Raamatun löytöjä

Vedenpaisumus 1Moos.6:1-9

Vuonna 1835 H. Rassam lösi Niinivestä vedenpaisumustaulut eli Gilgames-eepoksen. Tämä
kertomus on syntynyt ennen vuotta 2000 eKr. -  samaan ajankohtaan sijoitetaan myös

Raamatun kertoma vedenpaisumus. Yhtymäkohtia Raamatun kertomukseen on runsaasti:

esim. Nooaa vastaava Utnapishtim lähettää laivastaan lintuja vedepaisumuksen jälkeen.

Vastaavanlaisia vedenpaisumuskertomuksia on löydetty muiltakin kansoilta, esim.

Pohjois-Amerikan intiaaneilta. Voidaan päätellä, että näiden kertomusten takana on suuri

luonnonkatastrofi, todellinen vedenpaisumus. Gilgames-eeposessa on eniten yhtymäkohtia

Raamatun kertomukseen, ja se löydettiin alueelta, joka on maantieteellisesti lähimpänä

aluetta, mihin Nooan arkin sanotaan pysähtyneen.

Baabelin torni 1Moos.10:1-32

Mesopotamian alueelta tunnetaan lähes 30 muinaista temppelitornia eli zikkuratia, jollainen

Baabelin tornikin lienee ollut.

Aabrahamin syntymäpaikka 1Moos.11:27-31

Sir Leonard Woolleyn v. 1922-1934 kaivausten ansiosta Uur on eteläisen Babylonian parhaiten

tunnettuja muinaisia rauniokaupunkeja. Aabraham lähti Uurista kolmannen dynastian aikana

(n. 2113-1991 eKr).

Aabraham Harranissa 1Moos 11:31;12:5

Kiilakirjoitukset ovat selvittäneet, että Harran oli olemassa jo 1800-1700 eKr.

Kaupunki sijaitsi

huomattavan kauppareitin varrella.

Mesopotamia 1 Moos:20;26:6

Naahor oli Rebekan, Iisakin vaimon kotikaupunki, joka mainitaan myös

Raamatussa. Se mainitaan  v. 1935 löytyneissä ns. Marin asiakirjoissa,

jotka ovat 1700-l:lta eKr. Tämän seudun kaupungeista tunnetaan myös

Raamatussa mainitut Terah, Peleg ja Regu (vrt. 1 Moos.11:10-30).

Patriarkkojen aika 1Moos.12:1-50;26

Italiaiset tutkijat Pettenato ja Matthiae löysivät 1975 Pohjois-Syyriasta

savitaulukirjaston n. 2300 eKr. Savitaulut todistavat heprealle lähisukua

olevasta muinaiskanaanilaisesta kielestä. Monet savitauluissa esiintyvistä

nimistä muistuttavat Raamatun nimiä (esim. Eber - Ebrum, Ismael - Ishmail

ja Israel - Ishrail).

Löydöt todistavat myös Raamatun patriarkkakertomusten puolesta, sillä

niissä mainitaan mm. seuraavat Raamatussa mainitut paikan nimet:

Haasor, Megiddo, Jerusalem, Laakis ja Gaza ja mahdollisesti Sodoma

ja Gomorra.

Nususta Kirkukin läheltä 1925-1941 löytyneet savitulut kertovat patriarkkojen

elämän asioista, jotka mainitaan Raamatun kertomuksissa, kuten adoptio,

avioliitto, esikoisen oikeudet ja kotijumalat.

Israelin Egyptissä 2Moos.1-14

Beni Hasanista löydetty hautaveistos, 1900 eKr., kuvaa seemiläisryhmän

tuloa Egyptiin 'ylänköjen sheikin Ibshen' johdolla. Leeviläisillä

(eräs Israelin heimo) on Raamatussa egyptiläisiä nimiä kuten Mooses, Assir,

Pashur, Merari, Hofni, Piinehas ja Puutiel.

Varhaisin Raamatun ulkopuolinen asiakirja, jossa Israel mainittiin on ns.

'Israel-kivi' farao Meremptan ajalta 1200-l:lta. Merempta hallitsi aikana,

jota Raamatussa kutsutaan tuomarien ajaksi, jolloin Merempta teki

'Israel-kivessä' mainitun sotaretken Palestiinaan.

Jeriko ja Joosuan aika Joos.6:1-27

Tässä kaupungissa on tehty useita kaivauksia. Egyptistä löydettiin v. 1887 ns.

Amarna-kirjeet, joissa puhutaan habiruista (vrt. hebrealaiset) ja todennäköisesti

Kanaanin maan valtaamisesta.

Arvostelijat 1800-luvulla päättelivät, että Joosuan kirja ja Tuomarien kirja olisivat

kirjoitettu paljon myöhäisemmällä ajankohdalla kuin mitä Raamattu antaa olettaa,

koska näissä kirjoissa puhutaan raudasta. 1800-luvulla uskottiin yleisesti,

ettei rauta olisi ollut tunnettu ennen 12. vuosisataa eKr. Mutta 1922 Howard

Carter löysi Tutankhamonin haudasta rautaesineitä, jotka osoittivat raudan olleen

käytössä jo 14. vuosisadalla eKr.

Siilon kaupunki 1Sam.1:1-8:22

Siilossa suoritetut kaivaukset osoittavat kaupungin joutuneen filistealaisten

käsiin n. 1050 eKr. ja se hävitettiin, niin kuin Raamattu kertoo (vrt. Jer.7:10-15).

Kuningas Saul 1Sam.9:1-31:13

Gilgalissa, Jerusalemin lähellä, sijaitsi Saulin palatsilinnoitus. Paikan löysi

1800-luvulla Edward Robinson. Siellä tehdyt kaivaukset antoivat lisätietoja

Saulin hallituskaudesta.

Kuningas Daavid 1Sam.1:1-24:25

Daavidin valloittama jebusinialaisten (2Sam.5:6-8) kaupunki on tutkimusten

mukaan sijainnut Jerusalemista kaakkoon.

Prof. Avraham Diranin johtama arkeologiryhmä löysi viime vuonna Raamatun

ulkopuolisen viittauksen kuningas Daavidista. Danin kaupungin sijaitipaikalta

löytyi kivenpala, johon oli kaiverrettu kirjoitusta. Kivenpala on ehkä

muistomerkistä, joka on pystytetty syyrialaisten voitettua Israelin 800-l:lla eKr.

Kirjoituksessa mainitaan Daavidin huone eli Daavidin dynastia, joka tarkoittaa

Juudan kuningaskuntaa. (Salomonin Davidin pojan kuoleman jälkeen Daavidin

kuningaskunta jakaantui kahteen osaan, Juudaan ja Israeliin.) Syyrian

kuningas Benhadad valtasi Raamatun kirjoituksen mukaan Danin kaupungin

885 eKr. Tätä tukevat tekstifragmentit, joista voi päätellä, että Juuda ja Israel

olivat kirjoitushetkellä Syyrian vihollisia. Daavidin on väitetty olevan myöhempien

vuosisatojen kehittämä myytti, ei historiallisesti olemassaoleva henkilö. Tämä

löydös kuitenkin todistaa Daavidin historiallisuuden puolesta.

Kuningas Salomon 1Kun.3:1-11:43

Kaivaukset Megiddossa ja Geserissä ovat vahvistaneet Raamatun tiedot

Salomon ratsuväestä ja sotavaunuista (1Kun.9:15-19;10:26). Nelson Glueck

löysi v. 1938 Salomon kuparisulatot Esjon-geberistä (1Kun.7:45-46).

Suusakin sotaretki 1Kun.14:25-28

Egyptin hallitsija Suusak eli Siisak, 945-924 eKr., teki Raamatussa mainitun

sotaretken Palestiinaan. Karnakin temppelin Siisakin voittomuistomerkissä

luetellaan hänen Palestiinassa valloittamansa kaupungit ja kylät ja kerrotaan

tunkeutumisesta Gileadiin.

Benhadad 1Kun.15:18

Raamatussa mainittu Aramin kuningas Benhadadin nimeä kantava steele

löydettiin Pohjois-Syyriasta v. 1940.

Omri ja Meesa 1Kun.16:21-27;2Kun.3:4-27

Isrelin kuninkaasta Ahabista ja Omrista ja Mooabin kuninkaasta Meesasta on

Raamatussa kertomus. Vuonna 1868 Diibonista löydetyssä Meesan steelessä

mainitaan Omri, Ahab ja Meesa. Eli myös nämä Raamatussa mainitut henkilöt

ovat historiallisia.

Ahab ja Jeehu 1Kun16 ja 1Kun9

"Israelilainen Ahab", jonka Raamattu kertoo olleen Isrelin kuninkaana,

mainitaan Salmassar III:n monoliittikirjoituksessa.

Vuonna 1846 Layard löysi Nimrudista Mesopotamiasta "mustan obeliskin".

Kivessä on tekstiä ja kuvia kuninkaista tuomassa veroa assyrialaisille. Eräässä

kiven tekstin osassa kerrotaan Israelin kuninkaasta Jeehusta, joka maksoi veroa.

Jeehu mainitaan Israelin kuninkaana 2Kun.9.

Ahabin norsunluupaltsi; 1 Kun. 22:39

Irakista Nimrudista löydettiin kaivuksissa v. 1940-1951 satoja norsunluusta

tehtyjä laattoja. Muutama vuosi löydön jälkeen samanlaisa laattoja löytyi

Samariasta Palestiinasta. Laatat olivat identtiset Nimrudista löydettyjen kanssa.

Samariasta löydetyt laatat osoittautuivat olevan peräisin "Ahabin norsunluun

palatsista". Ahabin (874-853), Israelin kuninkaan, palatsi oli koristeltu näillä

laatoilla. Assyrialaisten ryöstäessa v. 722 eKr. palatsin, laatat irroitettiin seinästä

ja vietiin sotasaaliina Assyriaan,
vrt. Aamos 3:15.

Jerobeam II; 2 Kun. 14:23-29

Megiddosta löydettiin 1900-luvun alussa Megiddon Jaspissinetti, jossa oli teksti:

"Shema, Jerobeamin palvelija". Jerobeam oli eräs Raamatussa mainittuja Israelin

kuninkaita. Kaivauksissa on saatu
tietoja Jerobeam II paakaupungista Samariasta.

Menahem; 2 Kun. 15:19

Israelin kuninkaan Menahemin maksama vero mainitaan Assyrian hallitsijan

Tiglat III:n (745-727 eKr.) Iranista läydetysta steelista.

Asarja; 2 Kun. 15:1-7

Juudan kuningas Asarja, Aramin hallitsija Resin ja Juudan kuningas Aahas

(2 Kun 16:7-8)sekä Pekah ja Hoosea (2 Kun. 15:29-30) mainitaan assyrialaisissa

teksteissä.

Samarian kukistuminen; 2 Kun. 17:3-23

Samarian valtasi Sargon II (722-705 eKr.) Vrt. Jes. 20:1. Ns. Khorsabadin

annaaleissa Sargon kertoo vieneensä pakkosiirtolaisuuteen 27 290 samarialaista

kuten myös Raamattu kertoo. Sama asia kerrotaan Sargonin viimeisestä

pääkaupungista löytyneestä piirtokirjoituksessa. Kirjoituksissa luki: "Minä

piiritin ja valloitin Samarian ja vein 27 290 ihmista sotasaaliina".

Hiskia ja Sanherib; 2 Kun. 18:13-19:37; Jes. 36:1-37:38

British Museumissa Lontoossa säilytetään v. 1830 löydettyä ns.  Taylorin

särmiötä, jonka kuudella kiilakirjoitussivulla Assyrian kuningas Sanherib

(705-681 eKr.) kertoo mm. Jerusalemin piirityksesta (701 eKr.) Hän sanoo

sulkeneensa kuningas Hiskian kaupunkiinsa.

Hiskian vesijohto; 2 Kun. 20:20

Kuningasten kirja Raamatussa mainitsee kuningas Hiskian rakentaneen

vesijohdon, jolla hän johti veden kaupunkiin. Vuonna 1880 löydettiin ns.

Siiloan kirjoitus Jerusalemin lähettyviltä, vesijohtotunnelin läheltä, kirjoitus,

joka kertoo 512 m pituisen tunnelin valmistumisesta (n. 700 eKr.)

Manasse; 2 Kun. 33:10-13

Kuningas Manassen pakkokäynti Niinivessä mainitaa assyrialaisissa teksteissä.

Jesajan profetia; Jes. 1:1-66:24

Qumranista löydettiin v. 1947 yhdessä muiden ns. Kuolleenmeren kirjakääröjen

kanssa koko Jesajan kirjan sisältävä käärö, joka oli tuhat vuotta vanhempi kuin

vanhimmat siihen asti tunnetut Vanhan
testamentin käsikirjoitukset, noin vuodelta 100 eKr.. Käsikirjoissa on myös otteita

Habakukin kirjan kahdesta ensimmöäsesta luvusta, osia 1. ja 5. Mooseksen

kirjasta, Tuomarien kirjasta ja Danielin kirjasta.

38 kirjakaaroa sisätää tekstiä 19:sta Vanhan Testamentin kirjastä. Kieli on

hepreaa, arameaa ja kreikkaa, kirjoitusmateriaali on pergamenttia ja papyrusta.

Tämä löydetty vanha Jesajan kirjan kaaro on sisällöltään samanlainen kuin

nykyisten Raamatunkäännösten esim. suomenkielisen, Jesajan kirja.

Kolme vuotta taman jälkeen löydettiin läheltä edellisiä löydöksiä käärö, jossa oli

kopioita Raamatun ns. pikku profeetoista. Rulla sisälsi 12 VT:n kirjaa, jotka

meilläkin on Raamatussa, kirjat ovat sisällöltään samanlaisia ja jopa samassa

järjestyksessä kuin nykyisessä Raamatussa. Tämä käärö kirjoitettiin noin 100

jKr.

Niinive; Naahaum 1-3, Joona 1-4

1800-luvun puolivälissä Raamatun maininta Ninivesta Assyrian valtakunnan

pääkaupunkina pidettiin kyseenalaisena. Epäiltiin, että oliko niin suuren ja

kuuluisan kaupungin, kuten Raamattu sen
kuvailee, mahdollista hävitä jäljettomiin. Pääteltiin, että Raamatun kertomus

kaupungin koosta ja merkityksestä oli liioiteltu ja että kaupunki on ollut korkeintaan

kylänpahanen. Mutta Niinive löytyi
1800-luvun lopulla. Niinivesta on nyt kaivettu esiin tuhansia savitauluja, muureja,

portteja, huoneistoja, veistoksia, kohokuvia, assyrialaista taidetta, tarvekaluja ja

aseita. Nyt tiedetään, että Niinive ei ollut kyläpahanen tai vain mielikuvitusta,

vaan se oli maailmankaupunki,  johon assyrialaisten valtakunnan kulttuuri oli

keskittynyt.
.
Juudan pakkosiirtolaisuus; 2 Kun. 25:1-30; Hes., Dan., Esra

Babyloniasta lahelta Ishtarin porttia on loydetty 300 kiilakirjoitustaulua,

jotka on

ajoitettu vuosien 595 ja 570 eKr. väliin. Näissa tauluissa esiintyy Juudan

kuninkaan

Joojakinin nimi muiden vangittujen ruhtinaiden nimien joukossa.  Jahudin

maassa oleva

Jaukin (Juudasta oleva Joojakin) mainitaan yhtenä niistä, joille Babylonian

kuningas antoi elatuksen. Samoissa  kirjoituksissa mainitaan Samaria ja

Israelin maa nimella 'Omrin maa', Omri oli voimakas Israelilainen hallitsija,

joka mainitaan Raamatussa.

Palestiinasta Gibeasta löydettiin sinettikivi, johon oli kaiverrettu teksti: "Jaasanja,

kuninkaan virkamies ." Sinetti on täytynyt kuulua Jaasanjalle, joka mainitaan 2

Kun. 25:23 ja Jeremian kirjassa 40:8. Hän oli yksi armeijan pääliköistä, jotka

tulivat Nebukadnessarin asettaman Juudan käskynhaltijan Gedaljan luo

(2 Kun. 25:23).

Nebukadnessar II; Jer., Hes., Dan. 2:1-4:34

R. Koldewey suoritti v. 1899-1914 kaivauksia jossa löydettiin mm. Ishtarin

portti, kuninkaallinen palatsi , zikkurat, Mardukin temppeli ja ns. riippuvat

puutarhat. Nebukadnessarin rakennustoiminnasta  kertovat tiilet, joihin on

lyöty hänen nimensä.

Belsassar; Dan. 5:1-31

Raamatun mukaan Belsassar oli kaldealaisten viimeinen kuningas.

Babylonialaisten asiakirjojen perusteella tiedetään nyt, että Belsassar oli

Nabunaidin vanhin poika ja  kanssahallitsija. Belsassar
hallitsi Nabunaidin sijaisena (Dan. 5:1-31; 7:1;8:1) vuodesta 549 eKr.

aina Babylonian kukistumiseen v. 539 eKr.

Kyyroksen kasky; Esra 1:1-3;2 Aik. 36:22-23

Ns. Kyyroksen lieriö, jonka H. Rassam löysi Babyloniasta 1800 l:lla, on

sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä siinä kerrotaan Kyyroksen palauttaneen

kansoja entisille asuinsijoilleen, kuten myös Raamattu kertoo.

Paluu pakkosiirtolaisuudesta; Esra 1:1-10:44

Kansan johtomiehiin kuuluvilla Sesbassarilla (Esra 1:11) ja Serubbaabelilla

(Esra 2:2) oli babylonialaiset nimet. "Dareikki" (Esra 2:26) tarkoitti kreikkalaista

drakmaa. Tutkimusten perusteella tiedetään tätä rahayksikkoa käytetyn juuri

tähän aikaan.

Kserkses; Esterin kirja

Persian pääkaupungista Persepoliista löydetyistä piirtokirjoituksissa kerrotaan

kuinka Kserkses I (486-465 eKr.) kärsi tappion kreikkalaisille Salamiin ja Plataian

taisteluissa. Suusanin linna (Ester 1:2) sijaitsi Susassa, josta löydettiin

Kserksekseen palatsi.

Esran ja Nehemian kirjat

Esran ja Nehemian kirjojen aitous oli 1800-l:n loppupuolella hyökkäyksen

kohteena. Niiden historiallinen luotettavuus tehtiin kyseenalaiseksi. Lähellä

Nubian ja vanhan Egyptin rajaa sijaitsee Elefantinen saari. Tältä saarelta löytyi

papyruskääröjä, jotka vahvistavat Raamatussa olevien Esran ja Nehemien kirjojen

luotettavuuden. Ne mm. todistavat juutalaisten käyttäneen Nehemian aikana

kalenteria, jonka mukaan vuosi alkaa syksyllä. Tällaisesta ajanlaskusta puhuttiin

niiden lisaksi ainoastaa Raamatun Nehemian kirjassa. Asiakirjoissa mainitaan

Nehemian vihollinen Sanballat ja Jerusalemin juutalaisen ylipappi Joohanan ja

niistä käy myös ilmi, että Sanballat oli Samarian kuvernööri aivan kuten Raamattu

myös kertoo.


UUSI TESTAMENTTI

Luukkaan mainitsema verollepano; Luuk. 2:1-5

Papyruksista on voitu pöötellö, että Kyrenius (Quirinius) oli kahdesti Syyrian

maaherrana, luultavasti vähän ennen vuotta 4 eKr. ja sitten v. 6-7 jKr. Papyrukset

osoittavat myös, että Rooman valtakunnan väestönlaskenta suoritettiin joka 14.

vuosi ja että ihmisten oli tuolloin mentävä rekisteröitäviksi siihen paikkaan, mistä

heidän sukunsa oli lähtöisin. Tämä tukee Luukkaan kertomusta.

Pontius Pilatus; Matt. 27:11-26

Juutalainen historioitsija Josefus ja roomalainen historioitsija Tacitus kirjoittavat

(n. 100 jKr.) Pilatuksen olleen maaherra. Vuonna 1961 loydettiin Kesareasta,

Israelista, kivi mihin Pontius Pilatuksen nimi on hakattuna "(Pon)tius Pilatus,

Juudean maaherra". Lisäksi Vanhoista rahoista on saatu tietoja Pontius

Pilatuksesta (26-36 eKr.), samoin kuin muista saman ajan maaherroista

Coponiuksesta aina Antonius Felixiin (Apt. 24:3).

Hautojen koskemattomuus

Nasaretista v. 1878 loytyi keisarillinen käsky, jossa säädetään kuolemanrangaistus

hautojen häpäisemisestä. Ne, jotka pitävät tätä määräystä joko Tiberiuksen tai

Claudiuksen antamana, katsovat sen todistavan Jeesuksen ylösnousemuksen

puolesta, mutta on myös niitä, joiden mielesta määräys on myöhemmältä ajalta.

Gallio Akaijan käskynhaltijana Apt. 18:12

Gallion nimi mainitaan keisari Claudiuksen kirjeessa Delfin kaupungille. Kirjeen

mukaan Lucius Iunius Gallion on Akaian käskynhaltija. Löydetyn kirjeen

ajankohdaksi mainitaan aika jolloin keisari Claudius 26. kerran nimitetaan

imperatoriksi. Tämä tapahtui vuoden 52 jKr. lopulla. Tämä kirje antaa hyvän

lähtökohdan Paavalin toiminnan ajoitukselle. Apt. 18:12 kertoo Paavalin joutuneen

Gallion, Akaijan käskynhaltian, tuomioistuimen eteen.

Uuden testamentin ajan kaupunkeja joissa on tehty arkeologisia

kaivauksia

Kriitikot tekivät 1800-luvulla esimerkiksi Nasaretin olemassaolon kyseenalaiseksi.

1962 löydettiin kolme palaa heprealaisesta synagogakirjoituksesta, joissa Nasaret

mainitaan kaupunkina, jossa pappi nro 18 asui.

Jeriko - Luuk. 10:30-37.
Beetlehem - Matt. 2:1; Luuk. 2:4.
Nasaret - Matt. 2:23; Luuk 1:26
Tiberias - Joh. 6:23.
Magdala - Matt. 7:56
Korasin - Matt. 11:21
Beetsaida - Matt. 11:21
Filippuksen Kesarea - Mark. 8:27
Dekapolis - Matt. 4:25
Sykar - Joh. 4:19,20

Tässä on muutamia arkeologisia löydöksiä, jotka todistavat, että Raamatun

keromusten henkilöt ovat historiallisia henkilöitä ja Raamatussa mainitut paikat

ovat historiallisia paikkoja. Lisäksi arkeologisista kaivauksista saatu tieto sen

ajan kulttuuri- ja uskonnollisesta ympäristöstä käy yksiin Raamatun antaman

kuvan kanssa.

Tämä vahvistaa Raamatun historiallista pohjaa, johon myös kristinusko nojaa.

Koska Raamatun kertomusten ymparistö ja historia ovat vahvasti todenmukaisia,

voimme myös paremmin luottaa Raamatun tuoman sanoman todellisuuteen.

webmaster

Lähteet:
Raamatun lukijan kösikirja, Merrill F. Unger, Vantaa, 1986
Arkeologia ja Raamattu, Kirjatoimi ja kirjeopisto Codex, Tampere, 1971
Teologinen aikauskirja 2-94, artikkeli 'Tel Danista löydetty aramealainen

piirtokirjoitus'.