Uskoontulo

Markon uskoontulo

  "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti"(Hebr.13:8)

Olen tullut uskoon v-1991 Sukevan keskusvankilan sellissä yksin ollessani, luettuani Tapio Nousiaisen kirjan Yksi ainoa elämä, kun Jumalan Henki näytti minulle, että on olemassa kaksi paikkaa: taivas ja kadotus.Näin Hengessä ikäänkuin kaksi tietä, joista toinen vei taivaaseen, ja toinen kadotukseen. Minulta kysyttiin kumpaa tietä halusin lähteä kulkemaan. Halusin taivaaseen, ja siinä polvillani ollessa sellin lattialla sain kokea kuinka syntini annettiin anteeksi ja synnyin uudesti ylhäältä niinkuin Raamattu sanoo:"...Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan"(Joh.3:5). Koin tämän kokemuksen henkilökohtaisesti.

Jonkun aikaa minulla meni hyvin, kunnes lankesin ja menin takaisin maailmaan ja elin luopiona aina v.1996 asti, jolloin sain vakavan alkoholimyrkytyksen. Sairaalan huone pyöri silmissäni kolme vuorokautta,enkä pystynyt enää kävelemään kunnolla.Kävellessäni sairaalan käytävällä tunsin äkkiä, että kuolen tuohon sairaalan käytävälle. Vieressä oli puhelinkoppi, josta soitin uskovalle ystävälleni viimeisillä voimillani ja kaverini rukoili puolestani puhelimessa ja tunne meni pian ohitse. Aloin toipua hitaasti myrkytyksestä ja toipuminen kesti kauan, kun olin ollut niin heikossa kunnossa.

Joitakin kuukausia oli mennyt, kun ollessamme helluntaiseurakunnassa sain kohdata ilmestyksessä Jeesuksen. Jeesus katsoi minua ja sanoi minulle:" Sinun syntisi on sinulle anteeksi annetut", hän oli täynnä rakkautta. Hän oli samannäköinen kuin Jeesuksesta tehdyissä kuvissa ja kuitenkin täysin eri henkilö. Jeesuksessa oli jotain yliluonnollista, jota ei ole olemassa tässä meidän käsittämässämme maailmassa. Ymmärsin minkä vuoksi lukemattomat ihmiset olivat menneet kuolemaan Jeesuksen nimen takia.

Vähän myöhemmin Jeesus puhui minulle ja sanoi,että "Olisit jo maan alla, jos en olisi auttanut sinua". Olisin kuollut tuolloin tuohon sairaalan käytävälle, jos Jumala ei olisi kuullut rukoustamme.

Hiukan myöhemmin Jeesus antoi minulle kielilläpuhumisen armolahjan :”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia,puhuvat uusilla kielillä ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi."(Mark.16:17-18). Pystyin puhumaan tuntematonta vierasta kieltä aina rukouksessa ollessani.

Vuonna 2003 sain Jumalalta näyn perustaa hengellisen kotikirjaston, jonka tarkoituksena on tarjota ihmisille hyvää hengellistä luettavaa. Kirjastossa on noin 2000 erilaista kirjaa.Teemme katutyötä levittämällä mm.levyjä yms.Olemme tehneet noin 5 vuoden aikana Jumalan armosta n.16 000 hengellistä levyä joita jaamme ilmaiseksi kaduilla ja kaupoissa ja missä kohtaamme ihmisiä.Olemme perustaneet myös kristillisen mainostoimisto Huutavan Äänen, joka pyrkii tukemaan kristillistä työtä eritavoin.

Toinen todistukseni

Markon Todistus

Kun olin n. 4 -vuotias heräsin yönä kun isäni ja äitini nukkuivat vieressäni ja kun katsoin ovelle seisoi siinä enkeli joka katseli meitä. Kun oli kulunut 35-vuotta niin tuli sanoma Jumalalta : Kun sinä olit pieni lapsi katselin sinua, ja suunnittelija sinulle sinulle ei tehtävät, joissa sinä tänä päivänä olet, ja samassa muistin tuon lapsen kokemuksen .

Kodissani tuli avioero ja se vaikutti minuun niin, että olin koulussa todella vaikea; 8-luokalla oli käyttönumeroni 4 ja jouduin 3 vuodeksi koulukotiin, jossa päätin, että minusta tulee ammattirikollinen. Jouduin heti vankilaan päästyäni koulukodista pois, ja tulin siellä herätykseen Tapio Nousiaisen "Yksi ainoa elämä"- kirjan kautta, ja myydään näin seuraavanlaisen näyn: Oli kaksi toisenlaisen vei taivaaseen ylös, ja toinen kadotukseen, jda minulta kysyttiin näyn aikanakumpaa lähteä haluat kulkea. Aja etten ole niin hullua, että sitä odottaan kadotukseen. Polvistuin lattialle, ja annoin elämäni Jeesukselle. Uudestisynnyin siinä hetkessä, ja sain syntini anteeksi.

Jonkun aikaa meni hyvin maailmallinen elämä alkoi vetää puoleensa, ja jouduin eroon elävästä Jumalasta, ja hänen tahdostaan. Sain v-96 niin pahan alkoholimyrkytyksen, että kun olin sairaalassa niin en enää pystynyt kävelemään, ja kolme vuorokautta huone vain pyöri silmissäni. Kun kävelin sairaalan kuluvää heikkona, niin tunsin äkkiä vahvan kuoleman läheisyyden, ja tiesin samassa, että kuolen tuohon käytävälle hetken päästä. Vieressä oli puhelinkoppi josta soitin uskovalle kaverilleni Kimmolle, ja sanoin, voitko rukoilla puolestani, minusta tuntuu, että nyt minä kuolen. Kun Kimmo rukoili meni huimaus, ja huono oloni kuin veitsellä leikaten ohi.

Hieman myöhemmin menin uskovan ystäväni kanssa paikalliseen seuraan, jossa näin äkkiä ilmestyksen kun Jeesus tuli seisomaan eteeni. Hän oli täysin saman näköinen kuin tolppajulisteissa tien varsilla näkee, mutta kuitenkin täysin eri henkilö; silmä oli paljon pehmeämmät, ja pyöämmät kasvon piirteet. Hän katsoi minua täynnä rakkautta, ja sanoi: "Sinun syntisi on sinulle anteeksi annetut, ja minulle tuli samassa niin valtavan hyvä olo ei ole koskaan ollut.

siitä vähän ajan päästä olin kaverini luona, ja hän sai tiedon sanat, että nyt sinä sait kielilläpuhumisen armolahjan. Menimme polvillemme, ja aloin puhua uudella kielellä, mutta se lakkasi, kun epäusko valtasi, ja seuraavana aamuna herätessämme sanoin itselleni, että minähän uskon, ja siitä lähtien puhuin rukoillessani puhua tuntematonta vieras kieltä, joka monesti muuttuu, ja esim. jos kadulla jonkun ulkomaalaisen vieressä, ja kuulen hänen puhuvan omaa kieltään niin alkaa rukoilemaan samalla kielellä mitä ihmiskin puhuu.

Monesti on Jumala joutunut varjelemaan henkeni ja esim. kun olin jo edellä mainitunn luona, niin heräsin, kun Pyhä henki huusi "Auta Jeesus" ja kuulin kuinkat askeleet, sellaiset joku ainakin 200kG painavat kuin sorkan tömähdykset kävelivät vanhaan vierelle ja jäi nukkumaan,mutta kun ei mitään tapahtuneen selkäni ja takaisinmaan. Myöhemmin Jeesus sanoi ,että saatana on yrittänyt tappaa sinut, mutta minä varjelin sinut.

Kun kerran kävelin kadulla, niin yhtäkkiä Jumala sanoi:"Mene sisälle tuohon taloon"
Kävelin suoraan sisään kerrostalon käytävään ja painoin ovikelloa tietämättä mitä minun pitää tehdä.
Pian joku mies tuli avaamaan ovea, ja kun hän oli avannut oven hän vain kääntyi sanaakaan sanomatta ja käveli takaisin sisälle.. kävelin hänen perässään ja kun hän istuutui keittiön pöydän ääreen, häntä vastapäätä istui toinen mies, niin kohotin käteni ja osoitin häntä vain suoraan sormellani, ja sanoin: " mennäänkö rukoile?"
Mies nousi ylös ja kävelikin edelleen sanaakaan sanomatta ohitse, ja kävelin hänen perässään olohuoneeseen, jossa hän oli jo polvillaan lattialla.
Menin hänen viereensä polvilleen ja laskin käteni hänen päälleen, ja aloin rukoilla, ja julistin lopuksi hänen syntinsä anteeksi annetuiksi.
Ja kun olimme vielä siinä polvillamme alkoi mies puhua kyynelten seasta..
:"Olen uskova mies, joka oli juuri päättänyt sydämessään luopua Jumalasta, mutta Jumala lähettää tänne tänään luokseni, ja sain uudistua uskossani samalla, kun rukoilit puolestani."

Yksi erikoisempia asioita, mitä minulle on tapahtunut, kun ajasta hävisi puoli tuntia ilman mitään mahdollisuutta, että se olisi hävinnyt siitä voitosta.

Olin joskus mokannut pahaa, ja alkoi yhdyskuntapalvelua, ja syntiä vannotettiin monta kertaa ennen kuin sai myöhästyä sitten yhtä minuuttia..

Tai vankilan portit kolahtaa..

No lähdin eka päivänä varulta tuntia jo matkaan, jotta olen aikaisemmin ajoissa perillä paikalla.

Olin hetken aikaa kuntoutumassa kristillisessä hoitokodissa Myllypurossa..kerkesin kävellä Myllypuron ostarilla, kun laitan, jotain unohtui, ja palasin hakemaan sitä takaisin.

No aikaa oli reippaasti jäljellä, mutta kun olin hakenut sen, ja olin metrotunnelissa tehnytnkin yhtäkkiä, että olin onnistunut tuhlaamaan aikaa reippaasti aikaa..ja klo olikin jo 17 minuuttia vaille 9:00, ja minun piti olla työpaikalla tasan klo9:00.. ja, kun oli aika aloin klo 9:00. vaihtaa metrosta vielä raitiovaunuunkin.

Mutta sitten on pitkaisi, ja sitten aseman katson, että junahan tulikin jo ja hyppäsin siihen...kunnes parinväliä ohitettuanu hoiden olevani matkalla väärään suuntaan.. ihanaa..vauhti hyvä, mutta suunta väärä.

Hyppäsin metrosta äkkiä ulos seuraavalla asemalla, ja jälleen pläräsin kuumeisesti aikatauluja säädin, että nyt olenkin aikaisintaan perillä vasta klo 9:15

 Ei tässä mitään.

No metro tuli viimein, ja nousin ja kun saavuin oikealle pysäkille nousin ulos ja juoksin äkkiä raitiovaunupysäkille. Kului n.5min, kun raitiovaunu tuli...ja jälleen olin onnellisesti matkalla taas työpaikalle . kun äkkiä ohjausnkin, etten muuten ollutkaan, vaan onnistunut jälkeen kerran nousemaan väärään ratikkaan, ja menossa ihan väärään suuntaan.. jälleen tuhlaantui kallista aikaa..

Hyppäsin ratikasta pois, ja kävelin toiselle suunnan oikeaan suuntaan menevälle ratikkapysäkille..

 No tässä seisoskelin vielä n.10min.lisää.. ja tässä olin jo n.30min. myöhässä työpaikalta vaikka tekisin mitä, ja edes lentämällä en enää kerkeäisi sin klo9:00, ja soitinkin työpaikalle, ja kerroin huomauttaa..sanottiin vain, että tulee sitten, kun kerkiät.

Tässä seisotin homman jo ihan rennosti, ja katselin ikkunasta maisemia, kun raitiovaunu lipui piinallisen paikalla työpaikan pysäkkiä, ja kun näin oman pysäkin, jolla piti jäädä, niin otin samalla paikalla taskusta, ja vilkaisin sitä..

kun katsoin sitä, en meinannut uskoa silmiäni, koska se nöytti klo8:55

Samalla hyppään rautiovaunusta ja juoksen viimeiset metrit työpaikalleni,

ja tällä hetkellä, kun astun ovesta sisälle katson kelloa, ja se on tasan klo9:00, ei minuuttiakaan alle, eikä minuuttiakaan yli sen, mitä piti olla.

Vaan olen juuri sekunnilleen ajoissa oikeaan aikaan työpaikalla, niin kuin kokomatkan ylhäältä olin pyytänytkin.