te tottelette minun sanaani, olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani.” Kun Mooses oli lukenut lain kirjan kansalle, he vastasivat: ”Me ymmärrämme ja tottelemme”.
Liitto täytyi sinetöidä: ratifioida ja vahvistaa. Se saattoi tapahtua vain veren vihmomisen kautta. Hebrealaiskirjeessä kerrotaan tästä: ”Mooses otti vasikkain ja kauristen veren … ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan”(Heb.9:19).
Polttouhrin vuodatettu veri oli astiassa. Mooses otti sitä ja vuodatti osan alttarille. Sitten hän otti iisoppikimpun, kastoi sen vereen ja vihmoi sitä kahdentoista pylvään päälle. Ne edustivat Israelin kahtatoista sukukuntaa. Viimeksi Mooses kastoi iisoppikimpun vereen ja vihmoi sillä kansaa. Näin liitto sinetöitiin.
On selvää, että veren vihmominen antoi israelilaisille täyden oikeuden tulla iloiten Jumalan luokse. Tässä sillä ei ollut mitään tekemistä syntien anteeksiantamuksen vaan yhteyden kanssa. Heidät oli puhdistettu, heille oli annettu oikeus olla Jumalan läsnäolossa.
Mooses ja seitsemänkymmentä vanhinta menivät vuorelle kohtaamaan Jumalaa. Siellä Herra ilmestyi heille. Nämä miehet näkivät edessänsä katetun pöydän. Raamattu kertoo, ettei siinä ollut tuomion pelkoa, vaan mukavaa, rentoa oloa. He istuivat Jumalan läsnäolossa ja söivät ja joivat hänen kanssaan: ”Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat”(2 Moos.24:11).
Tämä on aivan ihmeellistä. Nämä miehet saivat syödä ja juoda Jumalan läsnäolossa, vaikka he aivan hetki sitten olivat pelänneet henkensä puolesta. Veri oli vihmottu, ja he ymmärsivät sen suoman turvan, voiman ja varmuuden. Heillä ei ollut mitään pelättävää.
Rakas lukija, me olemme
tänään uudessa liitossa Jeesuksen Kristuksen kanssa, hänen omalla verellään sinetöidyssä liitossa. Kun hänen kallisarvoinen verensä vihmoi sydämesi, se tapahtui yhteyden tähden. Nyt voit rohkeasti,
rennosti, ilman tuomion pelkoa, tulla Jumalan läsnäoloon. Sinulle on annettu oikeus siihen, ilman synnin tuomiota, vapaus puhua Jumalalle ja nauttia hänen seurastaan.
by David Wilkerson | May 15, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jeesuksen veri on Taivaan Isän seurakunnalle antamista lahjoista kaikkein kallisarvoisin. Silti vain harvat uskovat ymmärtävät sen arvon.
He laulavat usein veren voimasta. Meidän seurakunnassamme lauletaan hymniä: ”Karitsan kalliissa veressä on voima, voima, ihmeitä tekevä voima.” Monetkaan uskovat eivät mene tuon veren voiman sisään. Tämä ilmeisesti siksi, ettemme vain tajua sen suurta merkitystä. Jatkuvasti me esimerkiksi vetoamme vereen jonkinlaisena mystisenä suojeluskaavana. Kuitenkin vain harvat uskovat voivat selittää sen suurta kirkkautta ja hyötyä.
Jos kysyisin sinulta, mitä veren voima merkitsee, saattaisit vastata: ”Se tarkoittaa, että kaikki syntini ovat anteeksiannetut, ja olen vapaa.” Kysyn edelleen, mitä Jeesuksen veri merkitsee sinulle, jos ei oteta lukuun anteeksiantamusta? Voitko selittää perheellesi tai työtoverillesi Jeesuksen veren arvon ja merkityksen?
Kerron nyt niistä hyödyistä, joita saamme Jeesuksen vuotaneesta verestä.
Jeesuksen veren kautta voimme astua rohkeasti Isämme eteen pelkäämättä!
by David Wilkerson | May 11, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Ainoa asia, joka voi erottaa sinut Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta elämällesi, on uppiniskaisen ylpeyden synti. Näemme tämän kuningas Saulin elämässä. Raamattu kertoo meille, että Jumalan Henki oli tämän miehen yllä siitä päivästä lähtien, kun profeetta Samuel näki hänen tulevan tietä pitkin. Jumala kutsui Saulin ja käytti tätä, mutta Saulissa oli jotakin, joka tuli ilmi äkisti: röyhkeä ylpeys. Saul ei tunnustanut syntiään. Sen sijaan hän syytti toisia omista teoistaan. Hän on huolestuneempi kasvojensa säilyttämisestä kuin siitä, mitä Jumala ajatteli hänestä.
Rakas lukija, Daavidin ja Saulin ero oli ylpeydessä. Mieti sitä. Daavid teki yhtä ilmeisiä syntejä kuin Saul. Ei Saul koskaan tappanut toisen vaimon miestä, mutta Daavid teki parannusta synnistään. Kun Naatan osoitti hänen kauheaa tekoaan, Daavid ei yrittänyt selitellä ja puolustella, vaan rukoili välittömästi: ”Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi! Haluan vain olla sinun mielesi mukainen mies! Tiedän pettäneeni sinua, mutta anna anteeksi. Puhdista sydämeni!” (ks. 2 Samuel 12:13 ja Psalmi 51).
Kun Saul joutui kiinni synnistään, hän yritti tarttua Samuelin viitan liepeeseen ja pyysi: ”Älä ota minulta pois kuninkuuttani. Seiso minun rinnallani, etten näyttäisi huonolta kansani edessä”(Lue 1 Samuel 15:22 – 35). Saul oli kiinnostuneempi siitä, mitä ihmiset ajattelivat hänestä kuin Pyhän Hengen menettämisestä.
Rakas lukija, ylpeys, ylenkatse, muuttumaton mieli on juuri se, mikä tuhoaa miehen. Särkynyt sydän, nöyrä henki liikuttaa Herran mieltä. Olkoon, että olet käynyt läpi hirveitä asioita ja pettänyt Jumalan. Jos juokset hänen luokseen ja itkien suret sitä, että olet pettänyt häntä, hän puolustaa sinua. Hän on aina niiden luona, joilla särjetty ja nöyrä henki.
Me kaikki petämme Herran, ei kukaan hänen seurakunnassaan ole täydellinen. Joka kerta, kun me olemme uskottomat häntä kohtaan, hän pysyy uskollisena meitä kohtaan.
by David Wilkerson | May 10, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Pietari väitti olevansa mies, joka ei koskaan hylkäisi Jeesusta. Silti Pietari ei ainoastaan kieltänyt tuntevansa häntä, vaan hän päästi suustaan pitkän rivin kirouksia sen yhteydessä.
”Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: ’Tämä on yksi niistä’. Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä olet yksi niistä, … Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: ’En tunne sitä miestä, josta te puhutte’ "(Mark.14:69 - 71).
Jos olisit seisonut lähellä nuotiota ja kuullut Pietarin puheen, olisit varmaan ajatellut: ”Onko tämä todella mies, joka oli mukana kirkastusvuorella? Hän, joka pani kätensä sairaitten päälle ja he paranivat? Se, jolle taivasten valtakunnan avaimet annettiin? Kuuntele, mitä hän laskee suustaan! Kuinka hän on voinut vaeltaa niin lähellä Herraa ja sitten käyttäytyä tällä lailla, valehdellen, kiroillen ja kieltäen hänet? Pietarin tarina on varmasti loppu! Hän saisi yhtä hyvin mennä takaisin verkkojensa ääreen. Hänestä ei enää kuulla mitään.”
Jos olisit juossut Herran luo kantelemaan Pietarin kiroilemisesta, hän olisi vastannut: ”Kyllä Pietari on kieltänyt minut, mutta minä tunnen hänen sydämensä. Hän menee muutaman tunnin päästä vuorelle ja itkee ja tulee takaisin minun luokseni. Hän on itse asiassa matkalla Helluntaihin, elämään palvelemaan minua.”
”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata”(2 Tim.2:13). On totta, että Pietari oli kauhean uskoton, mutta Jumala pysyi uskollisena ja hän ei katunut ikuista suunnitelmaansa Pietarin elämälle. Miksi? Koska Jumala ei voi kieltää olevansa, se joka hän on.
Olit sitten joutunut kohtaamaan mitä hyvänsä tänä kuluneena vuotena, Jumala katsoo sydämeesi. Jos sinulla on särkynyt ja nöyrä henki, hän on sinun tykönäsi. Hänen iankaikkinen suunnitelmansa sinua kohtaan ei raunioitunut, koska hän auttaa sinut perille.
by David Wilkerson | May 9, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
”Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana”(1 Moos.15:1). Tämä jae merkitsee: ”Sen jälkeen kun Abram katsoi pelokkaana vihollisiaan, jotka ympäröivät hänet, kun hän tunsi itsensä onnettomaksi, kun ei päässyt eteenpäin, silloin Herran sana tuli hänelle.”
Ensimmäiseksi Jumala sanoi Abramille: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri”(sama jae). Tässä yhdessä lauseessa Jumala jakoi meille suurimman siunauksen salaisuuden, mitä kukaan uskova voi toivoa. Kilpi tarkoittaa alkukielessä ”suojelija, puolustaja.” Jakeen merkitys on siis: ”Minä taistelen puolestasi ja olen sinun mestarisi.”
Herra sanoi siis Abramille: ”Katso vain ympärilläsi olevaa vihollisjoukkoa. Kukaan heistä ei voi koskea sinuun, koska minä olen sinun suojelijasi. Jätä elämäsi ja tulevaisuutesi minun käsiini.”
Sama jae kertoo meille, että Herra on paljon enemmänkin kuin meidän kilpemme. Hän on myös meidän suuri palkkiomme. Jumala sanoo Abramille: ”Sinä saat pojan ja hänestä tulee sinun ilosi, mutta minä tyydytän sinun syvimmät tarpeesi.”
Jumala tuntee ihmisluonnon. Hän tiesi, että oman pojan saaminen toisi Abrahamille suuren ilon. Silloin Aabraham saattaisi sanoa: ”Jumala sen teki! Hän lupasi tämän minulle ja piti sanansa.” Kuitenkin Jumala tiesi, ettei Aabraham saisi täydellistä tyydytystä lapsen syntymästä. Hänellä olisi edelleen sisäinen nälkä, levottomuus, selittämätön tarve, jota kukaan ihminen ei voisi koskettaa.
Eikö meille käy juuri näin, kun saamme jotakin, mitä olemme halunneet kovasti? Koko ajan ajattelemme: ”Jos vain saisin sen, olisi onnellinen. Se tekisi elämästäni hyvän ja lopettaisi kaikki ongelmani.” Ei, ei se sitä tekisi! Vain Herra itse voi tyydyttää syvimmät tarpeemme täydellisesti.
Ylimmäinen Pappimme sanoo: ”Siunaukseni salaisuus on se, että etsit juuri minua. Minä olen sinun palkkiosi, vastauksesi, siunauksesi.”
by David Wilkerson | May 8, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Raamattu kertoo meille, että Kristus astuessaan taivaaseen alkoi toimia niiden ylimmäisenä pappina, jotka tulevat hänen luokseen uskossa. ”Mutta tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti”(Heb.7:24).
Jeesus on muuttumaton, sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Niin kauan kuin elät, hän on Ylimmäisenä Pappina taivaassa ja rukoilee sinun puolestasi. Hän pysyy tässä asemassa siihen asti, kun sinä pääset kotiin hänen luokseen.
Ylimmäinen Pappimme istuu Isän oikealla puolella, voiman valtaistuimella: ”Meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”(Heb.8:1). Meidän Ylimmäisellä Papillamme on valta ja voima hallinnassaan.
Jeesus on Isän luona juuri nyt ja rukoilee meidän puolestamme. Hän kohtaa vastustajamme ja sanoo: Minä moitin sinua, Saatana. Tämä on minun omani, koska hänet on vihmottu minun verelläni. Hän on turvassa, ja hänen velkansa on maksettu viimeiseen asti.” Uskon, että meillä olisi kyllä muutakin oppimista ihmeellisestä Ylimmäisestä Papistamme ja hänen teoistaan meidän hyväksemme.
Vanhan Testamentin ylimmäisen papin velvollisuuksiin ja tehtäviin kuului astua esiin Kaikkein Pyhimmästä ja siunata kansaa. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: ’Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan’ ”(4 Moos.6:22 -26). Toisin sanoen, sen jälkeen kun ylimmäinen pappi on vienyt verta Kaikkein Pyhimpään, vihmonut sillä armonistuinta ja heiluttanut suitsutusastiaa, hän tulee ulos, astuu kansa luo ja siunaa heidät.
Tämä on ylimmäisen papin muuttumaton tehtävä. Jeesus sanoo: ”Minä peitän sinut verelläni. Minä rukoilen sinun edestäsi Isää, tulen sitten luoksesi ja siunaan sinua.”
Kun Vanhan testamentin pappi lausui siunauksen kansalle, se ei ollut vain toivotus. Hän ei sanonut: ”Minä toivon sinulle rauhaa. Minä toivon, että Herra valistaisi kasvonsa sinulle.” Ei, siunauksen takana oli Jumalan täysi voima (ks.4 Moos.6:27).
Samoin, kun Jeesus, meidän Ylimmäinen Pappimme siunaa, hän ei toivo meille vain hyvää. Hän lausuu oman siunauksensa arvovallalla ja se tapahtuu!
by David Wilkerson | May 4, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jumala sanoi Aabrahamille: “Minä runsaasti siunaan sinua … Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen" (1 Moos.22:17- 18). Hän siis sanoi: ”Minulta saamallasi siunauksella voit siunata kaikkia maailman kansoja”.
Ilmeisesti hyvin harvat meistä ovat saaneet kutsun siunata kokonaisia kansoja. Jokaisella on kuitenkin oma perhe, ystäväpiiri ja työtoverit. Kuinka moni sinun läheisistäsi on saanut siunauksen sen kautta, mitä Herra on tehnyt sinussa? Ovatko ystäväsi ja perheesi saaneet siunauksen sinussa asuvasta Kristuksesta?
Kun alat siunata muita omien koetustesi keskellä, voit olla varma siitä, että Jumalan siunaava käsi on ylläsi. Näin tapahtui Daavidille. Kun hänen vihollisensa eivät osoittaneet armoa häntä kohtaan, hän todisti: ”Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita”(Ps.109:28). Daavid rukoili Jumalaa auttamaan ja siunaamaan, kun hänen vihollisensa kirosivat häntä.
Jeesus käskee meitä: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat”(Matt.5:44). Jos pystyt pitämään tämän sanan, olet todella Herran siunaama.
Sitten ne, joita Herra on siunannut, vedetään aina vain lähemmäksi häntä. Jumala ei koskaan siunaa vetämättä ihmistä lähemmäksi itseään kehottaen: ”Tule lähemmäs minua!” Lisääntyvä läheisyys enentää siunausta.
Ehkä sanot nyt: ”En näe minkäänlaista todistusta Jumalan siunauksesta elämässäni. Minun elämässäni ei ole minkään kertomasi asian merkkiä. Miten voisin saada Jumalan siunauksen?”
Rakas lukija, iloitse! Rakastatko hänen sanaansa? Tuletko mielelläsi Herran huoneeseen toisten uskovien kanssa? Pakeneeko mielesi moneen otteeseen Jeesuksen luo päivän mittaan? Puhutko hänelle? Jos voit vastata ”kyllä” johonkin näistä kysymyksistä, voit levätä rauhassa tietäen, että Herra vetää sinua puoleensa ja siunaa sinua.
by David Wilkerson | May 3, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Paavali kirjoittaa: ”Niin muodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa”(Gal.3:9). Mikä tämä Aabrahamin siunaus on?
Jaakob kertoo kirjeessään: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Jaak.2:23). Aabraham uskoi, että hän oli oikeassa suhteessa Jumalaan, vaikka pyhittymisensä oli vielä kesken.
Rakas lukija, Aabrahamin siunaus on tietoisuus siitä, että meidät vanhurskautetaan uskon kautta. ”Että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen”(Gal.3:14).
Kyseessä oleva siunaus on tietoisuus siitä, että Jeesus maksoi verellään kaikkien meidän syntiemme poispyyhkimisen. Isä antaa Jeesuksen oman vanhurskauden meille, ja meistä tulee vanahurskaita hänen silmissään. Meidän ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksemme Jumalan mielisuosiota. Sen sijaan meidän pitää luottaa ja uskoa siihen, että Jeesus suoritti tehtävänsä loppuun ristillä. Vaikka me yhä joudumme taistelemaan, meillä on asema hänen yhteydessään, kunhan vain jatkamme uskossa ja parannuksen teossa.
Daavid ymmärsi tämän ja saattoi siksi iloita Aabrahamin siunauksesta: ”Myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ’Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!’ "(Room.4:6-8).
Kun Jumala siunaa meitä Aabrahamin siunauksella, uskomme alkaa laajeta. Pian näemme ja uskomme, että sama Kristus, joka vanhurskauttaa meidät, antaa meille myös voiman voittaa synnin. Jumala sanoo meille: ”Me teemme työtä sinun pyhyytesi ja pyhityksesi eteen, mutta sinun pitää ymmärtää, että olet koko ajan turvassa minussa. Sinä olet minun lapseni, ja minä estän sinua lankeamasta.”
Onko Aabrahamin siunaus jo vuotanut sinun päällesi? Jos otat Kristuksen vanhurskauden uskossa vastaan, olet saanut uskollisen Aabrahamin ja Daavidin siunauksen. Olet itse asiassa maailman siunatuimpia ihmisiä.
by David Wilkerson | May 2, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Minulla on neljä lasta. He ovat kaikki naimisissa, ja heillä on omia lapsia. Kun lapseni kohtaavat vaikeuksia, en ole heille vihainen. Päinvastoin, olen iloinen, kun he soittavat minulle. Ehkä voin auttaa heitä rukoilemalla, hoitamalla heidän sieluaan tai auttamalla taloudellisesti. Aina avun antaminen on yhtä mieluisaa, siunauksellista.
Miten paljon enemmän Herra Jeesus iloitseekaan siunatessaan meitä, lapsiaan tarpeen tullen? Hän sanoo meille: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”(Matt.7:11).
Kun katselet ympärilläsi olevia Kristuksen ruumiin jäseniä, näet uskovia, joilla on enemmän lahjoja ja siunausta kuin itselläsi. Jotkut muistavat ulkoa Raamatun paikkoja. Toiset osaavat puhua, opettaa tai laulaa Jumalan kunniaksi. Sanot itsellesi: ”Kuinka siunattuja he ovatkaan! Voi, minua raukkaa! En muista helposti Raamatunkohtia. En osaa edes saarnata. Ei minulla ole niitä lahjoja, joita veljilläni ja sisarillani, joilla he voivat palvella Jumalaa.”
Rakas lukija, et tiedä, kuinka siunattu olet. Oletko hengellisesti köyhä? Onko sinun vaikea edes hymyillä? Suretko sitä, ettet näe minkäänlaista hengellistä kasvua elämässäsi? Murehditko sitä, että tunnet itsesi kelvottomaksi, hyljätyksi, tarpeettomaksi?
Jeesus sanoo: Sinä olet siunattu, Ei sinulla ole mitään ylpeilyn aihetta, mutta juuri siten palvelet minua parhaiten. Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa! Voin käyttää sinua jo nyt enemmän kuin kaikkia muita.” Jeesus sanoi apostoli Paavalille: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"(2 Kor.12:9).
Mikä siunaus! Jeesus ei sanonut koskaan: ”Autuaita ovat vahvat, onnelliset, itseriittoiset, voimakkaat.” Ei! Herramme siunasi heikkoja, halveksittuja, vainottuja, masentuneita, niitä, joita ei pidetä minkään arvoisena toisten silmissä. Hän sanoo sinulle: ”Sinä tiedät, että sinun suuri tarpeesi olen minä, siksi olet siunattu
by David Wilkerson | May 1, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Monet uskovat ajattelevat Jumalan mielikseen nuhtelevan ja moittivan meitä. Ei niin! Raamattu sanoo, että hän ei mielellään kurita meitä. Päinvastoin, Jeesus sanoo: “Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan”(Luuk.12:32). Hän vakuuttaa: ”Minä annan teille kaiken, mitä tarvitsette, koska minun sydämeni halu on siunata teitä!”
Emme löydä Raamatusta kohtaa, jossa Jeesus olisi kironnut ketään ihmistä (hän kirosi ainoastaan viikunapuun). Ei kukaan julistaja, apostoli, profeetta tai paimen maailman koko historian aikana ole siunannut ihmisiä enemmän kuin Jeesus. Hän lausui siunauksia, mihin ikinä kääntyikin.
Vuorisaarnassaan Matteuksen evankeliumin 5. luvussa Jeesus sanoi: "Autuaita(engl. siunattuja) ovat hengellisesti köyhät. Autuaita ovat murheelliset. Autuaita ovat hiljaiset. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta. Autuaita ovat laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät, ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan” Minne Jeesus menikin, hän julisti: ”Autuaita … autuaita… autuaita.”
Jeesus otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Hän siunasi niitä, jotka kutsuivat luokseen köyhiä, rampoja, halvaantuneita ja sokeita: ”Hän nosti kätensä ja siunasi heidät”(Luuk. 24:50).
Sydäntäni koskettaa syvästi Jeesuksen viimeiset sanat hänen jättäessään opetuslapsensa. Hän siunasi heidät. Luukas kertoo: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset”(Luuk.24:45). Sitten ”… hän siunasi heidät”( jae 50).
Tässä kohden saatat miettiä: ”Ymmärrän hyvin, että Jeesus siunasi lapsia ja juuri kääntyneitä, jopa uskovia köyhissä maissa. He tarvitsevat ihmeitä saadakseen ruokaa. Ymmärrän myös, miksi hän siunaa ulkomailla uskonsa tähden vangittuja, antaa heille ihmeellisiä ilmestyksiä. Mutta minä? En usko koskaan eläväni sen valon mukaisesti, jonka olen saanut. Siksi en koe olevani hänen siunauksiensa arvoinen.”
Rakas lukija, toivon, että ymmärrät, ettet koskaan voi olla Jumalan siunauksien arvoinen. Kukaan ei ansaitse hänen siunauksiaan. Pikemminkin, hän tulee luoksemme pelkästään oman armonsa ja laupeutensa tähden ja antaa meille yli ymmärryksemme käyviä hengellisiä siunauksia.
by David Wilkerson | April 27, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Jumalan pyhyys vaatii, että hän vihaa syntiä, mutta rakastaa armoa. Nyt Jeesuksen veri on tyydyttänyt Jumalan oikeudenmukaisuuden niin, että hän voi tulla meidän luoksemme repeytyneen väliverhon läpi, osoittaa armoa ja rakkautta.
Vanha Testamentti antaa voimallisen esikuvan armollisesta Ylimmäisestä Papistamme. Neljännen Mooseksen kirjan luvussa 16 näemme Israelin koko seurakunnan nousevan kapinaan ja valittavan Moosesta ja Aaronia vastaan. Jumala oli tuhonnut kaksisataa viisikymmentä päämiestä, koska he olivat kapinoineet Jumalaa vastaan. Kansa oli vihainen Moosekselle ja Aaronille heidän kuolemastaan. ”Kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: ’Te olette surmanneet Herran kansaa’ "(4 Moos 16:41).
Jumala ilmestyi pilvessä käskien Moosesta ja Aaronia väistymään kansan luota: "Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät tuhoan"(4 Moos 16:45).
Heti puhkesi kansan joukossa kauhea rutto. Kauhistuneena Mooses käski Aaronia, ylimmäistä pappia: "Ota hiilipannu ja viritä siihen tuli alttarilta, pane siihen suitsuketta ja vie se nopeasti seurakunnan luo ja toimita heille sovitus, sillä viha on lähtenyt liikkeelle Herran tyköä, vitsaus on jo alkanut"… hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheella vitsaus taukosi(4 Moos 16:46, 48).
Mooses sanoi siis: ”Juokse ympäri leiriä ja heiluta suitsutusastiaa, jotta kansa peittyisi suitsutukseen”. Aaron teki niin.
Aaron on tässä Jeesuksen esikuva ja suitsutus tarkoittaa hänen rukouksiaan kapinallisten ihmisten puolesta. Jumala osoittaa uskomattoman kuvan armostaan Ylimmäisen Papin rukouksien tähden. Näemme kuvan Jeesuksesta juoksemassa kapinallisten syntisten keskellä, lähettämässä rukouksia Isän puoleen heidän puolestaan. Heiluttaessaan suitsuketta kunkin ihmisen kohdalla hän huutaa: ”Isä, ole armollinen!”
Asianajaja on oikeudenistunnossa se, joka kertoo oikeudelle, mikä on laillista, mikä oikein ja mitä pitäisi tehdä. Meidän asianajajamme, Jeesus sanoo: ”Olen täyttänyt lain. Olen maksanut täyden hinnan Jumalan oikeudenmukaisuuden tyydyttämiseksi. Paholainen ei voi syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta”.
Vaikka 14,700 israelilaista kuoli ruton kourissa, kaksi tai kolme miljoonaa olisi voinut menehtyä, mutta Jumala oli heille armollinen.
Samoin sinun ja minun olisi jo aikaa sitten pitänyt kuolla syntiemme tähden. Isä on kuitenkin
Jeesuksen rukouksien tähden pitänyt huolta meistä armollisesti voimallaan.
by David Wilkerson | April 26, 2012
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
Kerran vuodessa ylimmäinen pappi meni Kaikkein Pyhimpään toimittaakseen sovituksen Israelin synneistä. Pyhitettyään itsensä (suoritettuaan puhdistavan pesun) hän otti mullikan verta ja kultaisen suitsutusastian, joka riippui kolmessa ketjussa. Sitten pappi otti vähän hiiliä alttarilta, laittoi niitä suitsutusastiaan, otti kourallisen suitsutusta ja meni Kaikkein Pyhimpään.
Kaikkein Pyhimmässä oli lainarkki. Sen päällä oli armonistuin ja sen molemmin puolin kultaiset kerubit, joiden siivet olivat levittyinä armonistuimen yli. Armonistuin edusti Jumalan läsnäoloa, siinä Herra istui valtaistuimellaan.
Ylimmäinen pappi otti kourallisen suitsutusta ja heitti sen suitsutusastiaan palamaan. Heti ihana tuoksu täytti ilmestysmajan. Pappi heilutti suitsutusastian lainarkin edessä, kunnes koko armonistuin oli tuoksuvan, suloisen suitsutuspilven peitossa.
Rakas lukija, tässä on täydellinen kuvaus siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme ja mitä hän tekee juuri nyt. Ensinnäkin, se ilmentää Jeesuksen kuolemaa ja taivaaseen astumista, Isän luokse Ylimmäisenä Pappinamme. Toiseksi, tämä sovituksen toimittaminen ilmentää sitä hetkeä, jolloin Jeesus alkoi rukoilla meidän edestämme, tuoden esirukouksia Isän eteen meidän puolestamme.
Jeesuksen esirukoustyö alkoi hänen verensä vihmomisesta kaikkien sitoumustemme ja velkojemme ylitse. Sitoumus on ”sinetöity velkakirja, joka sitoo velallisen ja hänen perillisensä”. Paholainen vaati sinua omakseen, koska olit kuollut rikoksiin ja synteihin.
Helvetin sisuksissa on varmaan luola, jossa on säilytettynä vuori todisteita, jotka tuomitsevat meidät, sinut ja minut. Muistiinpanoissa sanotaan: ”Sinun tulee maksaa hengelläsi. Rangaistus on iankaikkinen tuomio.” Jeesuksellepa annettiin avaimet helvetin kaikkiin holveihin. Meidän Ylimmäinen Pappimme meni alas kaikkein syvimpiin todistepaikkoihin ja avasi holvit. Hän alkoi käydä läpi todisteita ja poisti meitä koskevat muistiinpanot, kaikkien niiden sitoumukset, velkakirjat ja pantit, jotka uskovat häneen tai vielä joskus uskovat.
Jeesus keräsi muistiinpanot ja vei ne kirkkauteen. Siellä, Isän edessä, hän vihmoi ne verellään,
julistaen: ”Nämä velat ovat täysin maksetut minun verelläni.”
Uusimmat kommentit
03.12 | 11:10
Hei, Risto. Tämä on Hengellinen kotikirjasto, ei Mairen kotisivu. ...
03.12 | 04:10
En ole aikoihin kuullut mitään näin upeita.Syvät,kaun...
26.11 | 22:13
Aivan upeita ja koskettavaa musiikkia.Vierailit,säestit ja lauloit Varapäree...
03.11 | 15:39
Tässä kansiossa, Markon kuvia-ensimmäinen ylläpitäjä. Myös ...