Islamin oppi käsityksistä

Islamin väitteitä- Onko Raamattu pysynyt alkuperäsessä muodossaan luku 1

ISLAM JA JEESUS

 Esipuhe

 Muslimeilla on tavallisesti vahvoja ennakkoluuloja ja vastaväitteitä evankeliumin sanomaa kohtaan. Varsinkin Raamatun luotettavuus sekä Jeesuksen asema ovat seikkoja, jotka estävät heitä ottamasta evankeliumia vastaan. He saattavat ajatella, ettei Raamattu ole alkuperäisessä muodossaan, vaan että sitä olisi muuteltu ja vääristelty aikojen saatossa, ja että Koraani olisi korvannut sen. Samoin he saattavat ajatella Jeesuksesta, ettei hän kuollut ristillä, ettei hän ole Jumalan Poika tai ainakaan missään nimessä tasavertainen Jumalan kanssa. He kieltävät nämä Jeesukseen liittyvät uskon perusasiat. Lisäksi heillä on muitakin ennakkokäsityksiä (he yhdistävät kristillisyyden länsimaalaisuuteen…), joiden takia he eivät halua sen syvemmin perehtyä evankeliumiin ja tutkia sitä.

   Aiomme seuraavilla riveillä käydä lävitse tavallisimpia vastaväitteitä, joita muslimeilla voi esiintyä. Pyrimme vastaamaan niihin Raamatun avulla, mutta käytämme myös muslimien pyhää kirjaa, Koraania, apuna. Asiat, joita käsittelemme, ovat sellaisia, joihin jokaisen on hyvä saada itse selvyys.

LUKU 1 -

Onko Raamattu pysynyt alkuperäisessä muodossaan vai onko sitä muuteltu jälkeenpäin?

Yksi tavallisimpia muslimien esittämiä väitteitä on se, ettei Raamattu nykyään ole alkuperäisessä muodossaan, vaan että sitä olisi jälkeenpäin vääristelty ja muuteltu. Monien muslimien käsitys on, että Raamattu on kyllä alun perin ollut oikeassa muodossaan ja Jumalan sanaa, mutta että se myöhemmin on kokenut muutoksia niin paljon, ettei siihen enää voi luottaa. On myös sanottu, että Koraani on tehnyt nämä kirjoitukset tyhjäksi sekä syrjäyttänyt ne. Siksi niitä ei enää nykyaikana tarvita; Koraanissahan pitäisi olla lopullinen totuus ja oikea tekstimuoto, joten miksi enää kannattaisi lukea muita kirjoituksia?

   Mutta pitääkö edellinen käsitys paikkansa? Onko syytä uskoa siihen? Katsomme asiaa seuraavien esimerkkien valossa:

Mitä Koraani sanoo? Kun lähdemme tutkimaan asiaa, on hyvä aloittaa se Koraanista, jota muslimit pitävät pyhänä kirjanaan. On merkittävää, että Koraani ei missään osoita Raamatun muuttuneen, vaan se päinvastoin kehottaa uskomaan siihen. Koraanin mukaan kukaan ei voi olla edes kunnon muslimi, jos ei usko aiempiin kirjoituksiin: Tooraan, Psalmeihin ja Evankeliumiin (4:136). Samoin Koraani osoittaa, että näissä kirjoituksissa on parhaillaan - ei vain joskus aiemmin - johdatus ja valo, ja että myöhemmät kirjoitukset todistavat varhaisemmat oikeaksi. Niin ei varmastikaan olisi sanottu, mikäli näitä kirjoituksia olisi pidetty väärennöksinä siihen aikaan.

   Islamin varhaisvaiheessa ei siis ollut mitään epäilyksiä näitä kirjoja kohtaan eikä niitä pidetty muuttuneina. Jos Koraani kehottaa uskomaan niihin, on niiden silloin täytynyt olla ihmisten mielissä alkuperäisessä ja puhtaassa muodossaan niihin aikoihin; muuten ei varmastikaan olisi annettu mitään sentyyppisiä kehotuksia.

   Jos sitten ajatellaan sitä, että kirjoitukset olisi muutettu Muhammedin jälkeen, on sekin melko mahdoton ajatus. Kun esim. Uudesta testamentista ja sen osista oli levinneinä satojatuhansia kopioita ympäri maailmaa, niin miten ihmiset olisivat voineet muuttaa ja väärentää kaikki nämä jäljennökset yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti? Eikö ne olisi pitänyt koota kaikki yhteen ja muuttaa vieläpä samalla tavalla? Tämä vaikuttaa ajatuksena mahdottomalta, varsinkin kun otetaan huomioon, että samoja tekstejä oli käännetty jo useille kielille sekä levitetty laajoille alueille.

   Toisaalta jos kaikesta huolimatta esitetään se vaihtoehto, että kyseiset kirjoitukset on väärennetty, väitetään Koraania ja seuraavia sen kohtia valheeksi. Samoin väitetään profeetta Muhammediakin valehtelijaksi. Nämä ovat raskaita syytöksiä, varsinkin jos Muhammedia pidetään profeettojen sinettinä, ja jos Koraani on taivaasta lähetetty Jumalan kirja:

Uskovaiset, uskokaa Jumalaan, Hänen profeettaansa ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt profeetalleen, ja Kirjaan, jonka Hän on lähettänyt aiemmin. Joka ei usko Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Kirjoihinsa ja profeettoihinsa eikä viimeiseen päivään, on tosiaan eksynyt kauas. (4:136)

Me olemme lähettäneet Tooran, jossa on johdatus ja valo ja jonka mukaan Jumalalle alistuneet profeetat ovat tuominneet juutalaisia. Samoin ovat tehneet rabbiinit ja oppineet sen mukaan, mitä ovat pitäneet muistissaan. He todistavat Jumalan Kirjan todeksi. Älkää pelätkö ihmisiä vaan Minua älkääkä hylätkö merkkejäni. Ne, jotka eivät tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, ovat uskottomia...

   Heidän jälkeensä me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan, todistamaan oikeaksi Tooran, joka oli ennen häntä. Hänelle me annoimme Evankeliumin, jossa on johdatus ja valo ja joka todistaa oikeaksi Tooran, joka oli ennen sitä. Me annoimme sen johdatukseksi ja varoitukseksi hurskaille.

   Evankeliumiin uskovat tuomitkoot sen mukaan, mitä Jumala on heille lähettänyt, joka ei tuomitse sen mukaan, mitä Jumala on lähettänyt, on syntinen. (5:44,46,47)

Sanokaa: "Me uskomme Jumalaan ja siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä on lähetetty Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille ja sukukunnille ja mitä Mooses, Jeesus ja muut profeetat ovat saaneet Herraltaan. Me emme tee eroa heidän välillään, vaan alistumme Hänelle." (2:136)

Israelilaiset... Uskokaa tähän kirjaan, joka on lähetetty vahvistamaan oikeaksi teillä jo oleva. Älkää ensimmäisenä kieltäkö sitä älkääkä hylätkö merkkejäni. Minua teidän tulee pelätä. (2:40,41)

Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa - ja sanokaa: "Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me alistumme Hänelle." (29:46)

Hän on lähettänyt sinulle Kirjan, joka vahvistaa sen, mitä ennen sitä oli. Hän on myös aikaisemmin lähettänyt Tooran ja Evankeliumin johdatukseksi ihmisille ja Hän on lähettänyt Ratkaisun. Niitä, jotka eivät usko Jumalan merkkeihin, odottaa ankara rangaistus. Jumala on Mahtava, Kostava. (3:3,4)

- Ks. myös! 2:4,91,97,101 / 3:81,84 / 4:47,162 / 5:48 / 34:31 / 40:53,54 / 46:30

Eikö Jumala voi varjella sanaansa? Kun edellisessä kappaleessa mainittiin Koraanin osoittavan vanhempien kirjoitusten pysyneen samanlaisina, osoittaa Koraani myös sen tosiasian, ettei kukaan voi muuttaa Jumalan sanoja:

Lue, mitä Herrasi Kirjasta on sinulle ilmoitettu: ei kukaan voi muuttaa Hänen sanojaan, etkä voi löytää muuta turvaa kuin hän. (18:27)

Herrasi sana on täynnä totuutta ja oikeamielisyyttä, eikä kukaan voi muuttaa Hänen sanojaan. Hän on Kuuleva, Tietävä. (6:115)

... jotka uskovat ja pelkäävät Jumalaa! He saavat ilosanoman tässä ja tuonpuoleisessa elämässä. Jumalan sanoja ei voi muuttaa. Tämä on suurin voitto. (10:63,64)

Hyvä kysymys on, että jos Jumala on kaikkivaltias sekä mahtava ja väkevä (Koraani: 2:106 ja 59:23,24), eikä kukaan voi muuttaa hänen sanojaan, miten voidaan perustella aiempien kirjojen muuttuminen? Mikä ne on muuttanut, milloin muutokset tehtiin ja miten Jumala saattoi antaa sen tapahtua? Sillä jos Jumalan tahto oli alun perin lähettää sanansa, miksi hän sen lähetti, jos tiesi sitä heti välittömästi muutettavan? Miksi hän alun perin antoi sen meille, jos kaikkivaltiudessaan tiesi sen tulevan heti vääristellyksi? Tässä on ilmeinen ristiriita.

   Toisaalta jos pysytään siinä ajatuksessa, että Jumala oli liian heikko varjellakseen sanaansa, miten voidaan silloin perustella Koraaninkaan luotettavuutta? Eikö sekin ole voinut kokea samanlaisia muutoksia kuin ehkä aiemmat kirjoitukset ovat kokeneet? Tämä mahdollisuus on yhtälailla otettava huomioon, jos väitetään evankeliumien tekstien kokeneen muutoksen:

... Basil vastasi: - Me uskomme nämä sanat, koska olemme muslimeja. Kukaan ei yritä tutkia väärennöksen mahdollisuutta neutraalilla ja objektiivisella tavalla kysyen: Lähettikö Jumala taivaasta Vanhan testamentin, Psalmit ja Uuden testamentin? Vastatessani myöntävästi, Basil jatkoi: - Onko ketään, joka voisi muuttaa Jumalan sanoja? Muistutin häntä Koraanin jakeista, jotka mainitsevat, ettei Jumalan sanoja voi muuttaa. Eivät ihmiset eivätkä enkelit voi niitä muuttaa, koska Jumala on kaikkivoipa, kaikkivaltias ja voimallisin, ja Hän suojelee kirjojaan. Tähän Basil huomautti: - Kukaan ei siis voi muuttaa Hänen sanojaan; miten Hän siis salli väärennettävän kaikki pyhät kirjansa paitsi yhden? Miten Hän salli Moosekselle lähetetyn Vanhan testamentin väärentämisen? Miten Hän salli Daavidille lähetettyjen psalmien muuttamisen? Ja lopuksi, miten Jumala salli Jeesukselle (Isa) lähetetyn Raamatun muuttamisen? Oliko mahdollista, että 600 vuotta myöhemmin, kun monet sukupolvet jo olivat eläneet ja kuolleet pyhien kirjojen väärennösten kanssa, Jumala lähettäisi sitten Kirjan, jota kukaan ei voi väärentää? Yhtäkkiä Jumalasta tuleekin Kaikkivoipa ja Kaikkivaltias ja yhtäkkiä Hän varjelee Sanansa väärennöksiltä! Pitkään kaikki Hänen kirjansa oli väärennetty ja Hänen palvelijansa olivat menneet harhaan. Miten sitten Jumala, joka ei pystynyt varjelemaan omaa Kirjaansa väärennöksiltä, muutoksilta ja turmeltumiselta, pystyisi varjelemaan Häntä palvovia ihmisiä?

   Mietin näitä kysymyksiä itsekseni eikä minulla ollut ratkaisuja tai vastausta, joka pelastaisi Jumalan Hänen itsensä aiheuttamasta pulmasta. (1)

Milloin muutokset tehtiin? Kuten todettiin, monet muslimit uskovat, että Raamattu on monelta osaltaan muuttunut. Sellaisena he pitävät varsinkin kohtia, jotka liittyvät Jeesuksen Jumaluuteen, kolminaisuuteen sekä Jeesuksen ristinkuolemaan. Sen sijaan he voivat pitää luotettavina ja Jumalan sanana muutamia profeettojen kirjoja sekä niitä jaksoja, jotka liittyvät Jumalan ykseyteen, tuomioon ja palkkioon. He yleensä hyväksyvät nämä opetukset.

   Ongelma edellisessä ajattelussa vain on, ettei kukaan muslimi osaa sanoa, koska muutokset tehtiin, kuka ne teki ja mihin kohtiin. Jos esittää väitteen, että muutoksia on tapahtunut, pitäisi näihin kysymyksiin löytyä helppo vastaus. Samoin pitäisi löytyä ne alkuperäiset tekstit, joihin muutokset myöhemmin tehtiin. Se on kuitenkin ollut mahdotonta. Entinen muslimi kertoo samasta aiheesta:

”Begum”, mies aloitti, ”on eräs asia, joka vaivaa minua niissä muslimeissa, jotka kääntyvät kristinuskoon. Ja se on Raamattu. Me kaikkihan tiedämme, että kristittyjen Uutta testamenttia on muunneltu siitä millaisena Jumala sen antoi.”

   Hän esitti minulle islamin pääsyytökset Raamattua vastaan; sitä oli hänen mukaansa muutettu niin, että nykypäivän versio ei ollut luotettava. Muslimien mukaan alkuperäinen oli ollut Koraanin mukainen.

   ”Toivottavasti ette pidä minua pinnallisena”, sanoin, ”mutta tahtoisin todellakin tietää yhden asian. Olen usein kuullut sanottavan, että Raamattua on muunneltu, mutta kukaan ei ole koskaan kertonut kuka sen on tehnyt. Koska muutokset tehtiin ja mihin kohtiin?”

   Vieraani nojautui taaksepäin ja nosti katseensa kohti leikkauksin koristeltuja kattohirsiä ja naputti sormellaan tuolin käsinojaa. Hän ei vastannut. Pelkään, että käytin tilaisuutta hyväkseni, sillä tietääkseni näihin kysymyksiin ei ole vastauksia.

   ”Kuulkaa”, jatkoin vedoten asiassa tekemääni tutkimukseen. – British Museumissa on ikivanhoja Raamattuja, jotka on julkaistu noin 300 vuotta ennen kuin Muhammed syntyi. Kaikissa asioissa, joissa kristinusko ja islamilaisuus eroavat toisistaan, näiden vanhojen käännösten teksti on samanlaista kuin nykyisessä Raamatussa. Asiantuntijat sanovat, että missään tärkeässä perusasiassa Raamattu ei ole muuttunut alkuperäisestä. Minulle henkilökohtaisesti se on hyvin tärkeätä, sillä minulle Raamatusta on tullut elävää sanaa. Se puhuu sielulleni ja ruokkii sitä. Se opastaa minua…”

   Vieraani nousi keskellä lausettani seisomaan.

   ”… ja niinpä”, jatkoin, ”minulle on todella erittäin tärkeätä tietää missä kohdin minua petetään. Voitteko te sanoa?”

   ”Puhutte sanasta aivan kuin se olisi inhimillinen olento”, vieraani sanoi.

   ”Uskon että Kristus elää, jos sitä tarkoitatte”, sanoin. ”Koraani sanoo, että Kristus on Jumalan sana. Minusta olisi mielenkiintoista jutella siitä teidän kanssanne enemmänkin.”

   ”Minun täytyy nyt lähteä.” (2)

Seuraava keskustelu liittyy samaan aiheeseen; miten nykymuslimi voi tietää, mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei? Sillä kun yleinen uskomus islamissa on, että Muhammed on profeettojen sinetti (33:40), jonka jälkeen uutta ilmoitusta ei anneta, mistä nykymuslimi saa tietonsa? Mistä hän tietää, mitkä osat ovat muuttuneet, mitkä eivät, ja mikä osa on Jumalan sanaa, mikä ei? Hänellä pitäisi olla konkreettisia vastauksia näihin kysymyksiin.

…Deedad istui Sjöbergin viereen, ja joku esitti hänelle kysymyksen:

   - Mitä mieltä olette eilisestä väittelytilaisuudesta?

   - Kyllähän se muuten, mutta minulla oli liian tiukka aikataulu, valitteli Deedad. – Sjöbergillä oli etulyöntiasema, koska minä jouduin puhumaan ensimmäisenä.

   - Te siis myönnätte hävinneenne väittelyn, heitti joku.

   - En minä niin sanonut.

   Sitten Dagenin toimittaja kysyi:

   - Eilen te väititte, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa. Tänään te sanoitte jotakin sen suuntaista, että se kuitenkin on. Mitä tarkoitatte? Kumpi lausumistanne on totta?

   - No, minä tarkoitin, että osa Raamatusta on Jumalan sanaa ja osa taas ei…

   Silloin Abun käsi kimposi ylös. Entisenä muslimina hän tiesi, mihin Deedad tähtäsi. Saatuaan puheenvuoron hän kääntyi professorin puoleen ja sanoi:

   - Äsken väititte, että Raamattu on osittain Jumalan sanaa ja osittain ei. Minä olen entinen muslimi. Olen saanut syntini anteeksi uskomalla Raamatun Jeesukseen. Haluaisin kysyä teiltä, mistä te tiedätte, mikä osa Raamatussa on Jumalan sanaa ja mikä ei ole? Oletteko saaneet tätä koskevan ilmoituksen Jumalalta?

   Kysymys oli muslimille hankala. Abu tiesi, että Koraanin mukaan Muhammedin jälkeen ei enää uutta jumalallista ilmoitusta luvattu. Jos Deedad vastaisi, että hän oli saanut jumalallisen ilmoituksen, hän joutuisi ristiriitaan Koraanin kanssa. Jos hän vastaisi, että ei ollut saanut ilmoitusta, hän liikkuisi silloinkin heikoilla jäillä. Deedad oli pari minuuttia hiljaa ja mietti. Sitten hän katsoi Abua tiukasti ja puuskahti:

   - Seuraava kysymys. (3)

Todisteita tekstien alkuperäisyydestä. Vaikka monet muslimit uskovat, ettei Raamattu olisi alkuperäisessä muodossaan, vaan että sen teksti olisi muuttunut myöhemmässä vaiheessa, niin voidaan kuitenkin löytää useita todisteita tätä vastaan. Niitä ovat mm. seuraavat asiat:

Käsikirjoitusten runsaus. Vaikka Uuden testamentin alkuperäisiä tekstejä ei olekaan tallella, on se seikka, että niistä kuitenkin on säilynyt runsaasti kopioita jo hyvinkin varhaisilta ajoilta, osoituksena siitä että tekstimuoto on pysynyt samana. Yleissääntö tällä alueella on, että mitä enemmän jostain tekstistä on säilynyt käsikirjoituksia, sitä varmemmin pystytään myös selvittämään alkuperäinen tekstimuoto.

   Niinpä Uudesta testamentista on säilynyt ainakin yli 24 000 Uuden testamentin tai sen osan käsikirjoitusversiota kreikkalaisina ja muina varhaisina versioina (100-400 jKr.). Tämä lukumäärä on valtavan suuri, kun vertaa, että antiikin ajan tekstien osalta on toisena Homeroksen Ilias, josta on olemassa vain 643 säilynyttä dokumenttia - eli ero on lähes 40-kertainen. Vastaavasti Caesarin Gallian sodasta on vain 10 säilynyttä dokumenttia, joka on tavattoman pieni määrä Uuteen testamenttiin verrattuna, eikä kukaan silti epäile tämän teoksen luotettavuutta. Seuraava luettelo osoittaa säilyneiden kopioiden määrää (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):

Lyhyt aikaväli. Mitä tulee aikaväliin alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä, on sekin asia, joka viittaa tekstin säilyneen samana. Mitä lyhyempi väli alkutekstin ja varhaisimman löydetyn kopion välillä on, sitä todennäköisemmin teksti on pysynyt samanlaisena.

   Uusi testamentti on tälläkin alueella hyvässä asemassa. Kun antiikin kirjallisuuden kohdalla aikaväli varhaisimmasta kopiosta itse alkutekstin kirjoittamiseen on keskimäärin 1000 vuotta, on se Uuden testamentin kohdalla vain joitakin vuosikymmeniä (riippuen Johanneksen evankeliumin kirjoitusajankohdasta). Se on moninkertaisti vähemmän kuin näissä muissa teksteissä. Lyhyt aikaväli Uuden testamentin kohdalla, kuten myös säilyneiden kopioiden suuri määrä, vahvistaa sitä kuvaa, että Uuden testamentin teksti on säilynyt meille alkuperäisenä.

   Seuraava luettelo osoittaa edelläolevan asian, eli aikavälin varhaisimman kopion ja alkutekstin välillä, eri antiikin tekstien osalta (Tiedot kirjasta: "Jeesus: Totta vai tarua?" / Josh McDowell, s. 53, 54):

Tekstimuoto sama. Kun Uudesta testamentista on säilynyt runsaasti vanhoja käsikirjoituksia, on niille ominaista se, että niissä on hyvin vähän eroja. Nämä erot ovat niin mitättömiä, ettei niillä käytännön kannalta ole merkitystä. F.C. Grant on todennut tekstien yhteneväisyydestä:

"Tarkkaavaiselle lukijalle on ilmeistä, että... tarkistus ei ole vaikuttanut yhteenkään kristillisen uskon oppiin siitä yksinkertaisesta syystä, että käsikirjoitusten tuhansien lukutapojen joukosta ei ole ilmaantunut yhtäkään, joka vaatisi kristillisen opin tarkistamista." (4)

Sir Frederic Kenyon on sanonut samasta asiasta:

"Alkuperäisen kirjoittamisen ja varhaisimman säilyneen kirjallisen todistuskappaleen väliaika käy niin pieneksi, ettei sillä ole asiallista merkitystä, ja viimeinen peruste epäilylle, että Raamattu olisi olennaisesti matkallaan muuttunut, on nyt poistunut. Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä samoin kuin niiden yleistä väärentämättömyyttä ja muuttumattomuutta voidaan nyt pitää täysin vahvistettuna." (5)

Lainaukset Uudesta testamentista. Yksi todiste Uuden testamentin alkuperäisyyden puolesta ovat kirkkoisien lainaukset siitä. Vaikka ei olisi säilynyt yhtään Uuden testamentin käsikirjoituskopiota ja osaa, voitaisiin silti koko Uusi testamentti, 11 jaetta lukuun ottamatta, rekonstruoida niistä lainauksista, joita on säilynyt kirkkoisiltä 300 v. Jeesuksen ajan jälkeen. British Museumin suorittaman tutkimuksen mukaan löytyy nyt arviolta 89 000 kohtaa, jotka on otettu alkukirkon kirjoituksiin Uudesta testamentista. Tämä luku on hyvin mittava ja osoittaa, miten paljon Uutta testamenttia on käytetty jo varhaisina aikoina. Sir Frederic Kenyon on kirjoittanut lainausten määristä:

"Ei voida liian voimakkaasti vakuuttaa, että Raamatun - ja tässä tapauksessa erityisesti Uuden testamentin - tekstin pääsisällys on varma. Uuden testamentin käsikirjoitusten, varhaisten käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä käyttämien lainausten lukumäärä on niin suuri, että on käytännöllisesti katsoen varmaa, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on säilynyt ainakin jossakin näistä teksteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta muinaisesta kirjasta maailmassa." (6)

Vanhan testamentin teksti.Edellisissä kappaleissa on käsitelty pääasiassa Uuden testamentin tekstiä. Mitä kuitenkin tulee Vanhan testamentin tekstin säilymiseen muuttumattomana, on siitäkin todisteita. Niistä voidaan mainita seuraavat kaksi asiaa:

Lainaukset Uudessa testamentissa. Yksi hyvä todiste on tietenkin se, että Uuden testamentin puolella on lainauksia ja viittauksia Vanhaan testamenttiin. Näitä lainauksia on jopa useita satoja ja niitä esiintyy niin Jeesuksen puheissa kuin esim. Paavalin kirjeissä.

   Oleellista sadoissa lainauksissa on, että ne vahvistavat Vanhan testamentin tekstimuotoa. Ne osoittavat tekstien pysyneen samanlaisina aivan kuin kirkkoisien lainaukset Uudesta testamentista vahvistavat Uuden testamentin tekstejä. Ne antavat hyvän kuvan siitä, että Vanhan testamentin teksti, josta viimeisimmät kirjat saivat muotonsa noin 400 vuotta aiemmin, ei ole nimeksikään muuttunut niistä ajoista, jolloin se tallennettiin muistiin.

Kuolleen meren kirjakääröt ovat toinen vahva todiste tekstien pysymisestä samana. Nämä kääröt, jotka on löydetty Kuolleen meren läheltä ja joista vanhimmat ajoittuvat 300-luvulle eKr., eivät juuri eroa nykyisistä kirjoista. Päinvastoin nämä kääröt, joita on löydetty kaikista Vanhan testamentin kirjoista Esterin kirjaa lukuun ottamatta, ovat hyvin vastaavia nykyisten kanssa. Siten ajatus, että Vanhan testamentin tai koko Raamatun teksti olisi oleellisesti muuttunut, on pohjaa vailla, eikä sitä voida todistaa. Voimme hyvin uskoa, että tekstit ovat säilyneet olennaisilta osiltaan samoina.

Arkeologia.Se, että Uuden testamentin ja Raamatun tapahtumat ovat totta, saa vahvistusta myös muista lähteistä. Arkeologia, historioitsijoiden muistiinpanot sekä kirkkoisien maininnat ovat toistuvasti tukeneet Raamatun historiallisuutta. Niissä mainitaan kymmenien hallitsijoiden, muiden henkilöiden ja paikkakuntien nimiä, joista useat on aluksi tiedetty vain Raamatun perusteella. Se on vahva todistus siitä, että nämä asiat ovat todella tapahtuneet.

   Seuraava lainaus viittaa Luukkaan tarkkuuteen historioitsijana (muut evankeliumit kertovat samoista asioista). Jos hän oli tarkka kuvatessaan suhteellisen merkityksettömiä yksityiskohtia – joiden paikkansapitävyys voidaan vahvistaa muista lähteistä – miksi hän ei olisi ollut tarkka myös ihmeiden tai niiden asioiden kuvaamisessa, joille ei saada ulkopuolista vahvistusta? Ainoastaan epäuskoinen ennakkoasenne, jollainen monilla muslimeilla on, estää hyväksymästä tätä käsitystä.

Arkeologia tekee eräässä mielessä juuri sitä. Jos muinaiset historialliset yksityiskohdat ovat osoittautuneet kerta kerran jälkeen oikeiksi, se lisää luottamustamme myös niihin kyseisen historioitsijan kirjoituksiin, joita ei voi samalla tavalla tarkastaa.   Pyysin, että McRay kertoisi asiantuntijan mielipiteensä. – Vahvistaako vai heikentääkö arkeologia Uuden testamentin luotettavuutta, kun arkeologian tutkijat tarkastavat kirjoitusten sisältämiä yksityiskohtia?

   Mcrayn vastaus tuli ilman aikailua. – Uuden testamentin luotettavuus kasvaa tutkimusten myötä, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan niin kuin minkä tahansa muinaisen dokumentin luotettavuutta edistää se, kun kaivausten edetessä todetaan, että kirjoittaja on antanut oikeita tietoja jostakin paikasta tai tapahtumasta…

   – Sekä liberaalien että konservatiivisten tutkijoiden yleinen mielipide on, että Luukas oli historiankirjoittajana hyvin tarkka, vastasi McRay. – Hän oli oppinut, hän oli kaunopuheinen, hänen kreikkansa lähenteli klassista tasoa, hän kirjoitti kuten koulutettu mies, ja arkeologiset löydöt ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että Luukas oli tarkka siinä, mitä kirjoitti.

   McRay lisäsi, että monissa satamatarinaa vastaavissa tapauksissa tutkijat olivat aluksi luulleet joitakin Luukkaan viittauksia vääriksi, mutta myöhemmät löydöt ovat vahvistaneet, että hän on kirjoittanut tiedot oikein… Eräs etevä arkeologi tutki huolellisesti Luukkaan maininnat kolmestakymmenestäkahdesta maasta, viidestäkymmenestäneljästä kaupungista ja yhdeksästä saaresta eikä löytänyt yhtään virhettä. (7)

Seuraavat lainaukset viittaavat samaan suuntaan. Ne osoittavat, miten arkeologia ja muut historialliset lähteet ovat toistuvasti vahvistaneet Uuden testamentin ja Raamatun historiallisuutta. Näillä Raamatun tapahtumilla on vankka historiallinen pohja. Tämä on myös yksi vahvistus sen puolesta, että Raamatun tekstit ovat säilyneet alkuperäisessä muodossaan. On perusteltua pitäytyä tässä käsityksessä.

Kuuluisa arkeologi William Albright sanoo: ”Raamatun historialliset tiedot pitävät paikkansa tavalla, jota nykyaikainen raamattukritiikki ei osaa kuvitellakaan. Tutkimuksieni edistyessä on minulle käynyt selväksi, että Raamattu on erittäin luotettava historiallinen lähdeteos. Sen kertomukset eivät ole myyttejä vaan historiallisia dokumentteja, jotka pitävät pienintä yksityiskohtaa myöten yhtä totuuden kanssa. Se liiallinen skeptisyys, jota johtava historiallinen koulukunta tunsi Raamattua kohtaan, on jatkuvasti menettänyt todistusvoimaansa. Yhä uudet löydöt ovat todistaneet Raamatun olevan oikeassa lukemattomissa yksityiskohdissa ja lisänneet Raamatun arvoa historiallisena lähteenä.” (8)

"On tärkeää ymmärtää, että arkeologisista kaivauksista on saatu suuri määrä todisteita, jotka osoittavat täysin selvästi, ettei Raamattu ole hurskasta väärentelyä. Tähän mennessä yhtäkään Raamatun historiallista kohtaa ei ole voitu todistaa vääräksi niiden todisteiden perusteella, joita on saatu arkeologisista tutkimuksista." (9) 

LUKU 2 - Kuoliko Jeesus ristillä?

LUKU 2 -

Kuoliko Jeesus ristillä?

Jeesuksen ristinkuolema on usein loukkaus tai hullutus ihmisille - myös muslimeille. Paavalin aikana esiintyi tällaista kielteistä suhtautumista, jonka tähden hän kirjoitti asiasta

 - (1 Kor 1:18) Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

- (1 Kor 1:23,24) me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,

24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

- (Fil 3:18,19) Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19. heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

Muslimien suhteen on nykyään aivan samoin. Hekin saattavat pitää Jeesuksen ristinkuolemaa hullutuksena. Heistä on yksinkertaisesti mahdotonta, että Allahin uskollinen palvelija olisi surmattu tällä tavalla. Sitä ei heidän mukaansa olisi pidetty profeetalle sopivana ja siksi on oletettu, että joku muu, aivan hänen näköisensä, kuoli hänen sijastaan ristillä, ja että Jeesus itse otettiin suoraan taivaaseen ennen sitä. Tätä näkökantaa, eli ettei Jeesusta naulittu ristillä, on perusteltu lähinnä vain yhdellä Koraanin kohdalla. Se esiintyy luvussa neljä:

He eivät uskoneet vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat, eivät he häntä tappaneet. (4:156,157)

Mitä tulee käsitykseen, ettei Jeesusta olisi ristiinnaulittu, voimme kuitenkin löytää useita seikkoja, jotka ovat sitä vastaan, kuten:

Koraanin muut kohdat. Vaikka yhdestä Koraanin kohdasta (4:157) voi saada sellaisen käsityksen, ettei Jeesus kuollut ristillä, niin puhuvat eräät muut Koraanin kohdat selvästi Jeesuksen kuoleman puolesta. Ne osoittavat hänen todella kuolleen kuten Johannes Kastajakin:

Rauha minulle päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä, jona minut herätetään henkiin." Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilevät. (19:33,34) (Myös samassa suurassa säe 15:ssä lausutaan Johannes Kastajasta seuraavasti: Rauha hänelle päivänä, jona hän syntyi, ja päivänä, jona hän kuoli, ja päivänä, jona hänet herätetään henkiin. )

Entä kun Jumala sanoi: "Oi Jeesus, totisesti minä annan sinun kuolla ja korotan sinut tyköni ja puhdistan sinut niistä, jotka kieltävät, ja asetan ne, jotka ovat seuranneet sinua, niiden yläpuolelle, jotka ovat kieltäneet ylösnousemisen päivän". (3:48, vanhempi suomennos)

Kun Jumala sanoo: "Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Otttakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?... Olen sanonut heille vain sen, mihin Sinä olet minua käskenyt: 'Palvokaa Jumalaa, minun Herraani ja teidän Herraanne.' Niin kauan kuin olin heidän keskuudessaan, olin heidän todistajansa, ja kun Sinä otit minut luoksesi, Sinä jäit heidän vartijakseen. Sinä olet kaikkialla. (5:116,117)

Lisäksi voimme Koraanista saada sellaisen käsityksen, että myös profeettojen väkivaltainen kuolema on mahdollinen. Tavanomainen käsitys, että se olisi epätavallista tai häpeällistä, on vastoin sitä, mitä Koraaniin on kirjoitettu:

He sanoivat: "Me olemme sopineet Jumalan kanssa, ettemme usko yhteenkään profeettaan ennen kuin hän antaa meille uhrin, jonka tuli kuluttaa." Sano: Ennen minua tulleet profeetat ovat esittäneet teille selkeitä todisteita ja sen, mitä te vaaditte. Miksi sitten surmasitte heidät, jos puhutte totta? (3:183)

Me olemme kieltäneet heiltä joitain ruokia, koska he rikkoivat sopimuksensa eivätkä uskoneet Jumalan merkkeihin. He tappoivat profeettoja ilman oikeutusta ja sanoivat: "Sydämemme on ympärileikkaamaton." - Jumala on sen sinetöinyt heidän epäuskonsa takia; eivät he usko kuin vähän. (4:155)

Historiankirjat. Eräs hyvä osoitus Jeesuksen ristinkuolemasta ovat historiankirjat. Eräissä niistä on selviä merkintöjä siitä, miten Jeesus ristiinnaulittiin prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta ja keisari Tiberiuksen hallitusajalla. Jos tätä asiaa ei olisi todella tapahtunut, ei siitä varmastikaan olisi mainittu mitään:

Historioitsija Josefus: "Tuohon aikaan eli Jeesus... Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne, jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan."

Cornelius Tacitus:... "Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla."

Samarialaissyntyinen Thallus viittasi historiankirjassaan myös Jeesukseen jo vuonna 52 jKr. Hän arveli, että Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä sattunut pimeys olisi johtunut auringonpimennyksestä.

Talmud (Sanhedrin 43, a) mainitsee, että Jeesus ristiinnaulittiin pääsiäisen yhteydessä.

Apostoliset isät. Paras tapa ottaa selvää menneisyyden tapahtumista, ovat historialliset lähteet – varsinkin jos ne ajoittuvat lähelle tapahtumia. Edellä mainittiin jo muutamia sellaisia lähteitä, jotka puhuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

   Apostoliset isät, jotka elivät alle sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, ovat myös viitanneet ristiinnaulitsemiseen. Jos tämä tapahtuma ei olisi totta, miksi he olisivat siitä maininneet? Yleensä savua ei synny ilman tulta, ja siksi on syytä uskoa tämän tapahtuman historiallisuuteen. Se johtaa myös siihen, että Muhammedin saama ilmoitus ei lepää historiallisella pohjalla tai sitten muslimit ovat tulkinneet väärin edellistä Koraanin kohtaa.

"Pankaamme merkille, rakkaat veljet, kuinka Valtias jatkuvasti osoittaa meille, että on tulevaisuudessa on todella tapahtuva ylösnousemus. Sen ensi hedelmäksi hän on tehnyt Herran Jeesuksen Kristuksen herättämällä hänet kuolleista." (Kleemensin kirje Korinttolaisille 24:1)

"Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit; kumpikin asia on tapahtunut hyvässä järjestyksessä Jumalan tahdosta. 3. Kun nyt apostolit olivat tehtävänsä saaneet, päässeet täyteen varmuuteen Herran Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja vahvistuneet uskossa Jumalan sanaan, he lähtivät liikkeelle Pyhää Henkeä täynnä julistaen evankeliumia siitä, että Jumalan valtakunta oli tulossa. 4. Maasta maahan ja kaupungista kaupunkiin he julistivat sanomaansa... " (Kleemensin kirje Korinttolaisille 42:2-4)

"Rakkaudessa Valtias on ottanut meidän huostaansa. Rakkaus meitä kohtaan valtasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, ja sen tähden hän vuodatti Jumalan tahdosta verensä meidän edestämme ja antoi ruumiinsa meidän ruumiimme edestä, samoin sielunsa meidän sielumme edestä." (Kleemensin kirje Korinttolaisille 49:6)

"Jos nyt ne jotka ruumiillisesti näin tekivät, saivat kuoleman osakseen, kuinka paljoa enemmän se joka huonolla opilla turmelee uskon Jumalaan, uskon, jonka puolesta Jeesus Kristus on ristiinnaulittu. Tällainen ihminen on tullut saastaiseksi ja hän on joutuva sammumattomaan tuleen, samoin se joka häntä kuulee." (Ignatioksen kirje efesolaisille 16:2)

"... Sen sijaan soisin teidän olevan täysin varmoja syntymästä ja kärsimyksestä sekä ylösnousemuksesta, joka on tapahtunut Pontius Pilatuksen maaherrakaudella. Tämän kaiken toteutti todellisesti ja täysin varmasti Jeesus Kristus, meidän toivomme; kunpa kukaan teistä ei kääntyisi pois hänestä." (Ignatioksen kirje magnesialaisille 11:1)

"Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella syntyi, söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, 2. hänestä, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää olekaan." (Ignatioksen kirje trallislaisille 9:1,2)

"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 1:1,2)    

"On siis oikein pysyä erillään tuollaisista ja olla puhumatta heistä yksityisesti ja julkisesti, mutta sen sijaan pitäytyä profeettoihin ja varsinkin evankeliumiin, jossa kärsimys on meille selvästi esitettynä ja ylösnousemus toteen käyneenä..." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 7:2)

"... Odota häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (Ignatioksen kirje Polykarpokselle 3:2)

"... meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, hänessä, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. 3. Häneen te uskotte, vaikka ette ole häntä nähneet, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte, että armosta te olette pelastetut, ette teoista, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta." (Polykarpoksen kirje filippiläisille 1:2,3)

"Pitäytykäämme taukoamatta ja järkähtämättä toivoomme ja vanhurskautemme panttiin, joka on Kristus Jeesus, hän joka itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan puulle, hän joka ei syntiä tehnyt ja jonka suusta ei petosta voitu löytää. Mutta hän kesti kaiken meidän tähtemme, jotta me saisimme hänessä elämän." (Polykarpoksen kirje filippiläisille 8:1)

"Sitten on vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." (Barnabaan kirje 5:5-8)

Silminnäkijät. Vaikka monet muslimit ovat siinä käsityksessä, ettei Jeesusta ristiinnaulittu, puhuu Raamattu kuitenkin toista. Monissa Raamatun paikoissa mainitaan ristiinnaulitsemisesta. Lisäksi saatettiin vedota siihen, että oltiin itse tai muut olivat olleet silminnäkijöitä.

   Hyvä kysymys on, että kannattaako luottaa sellaisiin todistajiin, jotka ovat eläneet 600-2000 vuotta myöhemmin, ja joilla ei ole mitään henkilökohtaista tietoa tapahtumista, vai kannattaako luottaa todistajiin, jotka ovat olleet itse silminnäkijöitä ja eläneet samanaikaisesti kuin nämä asiat tapahtuivat? Tai jos nyt joku ajattelee tietävänsä enemmän kuin alkuperäiset todistajat, eikö se olisi sama kuin jos liikenneonnettomuuden todistajaksi rientäisi "varmoine tietoineen" sellainen henkilö, joka on tapahtumahetkellä ollut 1000 kilometrin päässä? Miten kukaan voisi ottaa sellaista henkilöä vakavasti, jos hän esiintyisi todistajana?

- (Joh 19:30-35) Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

31. Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.

32. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.

33. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,

34. vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

- (Luuk 32,33) Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.

33. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

- (Apt 2:22-25) Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,

23. hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.

24. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

25. Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.

Sijaisteoria. Ristiinnaulitsemisen yhteydessä on esitetty myös se teoria, että Jeesuksen sijasta joku toinen, esim. Juudas Iskariot tai Simon Kyreneläinen, olisi ollut ristillä. On esitetty, että Jeesus itse otettiin suoraan taivaaseen, kun taas Jumala heitti hänen ulkonäkönsä joko Juudaksen tai Simon Kyreneläisen päälle, ja siksi jompikumpi heistä tuli teloitetuksi Jeesuksen sijasta.

   Mitä tulee kuitenkin tähän teoriaan, on siinä muutamia ilmiselviä puutteita. Ne viittaavat siihen, ettei sijaisteoria voi pitää paikkaansa:

Juudaksen kohtalo. Mitä tulee siihen vaihtoehtoon, että Juudas Iskariot olisi ollut ristillä Jeesuksen sijasta, ei sille löydy tukea Raamatusta. Raamattu osoittaa hyvin selvästi, miten Juudas kuoli oman käden kautta, kun hän hirtti itsensä. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun hän katui sitä, että oli kavaltanut Jeesuksen:

- (Matt 27:3-5) Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille

4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."

5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

Jumalan rehellisyys. Raamattu ei mainitse myöskään mitään siitä, että Simon olisi ollut ristillä Jeesuksen sijasta. Se ei viittaa siihen ja varmasti Simon itse olisi pannut jyrkästi vastaan ja reagoinut, jos niin olisi tapahtunut.

   Lisäksi voidaan kysyä, olisiko Jumala tehnyt näin halpamaisen tempun ihmisille, kun hän ei salli muillekaan valheita? Olisiko hän ollut niin petollinen, että tekisi moista?

   Miten myöskään Jeesus, Jumalan profeetta, olisi voinut sallia moisen petoksen? Asia vaikuttaa mahdottomalta.

Jeesuksen omat sanat. Yksi hyvä todiste Jeesuksen ristinkuolemasta ovat hänen omat sanansa, jotka hän lausui jo kauan ennen kyseistä tapahtumaa. Hän osoitti, että hän itse antoi henkensä tätä kautta ja teki sen syntiemme tähden:

- (Matt 16:21) 21. Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.

- (Matt 20:28) niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

- (Joh 10:9-11, 17-19) Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

17. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.

18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."

19. Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.

Profetioiden täyttymys. Eräs Jeesuksen eli Messiaan ristinkuolemaan liittyvä asia ovat useat hänestä etukäteen lausutut profetiat. Näissä profetioissa viitataan sekä hänen kuolemaansa että myös sen ajankohtaan (Dan 9:24-26). Sen olisi pitänyt tapahtua ennen Jerusalemin ja sen temppelin hävitystä (70 jKr.). Katsomme joitakin tällaisia profetioita:

Danielin vuosiviikkoprofetia. Ensinnäkin Danielin kirjan kohta 9:24-26 viittaa siihen, että Messias, voideltu kokee väkivaltaisen kuoleman. Siinä osoitetaan selvästi, että hänet tuhotaan eikä häneltä jää ketään, ja että kaiken olisi täytynyt tapahtua ennen Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin hävitystä.

   Niinpä, kun jälkeenpäin tiedetään historiasta, että roomalainen Tiitus joukkoineen hävitti Jerusalemin ja sen pyhäkön maan tasalle vuonna 70 jKr. (joka on yhä edelleen yksi historian suurimpia joukkotuhoja), olisi Messiaan sitä ennen pitänyt tulla ja myös kuolla - "tuhotaan voideltu". Juuri Jeesuksen persoona ja hänen ristinkuolemansa sopii kaikkein parhaiten Danielin lausumaan profetiaan:

- (Dan 9:24-26) Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

Sakarja 12:10 ja Jesaja 53. Kun edellisessä profetiassa viitattiin Messiaan väkivaltaiseen kuolemaan - "tuhotaan voideltu", löytyy myös pari muuta selvää profetiaa, jotka viittaavat samaan asiaan ja miten häntä, Messiasta, haavoitettiin syntiemme tähden - tämähän on Uuden testamentin perusopetus. Nämä profetiat esiintyvät Sakarjan ja Jesajan kirjoissa, ja niissä sanotaan seuraavasti. Mukana on myös profetioiden täyttymys eli se, miten ne täyttyivät Jeesuksen elämässä ja kuolemassa:

Ennustus:

- (Jes 53:4-12) Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. 

Täyttymys:

- (Matt 27:31) Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.

- (Joh 19:18) Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.

Ennustus:

- (Sak 12:10) Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.

Täyttymys:

- (Joh 19:34-37) vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

35. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako."

37. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet.

LUKU 3 - "Te palvelette kolmea jumalaa"

LUKU 3 -

"Te palvelette kolmea jumalaa"

 Yksi tavallisimpia käsityksiä muslimeilla on, että kristityillä on kolme erillistä jumalaa; Isä Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki (tai Maria), joita he palvelevat. Allaoleva lainaus, jossa entinen muslimi puhuu, viittaa hyvin tähän käsitykseen:

"Mitä hulluutta! Vannon profeetan kautta, että teillä kristityillä on outoja kuvitelmia. Eikö ole itsestään selvää, että olette kaikki monijumalaisia? Sanotte palvelevanne yhtä totista Jumalaa, vaikka puhutte kolmesta jumalasta. Kuinka voitte jakaa Allahin kolmeen jumalaan tai kuinka Allah voi olla koostunut kolmesta persoonasta? Olen kuullut kristittyjen puhuvan Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta, ikäänkuin hän olisi Jumala, ja Mariasta Jumalan äitinä. Onko Jumala naimisissa? Kuinka ajattelevien ihmisten maailmassa joku voi sanoa, että suuri ja mahtava Jumala omistaisi pojan? Miten herjaavaa on puhua Allahin äidistä! Siunattu Koraani sanoo meille hyvin selvästi: 'Hän ei ole synnyttänyt eikä syntynyt, eikä hänellä ole ketään vertaista!" (Suura 112) (10)

Mitä raamattu sanoo? Vaikka muslimit uskovat siihen käsitykseen, että kristityt palvelevat kolmea jumalaa, ei tämä pidä paikkaansa. (Itseasiassa on paljon perustellumpaa pitää muslimeja monijumalaisina, koska Koraanissa esiintyy me-muoto Jumalan puheen yhteydessä lähes joka toisella sivulla; aivan kuin kyseessä olisi monta jumalaa. Seuraava Koraanin kohta on hyvä esimerkki sadoista tällaisista Koraanin jakeista: "Me olemme kuudessa päivässä luoneet taivaan ja maan ja kaiken, mitä niiden välissä on, eikä väsymys meitä koetellut.", 50:38) Sillä Raamattu osoittaa hyvin selvästi sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella, että on vain yksi Jumala. Se käy ilmi lukuisista Raamatun kohdista:

- (5 Moos 4:35) Sinun on annettu se nähdä, tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän.

- (Jes 45:5,6) Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne,

6. jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole,

- (Jes 45:21) Ilmoittakaa ja esiin tuokaa - neuvotelkoot keskenänsä - kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Herra! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.

- (Jes 46:9) Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

- (1 Tim 1:17) Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.

- (Apt 14:15) ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.

- (Ef 4:5,6) yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

6. yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

- (Jaak 2:19) Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

Koraanin kohta 29:46. On merkillistä, että Koraanikin todistaa Kirjan kansalla eli kristityillä olevan vain yhden Jumalan - monien muslimien käsitys on siten vastoin heidän omaa pyhää Kirjaansa. Sillä Koraanin kohdassa 29:46 sanotaan selvästi: Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti - tämä ei koske niitä, jotka tekevät pahaa - ja sanokaa: "Me uskomme siihen, mitä meille on lähetetty ja mitä teille on lähetetty. Meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on yksi, ja me alistumme Hänelle."

Koraanikin opettaa kolminaisuusoppia. Vaikka muslimien on vaikea uskoa kolminaisuuteen, eli siihen, että yksi ainoa Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, tulee tämä oppi esille jopa joissakin Koraanin kohdissa. Siitä ovat osoituksena seuraavat esimerkit:

Jeesuksen ennaltaolo. Koraani opettaa, että Jeesus, jota tässä kirjassa kutsutaan Jumalan Sanaksi ja Jumalan Hengeksi, on ollut Jumalan tykönä jo ennen kuin tuli maan päälle. Siitä käy ilmi, että Jeesus on Jumalan oma Sana (Kalimat Allah, joka ilmaisee puhujan olemusta, hänen sisintään) ja hänen Henkensä, joka sitten lähetettiin maan päälle.

   Tämä käsitys tulee ilmi siitä Koraanin kohdasta, jossa puhutaan, miten Jumala antoi Sanansa Marialle. Siinä viitataan siihen, miten Sanan on täytynyt olla olemassa jo aikaisemmin – ennen kuin Jumala yliluonnollisella tavalla siirsi hänet Marian kohtuun, ja joka mahdollisti Jeesuksen syntymisen ihmiseksi. Tässä Koraanin kohdassa sanotaan:

Te, joilla on Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja... (4:171)

Käsitys siitä, että Jeesus on ollut Isän tykönä jo ennen maan päälle tuloaan, tulee ilmi myös seuraavista Koraanin kohdista (englanninkielessä näissä kohdissa käytetään prepositiota "from", joka tarkoittaa "jonkun luota".). Niistä käy ilmi, ettei Jeesus ollut vain tavallinen ihminen, vaan että hän tuli taivaasta tänne maan päälle Jumalan Sanana ja Henkenä. Nämä kohdat viittaavat hänen jumalallisuuteensa ja aikaisempaan olemassaoloonsa:

Entä kun enkelit sanoivat: "Oi Maria, totisesti Jumala ilmoittaa sinulle hyvänä sanomana Sanan tyköänsä. Hänen nimensä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, kunnioitettu tässä ja tulevassa elämässä, ja hän on oleva niitä, jotka pääsevät lähelle Jumalaa. (3:45, vanhempi suomennos) (a Word from Him)

Te, joilla on Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja... (4:171) (His Word which He cast to Mary; a Spirit from Him)

Hän opetti Jeesukselle Kirjan, viisauden, Tooran ja Evankeliumin ja lähetti hänet israelilaisten luo: "Olen tuonut teille merkin teidän Herraltanne. Minä teen teille savesta linnun ja puhallan siihen, ja se muuttuu eläväksi Jumalan luvalla. Minä parannan sokeita ja spitaalisia ja herätän kuolleita henkiin Jumalan luvalla... Olen tuonut teille merkin teidän Herraltanne. Pelätkää Jumalaa ja totelkaa minua. (3:48-50) (I bring you a sign from your Lord)

Jeesus, Marian poika, sanoi: "Israelilaiset, Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne todistamaan oikeaksi sen Tooran, joka oli ennen minua, ja tuomaan ilosanoman lähettiläästä, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimi on Kunnioitettu." Kun hän näytti heille selkeät todisteet, he vain sanoivat: "Tämä on ilmiselvää taikuutta." (61:6) (I am sent forth to you from God)

Muslimityössä olevat henkilöt kertovat omista kokemuksistaan samasta aiheesta. He tapaavat muslimeja, joilla on tyypillisiä harhakäsityksiä Jeesuksen asemasta ja mikä on Jumalalle mahdollista, mikä ei. He selostavat kuulijoilleen, miten Jumala teki yliluonnollisen ihmeen: hän siirsi Pyhän Hengen kautta oman sanansa Marian kohtuun, ja tämä mahdollisti hänen Poikansa syntymisen ihmiseksi:

Tukholman muslimitilaisuuksissa ja matkoillaan muslimimaissa Abulle, Nikelle ja Tepolle esitettiin samat kysymykset yhä uudelleen:

   - Kuinka Jumalalla voisi olla Poika? Eihän Jumala mene naimisiin. Ei kai Jumala voi olla kolminaisuus, koska hän on yksi. Miksi ja miten Jumala muka olisi voinut tulla ihmiseksi?

   Tehdessään työtä muslimien parissa, pojat oppivat, että heidän kanssaan keskusteltaessa myös kuvakieli oli tärkeää. Sen suhteen piti kuitenkin olla tarkkana, sillä itämainen ajatusmalli on melko mustavalkoinen. Vertauksen ja todellisuuden rajaaminen saattaa joskus olla muslimille vaikeaa.

   - Kuka on Jeesuksen äiti? kysyi Abu joskus.

   Kysymykseen tuli yleensä nopea vastaus: - Maria.

   - No, kuka sitten on Jeesuksen isä?

   Tätä kysymystä seurasi yleensä hämmentynyt hiljaisuus, ja sitten yllättävä vastaus: - Allah, Jumala. Tällöin pojat selittivät kuulijoilleen, miten Jumala teki yliluonnollisen ihmeen. Hän siirsi Pyhän Henkensä kautta oman Sanansa Marian kohtuun, ja tämä mahdollisti hänen Poikansa syntymisen ihmiseksi. (Myös Koraani kutsuu Jeesusta Jumalan sanaksi.) Sitten tämä Sana alkoi elää ja pukeutua ruumiiseen, jonka Jumala valmisti Pojalleen Marian kohdussa. Kerran Nikelle välähti kuva:

   - Jos joku aikoo mennä avaruuteen, hänellä on oltava astronautin puku. Jos joku aikoo mennä meren syvyyksiin, hänellä on oltava sukeltajan puku.

   Mikäli joku vielä epäili Jumalan tulemista ihmiseksi, kysyi Nikke:

   - Onko ihmisen mahdollista tulla Jumalaksi?

   Vastaus tuli yleensä apteekin hyllyltä: - Ei.

   - No, onko Jumalan mahdollista tulla ihmiseksi?

   Jälleen seurasi hiljaisuus ja yllättävä vastaus: - Kyllä. Siinä tapauksessa, että joku oli sitä mieltä, että Jumala ei voinut tulla ihmiseksi, hänelle vastattiin: - Sittenhän Jumala ei olekaan kaikkivaltias. (11)

Entä islamilainen perinne? Siellä viitataan toistuvasti Jeesukseen Jumalan Sanana ja Jumalan Henkenä aivan kuten Koraanikin osoittaa. Lisäksi muutamissa lähteissä kerrotaan hänen aikaisemmasta olemassaolostaan. Hän oli olemassa jo kauan ennen kuin syntyi ihmiseksi maan päälle. Seuraavassa on muutama esimerkki tällaisesta islamilaisesta kirjallisuudesta. Ensimmäisessä niistä puhuu tunnettu islamin opin selittäjä az-Zamakhshari:

lll:22] Jeesusta sanotaan Jumalan sanaksi ja sanaksi hänen luotaan, koska hän tuli olemaan vain Hänen sanastaan ja käskystään, ilman isän tai siemennesteen vaikutusta. Häntä sanotaan myös Jumalan hengeksi ja hengeksi hänen luotaan samasta syystä, sillä hän on hengellinen, joka tuli olemaan ilman toisen hengellisen vaikutusta. (az-Zamakhshari, Kashshaf I:315)

Toinen merkittävä sana, jolla Koraani kuvaa Jeesusta on Ruh Allah, Jumalan Henki… Eräs painavammista kommenteista tähän löytyy muslimiperinteistä, tuo jo edellä siteerattu lause: ”Hän (Jeesus) kulki henkien keskellä. Me lähetimme hänet Mariaan.”(12)

   Tärkeää tässä on se, että se tukee Koraanin ilmoitusta Jeesuksen olemassaolosta ennen kuin Hän syntyi fyysisesti maan päälle. Monetkin muinaisen islamilaisuuden selittäjät ovat päätyneet hyvin samanlaiseen johtopäätökseen.

   Al-Baidawi on esimerkiksi kirjoittanut: ”…omistaen hengen, joka on saanut alkunsa Jumalasta, joka ei virrannut Häneen tavanomaisia teitä. Sitä kutsutaan hengeksi, koska se on elämän lähde kuolleille ja ihmisen sydämelle.” (13)

   Al-Razi on todennut: ”Hän (Jeesus) on Jumalan Henki sen tähden, että Hän antaa elämän maailmalle.” (14) (15)

Jumalan Sana ja Jumalan Henki. Se, että Jeesuksesta käytetään sellaisia nimityksiä kuin Jumalan Sana (Kalimat Allah) ja Jumalan Henki (Ruh Allah) Koraanissa, todistaa hänen iankaikkisuudestaan ja jumalallisuudestaan. Tämä asia ilmenee ainakin seuraavilla tavoilla:

Jumalan Henki on ikuinen. Jos pysytään siinä näkemyksessä, että Jumala on ikuinen, täytyy myös hänen Henkensä olla ikuinen, eikä olla esim. vain ihmisiän pituinen. Niinpä kun Jeesusta kutsutaan Koraanissa Jumalan Hengeksi, joka on tullut hänen luotaan, voimme olettaa, että myös hän on ikuinen ja yhtä Jumalan kanssa. Nimitys "Jumalan Henki" viittaa hänen jumalallisuuteensa ja iankaikkisuuteensa.

Jumalan Sana on ikuinen. Jos pysytään siinä näkemyksessä, että Jumala on iankaikkinen, varmasti myös hänen Sanansa on oltava iankaikkinen. Sen on oltava iankaikkinen, koska on epätodennäköistä, että Jumala olisi ollut vaiti aina siihen saakka kunnes Jeesus, hänen Sanansa, syntyi maan päälle. Hänen on täytynyt puhua sitä ennenkin (aivan kuten me ihmiset puhumme yksinkertaisesti siksi että olemme olemassa), koska sanallaan hän loi kaiken ja koska ihmisiä eli jo ennen Jeesusta maan päällä.

   Niinpä voimme olettaa, että Jeesus on iankaikkinen ja yhtä Isän Jumalan kanssa. Se on ainut järkevä johtopäätös, jos kutsumme häntä Jumalan Sanaksi ja jos oletamme Jumalan puhuneen jo ennen Jeesuksen maanpäällistä olemassaoloa.

Jumalan Sana ja Jumalan olemus. Kun käytetään "Jumalan Sana" -nimitystä, on merkillepantavaa, että siinä on arabiankielellä laitettu "sanaa" merkitsemään sana "kalimah". Se ilmaisee puhujan olemusta, hänen sisintään. Siinä ei käytetä toista mahdollista arabiankielistä sanaa "qawlum", "sana, lausuma", joka ei niinkään ilmaise puhujan olemusta.

   Mitä tämä sitten merkitsee Jeesuksen kannalta? Hänen on oltava enemmän kuin pelkkä sana Jumalalta. Hänen on oltava Jumalan täydellinen ilmaisu, Jumalan tahto ja olemus tai hänen kirkkautensa säteily kuten Raamatussa sanotaan. Koraani viittaa siis siihen ja opettaa samoin kuin Raamattukin, että ainoastaan Jeesuksen kautta voimme kunnolla ymmärtää Jumalan olemusta ja tahtoa. Samaan asiaan viittaavat seuraavat Raamatun jakeet:

- (Hebr 1:3) ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,

- (2 Kor 4:3,4) Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

- (Joh 10:30-33) Minä ja Isä olemme yhtä."

31. Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.

32. Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"

33. Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."

- (Joh 12:44,45) Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.

45. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.

- (Joh 14:8,9) Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme."

9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?

Jeesus - Jumalan Poika. Kun on kyseessä Jeesuksesta käytetty nimitys "Jumalan Poika", käsittävät useat muslimit asian fyysiseltä kannalta eli siten, että Jumala meni naimisiin ja tästä liitosta syntyi poika, Jeesus. (Monet muslimit ymmärtävät, että kolminaisuus on Jumala, Maria ja Jeesus.) He ajattelevat asiaa vanhan arabialaisen uskomuksen kannalta, että jumalat voivat olla seksuaalisessa yhteydessä ihmisten kanssa ja siitä voi syntyä lapsia, Jumalan pojaksi kutsuttuja.

   Tämä käsitys ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa, koska Raamattu puhuu Jeesuksen ennaltaolosta jo ennen kuin hän syntyi tänne maan päälle. Hän oli olemassa jo kauan ennen kuin Maria oli olemassa. Hän on ollut Raamatun mukaan jo aikojen alusta Jumalan tykönä ja tuli sitten vain tietyllä hetkellä tänne - Sana tuli ihmiseksi - kuten useat Raamatun jakeet osoittavat. Katsomme näitä jakeita:

- (Joh 1:1-3,14) Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

2. Hän oli alussa Jumalan tykönä.

3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

14. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

- (1 Joh 1:1,2) Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

- (Fil 2:5-8) Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

- (Hebr 2:14,17) Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,

17. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. 

Toiseksi on hyvä ymmärtää, että kun Raamattu käyttää "Poika"- sanaa, ei se tarkoita, että Jumala olisi mennyt naimisiin. Se on vain yksi tapa kuvata asiaa. Raamattu käyttää sellaista kieltä, jota meidän on helppo ymmärtää ja joka parhaiten selittää asiaa.

   Tällaisia kuvauksia esiintyy muuallakin elämässä. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:

• Mahatma Gandhia on nimitetty Intian kansan isäksi, vaikkei hän fyysisesti olekaan sen isä.

• Egyptiläisiä on nimitetty Niilin pojiksi, mutta ei se tarkoita, että Niilin joki olisi mennyt naimisiin ja saanut lapsia.

• Beduiineja on nimitetty erämaan pojiksi, joka ei sekään tarkoita, että erämaa olisi mennyt naimisiin ja saanut lapsia.

Jeesuksen korkea asema ja historia. Kuten edellisessä luvussa todettiin, useat historialliset lähteet viittaavat Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Koraanin antama tieto on ristiriidassa näiden lähteiden kanssa.

   Lähes samanlainen asia on kysymys siitä, onko Jeesus Jumalan Poika ja yhtä Jumalan kanssa. Muslimit ajattelevat, ettei Jeesus, Jumalan tärkeä profeetta, voinut alun perin julistaa sellaista oppia eivätkä myöskään hänen opetuslapsensa, vaan että tämä asia on myöhäistä perua.

   Tässä on kuitenkin hyvä kiinnittää jälleen huomiota historianlähteisiin; ovatko ne oikeassa vai onko Muhammedin ilmestyksen varassa oleva Koraani oikeassa? Opettavatko varhaiset historialliset lähteet Jeesuksen korkeata asemaa vai eivät? Katsomme muutamia esimerkkejä.

Koraani itse puhuu Jeesuksesta Jumalan sanana ja Jumalan henkenä, joka on tullut taivaasta Jumalan luota. Se viittaa Jeesuksen iankaikkiseen ja korkeaan olemukseen, joten Koraanissakin on säilynyt jotain Jeesuksen tärkeästä asemasta. Tämä opetus ei ole täysin kadonnut.

Plinius Secundukselta, joka yleisimmin tunnetaan Plinius nuorempana, ja joka oli Tacituksen ja Suetoniuksen aikalainen (61 - 120 jKr.), voimme löytää maininnan Jeesuksesta. Eräässä kirjeessään keisari Trajanukselle hän puhuu kristityistä ja heidän jumalanpalveluksestaan. He pitivät Kristusta kuninkaana:

Heillä oli tapana kokoontua määrättynä päivänä ennen päivän koittoa, ja he esittivät vuorollaan ylistyslaulun Kristukselle ikäänkuin kuninkaalle ja he sitoutuivat valalla olemaan liittymättä mihinkään rikolliseen toimintaan vaan pikemminkin siihen, etteivät he varasta, ryöstä tai tee huorin eivätkä petä luottamusta tai kieltäydy antamasta takaisin heidän haltuunsa uskottujen varoja, jos niin vaaditaan. Tämän tehtyään he hajaantuivat ja sitten he kokoontuivat taas myöhemmin yhteiselle aterialle, mutta ruoka oli aivan tavallista ja harmitonta.

Vanhan testamentin ennustukset, jotka olivat olemassa jo ennen Jeesuksen aikaa, viittaavat Jumalan Poikaan, miten hän syntyy Betlehemissä ja jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

- (Jes 9:5) Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

- (Jes 7:14) Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

- (Miika 5:1) Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

Enkeli Gabriel nimitti Marialle syntyvää lasta Korkeimman Pojaksi. Lisäksi Jeesus syntyi Betlehemissä, kuten Miikan profetiassa oli vuosisatoja aikaisemmin ennustettu:

- (Luuk 1:26-35) Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,

27. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.

28. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."

29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.

30. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.

31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.

32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,

33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"

35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.

- (Matt 1:18,22,23) Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.

22. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:

23. "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

- (Matt 2:1-6) Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,

2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."

3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

4. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä.

5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:

6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'."

Jeesus itse piti itseään Jumalan Poikana ja että hän on yhtä Isän kanssa. Se oli syy, miksi hän kuoli:

- (Joh 9:35-41) Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"

36. Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"

37. Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".

38. Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

39. Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".

40. Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"

41. Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".

- (Joh 10:30-33) Minä ja Isä olemme yhtä."

31. Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.

32. Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"

33. Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi".

- (Mark 14:61-64) Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?"

62. Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä".

63. Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää todistajia tarvitsemme?

64. Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.

Apostoliset isät. Kun Koraani viittasi siihen, miten Jumalan Sana tuli ihmiseksi, puhuvat myös apostoliset isät siitä. Heidän kirjeissään, jotka ovat kirjoitetut joitakin vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen, viitataan hänen iankaikkiseen olemukseensa:

"Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme." (Ignatioksen kirje efesolaisille 7:2)

Sillä meidän Jumalamme Jeesus Kristus oli Jumalan pelastussuunnitelman mukaan Marian kohdussa, kun tämä oli raskaana, ja oli Daavidin siementä ja samalla Pyhästä Hengestä. Hän syntyi ja hänet kastettiin, jotta hän kärsimyksensä kautta puhdistaisi veden. (Ignatioksen kirje efesolaisille 18:2)

Rientäkää siis kaikki yhden ainoan Jeesuksen Kristuksen luo… hänen joka on lähtenyt yhden ainoan Isän luota, oli hänen luonaan ja on sinne palannut. (Ignatioksen kirje magnesialaisille 7:2)

"... Odota häntä, joka on ajan yläpuolella, ajatonta, näkymätöntä, häntä, joka meidän tähtemme on tullut näkyväiseksi, häntä joka ei ole kosketeltavissa, joka on kärsimyksen yläpuolella, mutta meidän tähtemme on alistunut kärsimykseen ja joka on kestänyt kaikkea mahdollista meidän tähtemme." (Ignatioksen kirje Polykarpokselle 3:2)

"... Edelleen te olette täysin vakuuttuneet meidän Herrastamme, että hän nimittäin todella on syntynyt Daavidin suvusta lihan puolesta, Jumalan Poika Jumalan tahdosta ja voimasta, todella syntynyt neitsyestä, Johanneksen kastama, jotta hän täyttäisi kaiken vanhurskauden, 2. todella kärsi Pontius Pilatuksen ja neljännysruhtinas Herodeen aikana puuhun naulittuna lihassa meidän puolestamme - hedelmä, mistä me olemme syntyisin, hänen Jumalan edessä autuaallisesta kärsimyksestänsä - jotta hän ylösnousemuksensa kautta nostaisi ikuisiksi ajoiksi sovitun merkin pyhilleen ja uskovilleen, kuuluivatpa juutalaisiin tai pakanoihin, kirkkonsa yhdessä ainoassa ruumiissa." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 1:1,2)

"Sitten on vielä seuraavakin seikka, veljeni. Jos Herra on alistunut kärsimään meidän tähtemme, vaikka hän on maailmankaikkeuden Herra, jolle Jumala sanoi maailman luomisen yhteydessä: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, mitenkä hän on alistunut kärsimään ihmisten käsissä? Oppikaa tämä. 6. Profeetoilla oli armolahjansa häneltä, ja he ennustivat hänestä. Ja kun hänen kerran täytyi ilmaantua lihassa, jotta hän kukistaisi kuoleman ja antaisi näytteen kuolleitten ylösnousemuksesta, hän alistui siihen. 7. Toisaalta hän teki sen täyttääkseen isille annetun lupauksen, toisaalta valmistamalla itse itselleen uuden kansan osoittaakseen vielä maan päällä ollessaan, että hän itse pantuaan toimeen ylösnousemuksen tulee toimittamaan tuomion. 8. Sitten hän myös julisti, opettaen Israelia ja tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja ja hän osoitti Israelille aivan erityistä rakkautta." ( Barnabaan kirje 5:5-8)

Pyhän Hengen persoonallisuus.Kun Koraanista on mahdollista löytää useita sellaisia paikkoja, jotka viittaavat jumaluuden toisen persoonan, Jeesuksen, jumaluuteen ja ikuiseen olemassaoloon, niin löytyy Koraanista samanlaisia viittauksia myös jumaluuden kolmanteen persoonaan, Pyhään Henkeen. Nämä kohdat ovat lähes samanlaisia kuin mitä Raamattu Pyhästä Hengestä opettaa ja viittaavat hänen persoonallisuuteensa. Katsomme asiaa muutaman esimerkin valossa:

Pyhä Henki Jeesuksen elämässä. Ensinnäkin on huomioitavaa, että Koraanissa on nimitys Pyhä Henki. Se on sama nimitys kuin mitä esiintyy Raamatussa. Se osoittaa, että Koraaninkin mukaan Pyhä Henki on olemassa, koska asiasta mainitaan. Seuraavat Jeesuksen elämään liittyvät Koraanin kohdat puhuvat hyvin Pyhästä Hengestä:

Me annoimme Moosekselle Kirjan ja lähetimme hänen jälkeensä muita profeettoja. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät todisteet ja vahvistimme häntä pyhällä hengellä... (2:87)

Toisia profeettoja me olemme suosineet toisia enemmän. Joillekin heistä Jumala on puhunut suoraan ja siten ylentänyt heidät. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät merkit ja vahvistimme häntä pyhällä hengellä... (2:253)

Jumala sanoi: "Jeesus, Marian poika, muista armoani, jota osoitin sinulle ja äidillesi, kun autoin sinua Pyhällä Hengellä, niin että saatoit puhua ihmisille kehdossa ja vielä aikuisenakin, ja kun opetin sinulle Kirjan, viisauden, Tooran ja Evankeliumin ja kun teit savesta linnun Minun luvallani ja puhalsit siihen, ja se muuttui eläväksi luvallani, ja kun paransit sokean ja spitaalisen luvallani ja kun herätit kuolleet luvallani ja kun suojelin sinua israelilaisilta sinun esittäessäsi heille selkeitä merkkejä ja uskottomien sanoessa: 'Tämä on selvää taikuutta'." (5:110)

Pyhä Henki Marian elämässä. Eräät Koraanin viittaukset Pyhään Henkeen liittyvät Marian elämään. Näissä seuraavissa kohdissa kerrotaan selvästi, miten Jumala puhalsi oman Henkensä Mariaan. Kyseisissä paikoissa ei siten voi ainakaan olla kyse enkeli Gabrielista, koska ei kai enkeli mennyt ihmiseen. (Jotkut muslimiselittäjät ovat yrittäneet sanoa, että Pyhä Henki joissakin paikoissa tarkoittaisi enkeli Gabrielia. Tälle opille on kuitenkin vaikea löytää mitään selvää tukea Koraanista, ja se merkitsee myös alkuperäisen nimityksen omavaltaista muuttamista) Samoin kyse ei voi myöskään olla elämän henkäyksen puhaltamisesta kuolleeseen henkilöön - koska Mariahan oli jo elossa - vaan kyse täytyy olla nimenomaan Jumalan omasta Hengestä. Näissä kohdissa sanotaan:

Mainitse myös se nainen, joka pysyi siveänä. Me puhalsimme häneen henkemme ja teimme hänestä ja hänen pojastaan merkin kaikille ihmisille. (21:91)

Samoin Mariasta, Imranin tyttärestä, joka oli siveä ja johon me puhalsimme henkemme, niin että hän uskoi Herransa sanoihin ja Hänen Kirjoihinsa. Hän oli tosiaan nöyrä. (66:12)

Pyhän Hengen persoonallisuus. Koraanista löytyy kohtia, jotka vahvistavat Pyhän Hengen persoonallisuuden. Koraanin mukaan Pyhä Henki lähettää, esittää, vahvistaa, johdattaa ja tuo eli tekee asioita, jotka eivät olisi mitenkään mahdollisia pelkälle persoonattomalle voimalle. Samoin puhutaan Pyhän Hengen uskollisuudesta, joka on mahdollista vain persoonalle. Nämä Koraanin kohdat viittaavat selvästi Pyhän Hengen persoonallisuuteen aivan samoin kuin Raamattukin asian esittää:

Sano: Pyhä Henki lähetti sen Herrasi luota esittämään totuuden vahvistaakseen ja johdattaakseen uskovia ja tuodakseen ilosanoman alistuville. (16:102)

Maailman Herra on tämän lähettänyt, ja sen on tuonut uskollinen Henki sinun sydämeesi, jotta varoittaisit selkeällä arabiankielellä. (26:192-195)

Hän lähettää enkelit Hengen kanssa käskystään, kenelle palvelijoistaan tahtoo: "Muistuttakaa ihmisiä siitä, ettei ole muuta Jumalaa kuin Minä, ja kehottakaa heitä pelkäämään Minua." (16:2)

He kyselevät sinulta Hengestä. Sano: Henki tulee Jumalan käskystä, mutta teille on annettu vain vähän tietoa. (17:85)

Näin olemme käskystämme antaneet sinulle Hengen. Et sinä tiennyt, mitä on Kirja ja mitä usko, vaan me asetimme ne valoksi, jolla johdatamme, ketä tahdomme palvelijoistamme. Sinä johdatat oikealle tielle. (42:52)

... Heidän sydämeensä Hän on kirjoittanut uskon ja auttanut heitä lähettämällä heille luotaan hengen... (58:22)

Silloin enkelit ja Henki laskeutuvat taivaasta kaikissa asioissa Herransa luvalla. (97:4)

LUKU 4 - Kaaban temppeli ja musta kivi

LUKU 4 -

Kaaban temppeli ja musta kivi

 Onko islamissa epäjumalanpalvelusta? Edellä puhuttiin siitä, miten erään Koraanin kohdan (53:19,20) perässä oli perimätiedon mukaan alun perin viittaus kolmeen arabialaiseen jumalattareen - Allat, al-Uzza ja Manat - sekä teksti: "Nämä ovat yleviä olentoja ja niiden esirukousta voi toivoa." Muhammed sai ilmoituksen näistä jumalattarista siinä vaiheessa, kun taipumattomat mekkalaiset eivät hyväksyneet hänen uusia oppejaan eivätkä halunneet lähteä seuraamaan häntä. Hän sai niistä ilmoituksen ja taipui epäjumalanpalvonnan hyväksymiseen, vaikka ilmoitus tosin myöhemmin peruttiin.

   Entä onko nykyisessä islamissa edelleen jäänteitä jäljellä epäjumalanpalveluksesta? On merkillepantavaa, että islamin viides pylväs, pyhiinvaellus Mekkaan, sisältää useita sellaisia piirteitä, jotka olivat ominaisia jo arabien uskonnonharjoitukselle ja epäjumalanpalvonnalle ennen islamin ja Muhammedin aikaa. Tällaisia piirteitä, joista muutamia aiomme katsoa, ovat mm. listassa esiintyvät asiat:

• Pyhiinvaelluksen kohde on Mekka

• Temppelin kiertäminen useaan kertaan

• Mustan kiven suutelu tai koskettaminen

• Mekkan epäjumalanpalvelijat kutsuivat itseään Hanifeiksi

• Eläinten uhraaminen

• Arafatin vuorelle kävely

• Safan ja Marwan kukkuloilla käynti

Mekka pyhiinvaelluksen kohteena. Mekka pyhiinvaelluksen kohteena on perua entisestä. Se on perua menneestä, koska muinoin epäjumalanpalvelijoilla ja arabeilla oli myös tapana tehdä pyhiinvaellusmatkoja samaan Arabian niemimaan kaupunkiin. He osallistuivat Kaaban temppelissä suoritettaviin kulttimenoihin ja temppelissä olevien 360 epäjumalan palvontaan. Yhteistä nykyiseen pyhiinvaellukseen on mm. se, että heidän pyhiinvaelluksensa kohde oli sama, heitä kutsuttiin hanifeiksi ja hekin suorittivat lähes täsmälleen samat pyhiinvaelluksen osat kuin mitä tänä päivänä on. Heidän toimintansa sisälsi selviä yhteyksiä nykyiseen toimintaan.

   Sama kehitys menneisyydessä jatkui aina siihen asti kunnes Muhammed, joka itsekin oli toiminut pyhäkön vartijana silloin, kun siellä vielä oli 360 epäjumalaa, päätti sulkea kaupungin kaikilta muilta paitsi islamin uskon kannattajilta. Se tapahtui v. 630, mutta yhä tämän jälkeen Muhammed säilytti kaikki vanhan uskonnon ja epäjumalanpalveluksen rituaalit - toiminnot, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Kaaban kiertäminen. Ensimmäinen yhteys vanhaan epäjumalanpalvelukseen oli pyhiinvaelluksen suorittaminen Mekkaan. Toisena yhtymäkohtana voidaan mainita Kaaban temppelin kiertäminen. Kun nykyään monet muslimit kiertävät Kaaban ympäri seitsemän kertaa, oli tämä osana myös muinaista epäjumalanpalvelusta ja pyhiinvaellusta: ihmiset silloinkin kiersivät temppelin ympäri, osoittivat sille kunnioitusta sekä suutelivat sen yhdessä reunassa olevaa mustaa kiveä. Ne ovat kaikki asioita, joiden voimme huomata muistuttavan hyvin paljon nykyistä Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta.

   Lisäksi historian tietona on säilynyt, että samat ihmiset saattoivat muuallakin kiertää muita temppeleitä ja kiviä kuten Kaaban temppeliä. Tähän erikoiseen tapaan ovat viitanneet ainakin kreikkalaiset historioitsijat. Myös seuraava lainaus osoittaa, miten sama tapa oli yleinen muinaisessa epäjumalanpalveluksessa:

Quraishilaiset ottivat jumalakseen Kaaban temppelin sisällä kaivon partaalla seisovan jumalan nimeltä Hubal. He palvoivat myös Isafia ja Na'ilaa Zamzamin vieressä, paikassa, jossa he uhrasivat...

   Arabit ottivat itselleen Kaaban ohella myös taghuteja; nämä olivat temppeleitä, joita he kunnioittivat kuten Kaabaa ja niillä oli omat ovenvartijansa ja hoitajansa. Arabit antoivat niille uhrilahjoja kuten Kaaballekin ja kiersivät niiden ympäri niin kuin he kiersivät Kaaban ympäri. He myös teurastivat eläimiä niiden luona... (16)

Mustan kiven suutelu. Eräs yhtymäkohta entisen epäjumalanpalveluksen ja nykyisen Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen välillä on Kaaban temppelissä olevan mustan kiven suutelu ja koskettelu. Myös arabeilla oli muinoin tapana suudella tätä kiveä sekä palvoa sitä kiven jumalana (on kummallista, että muslimit nyt suutelevat kiveä, jota ennen käytettiin epäjumalanpalvelukseen!) jo kauan ennen Muhammedin päiviä. Musta kivi olikin muinaisen temppelin kunnioitetuin esine ja polyteistisen palvonnan keskeisin kohde. Beduiinit palvoivat sitä ja muita kiviä jo kauan ennen Muhammedin ja islamin aikaa:

Ennen islamia arabit palvoivat lukuisia jumalia, ja heidän uskontonsa lienee muistuttanut varhaisempien seemiläisten kansojen uskontoja... Tärkeimpiä aktiivisesti palvottuja jumaluuksia olivat jumalattaret Allat, al-Uzza ja Manat, joita luultavasti pidettiin Allahin tyttärinä, vaikkakaan esi-islamilainen jumalmaailma ei ollut järjestäytynyt selkeäksi panteoniksi.

   ... Yleisesti palvottujen jumalien lisäksi kullakin heimolla tuntuu olleen omia jumaluuksiaan. Mekan paikallisena jumalana on mahdollisesti ollut huonosti tunnettu (lunaari)jumala Hubal, jota perimätiedon mukaan palvottiin Kaaban temppelissä ennen Islamin syntyä.

   Varsinaisten jumalien lisäksi palvottiin pyhiä kiviä, lähteitä ja puita. Kivien palvonta on ollut hyvin tyypillistä esi-islamilaisille beduiineille, ja kreikkalaisetkin lähteet tietävät mainita siitä. Kivet saattoivat olla luonnon muodostamia tai karkeasti hahmoteltuja, ja beduiinit palvoivat sekä kiinteitä että mukana kuljetettavia kiviä. Myös Kaaban mustaa kiveä palvottiin jo esi-islamilaisella kaudella. (17)

Seuraava lainaus puhuu samasta asiasta, mustan kiven palvonnasta. Siinä osoitetaan myös se arabeilla varhain vallinnut uskomus, että musta kivi oli kuun jumala Hubalin taivaasta pudottama. Tämän käsityksen Muhammed itse myöhemmin muutti, koska hän uskoi kiven olleen enkeli Gabrielin paratiisista lähettämä alun perin valkoinen kivi, joka ihmisten syntien takia muuttui mustaksi. Onko sitten Muhammedin esittämä vaihtoehto oikea vai onko kyseessä vain tavallinen avaruudesta pudonnut meteoriittikivi? Sitä on varmasti jälkeenpäin mahdoton todistaa:

Toisin kuin persialaiset, jotka Zoroasterin opettamina palvoivat aurinkoa Korkeimman Olennon asuinpaikkana ja yhdistivät hyvän valoon sekä tuleen ja pahan pimeyteen, noitten päivien arabi yleensä palvoi kuuta. Persialaiselle, joka asui korkeitten vuorten maassa, auringon kuumuus saattoi olla tervetullut, mutta autioitten tasankojen arabille aurinko oli tappaja, ja kuu toi kastetta ja pimeyttä päivän kiduttavan kuumuuden ja sokaisevan valon jälkeen. Pakanallisen legengan mukaan uskottiin, että kuun jumala Hobal oli taivaasta pudottanut Mekassa olevan Kaaban mustan meteorikiven, jota pidettiin pyhänä kauan ennen islamia, ja jota pyhiinvaeltajat ja matkailijat palvoivat, katsoen kuun olevan jumalolento. (18)

LUKU 5 - Onko Muhammedista ennustettu?

LUKU 5 -

Onko Muhammedista ennustettu?

 Monet muslimit uskovat vilpittömästi siihen, että profeetta Muhammedista on ennustettu Raamatussa. He ajattelevat esim. Koraanin kohta 61:6:n perusteella, vaikka se syntyi useita vuosisatoja myöhemmin Jeesuksen ja apostolien ajan jälkeen, että Jeesus olisi puhunut ja ennustanut Muhammedista. He myös ajattelevat, että Jeesuksen sanat toisesta Puolustajasta (Joh 14:16, 16:7) koskivat Muhammedia, jonka tulon Jeesus olisi ennustanut. He uskovat, että Johanneksen evankeliumissa esiintyvä "parakletos"/ puolustaja-sana olisi alunperin tarkoittanut "periklytos"/ ylistetty-sanaa, joka on yksi Muhammedin nimistä, mutta että se myöhemmin, Muhammedin aikana, muutettiin toiseksi

   Mutta pitääkö edellinen käsitys paikkansa? Onko Muhammedista ennustettu Raamatussa? Katsomme tätä asiaa muutamien esimerkkien valossa:

Vanhat käsikirjoitukset.Jos ajatellaan sitä mahdollisuutta, että Johanneksen evankeliumissa olisi alunperin ollut periklytos-sana, joka sitten myöhemmin, Muhammedin aikana, olisi muutettu parakletos-muotoon, on tätä vaikea todistaa todeksi. Sitä on vaikea todistaa todeksi, koska kaikki vanhat käsikirjoitukset, jotka on löydetty - ajalta ennen Muhammedia ja hänen jälkeensä - ovat aina olleet nykyisenkaltaisessa muodossa. Ne ovat olleet muodossa, josta emme voi löytää mainintoja Muhammedista emmekä myöskään häneen liittyvistä ennustuksista. Nämä maininnat puuttuvat kokonaan evankeliumien teksteistä, vaikka muslimeilla olisikin halu niitä löytää.

Jeesus puhui Pyhästä Hengestä, ei ihmisestä. Toinen huomioitava piirre on, että Jeesus puhui koko ajan Pyhästä Hengestä (Joh 14:16,17,26, 15:26, 16:13) - ei jostain ihmisestä - ja jonka hän oli lähettävä taivaasta Isän tyköä (Joh 15:26: Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.). Tämä ei siis voinut tarkoittaa Muhammedia, jota ei edes ollut olemassa siihen aikaan, vaan Pyhän Hengen vuodatusta, joka tapahtui helluntaina, kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Apostolien teoissa on kirjoitettu Pyhän Hengen vuodattamisesta:

- (Apt 2:1-4) Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.

2. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.

3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.

4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Kirkastaa Jeesusta. Kolmas huomioitava piirre on, että Pyhä Henki on opetuslasten kanssa iankaikkisesti ja että hän kirkastaa Jeesusta Kristusta. Näitä asioita on varmasti mahdoton sanoa Muhammedista, joka syntyi 500 vuotta Jeesuksen ajan jälkeen, joka eli 62 vuotta (62 v. ei ole sama kuin iankaikkisesti) ja joka myös väheksyi Jeesuksen asemaa:

- (Joh 14:16,17,26) Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

26. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

- (Joh 15:26) Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

- (Joh 16:13,14) Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Entisen muslimin tutkimus. Kun tutkimme sitä, onko Muhammedista ennustettu etukäteen, niin selventää asiaa seuraava lainaus. Siinä entinen muslimi, joka kuului islamilaiseen ääriryhmään, sai emiiriltä tehtäväkseen selvittää, mitä Muhammedista on puhuttu Raamatussa. Tämä henkilö ei kuitenkaan löytänyt Muhammedista mainintaa tai mitään ennustuksia Raamatussa:

Emiiri katsoi minuun sanoen: -Tämä on käsky! Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin suorittaa tehtävä, jos todella uskot Allahiin ja viimeiseen tuomiopäivään. Ja taas tilanteeseen otettiin vahvistukseksi Koraanin sanoja: "Eivät uskovat miehet eivätkä naiset voi päättää vapaasti asiassa, jonka Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat ratkaisseet." (Suura 33:36)

Yritin saada emiirin valitsemaan jonkun toisen, mutta hän kieltäytyi. Hän sanoi: -Minusta tuntuu, että sinä olet paras mies tähän tehtävään. Jos hoidat sen hyvin, lyöt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensinnäkin opetat kaikkia muslimeja ja avaat heidän silmänsä asioille, joita he itse eivät näe. Toiseksi, ansaitset runsaasti "hyvää" rahaa, koska tutkimustuloksesi käännetään monille kielille ja julkaistaan kaikkialla maailmassa.

Hänen sanansa huolestuttivat minua kovasti, ja halusin tietää tutkimuksen luonteen ja pääkohdat. Emiiri sanoi: -Työsi tulee olemaan kaksiosainen: todistat Raamatusta Muhammedin profeettakutsumuksen aitouden aivan niin Koraanikin asian sanoo: "... ja seuraavat lähettilästä, kansan parista noussutta profeettaa, josta he löytävät maininnan Toorassa ja Evankeliumissa..." (Suura 7:157.) Sitten todistat löytämiesi ristiriitaisuuksien perusteella, että nykypäivän Raamattu ei ole Jumalan innoituksesta syntynyt kirja vaan ihmiset ovat turmelleet ja väärentäneet sen.

... Olin huolissani, koska en tiennyt, mistä aloittaisin. Minulla ei ollut mitään määrättyä menetelmää tutkimuksen aloittamisesta. Esimerkiksi Muhammedin profeetaksi todistamista varten odotin löytäväni Raamatusta Muhammedin nimen. Tai sieltä voisi löytyä Ahmedin tai Mahmudin nimet, jotka Arabian kielellä myös viittaavat Muhammediin. En tiennyt mistä aloittaisin.

... Halusin tehdä kirjan, jota kukaan ei voisi kumota, ei sanaakaan koko kirjasta. Valitettavasti asiat eivät kuitenkaan sujuneet aivan niin kuin halusin. Kaikki älylliset ja kielelliset päätelmäni romahtivat yksi toisensa jälkeen. En löytänyt ainuttakaan jaetta teoriani tueksi. (Myöhemmin kirjoitin toisen kirjasen nimeltään Tukahdutettu totuus, jossa esitän kaikkien tutkimieni jakeiden perusteella, etteivät ne viittaa profeetta Muhammediin.)

Tutkin kaikki jakeet tarkasti, mutta en löytänyt etsimääni. Tunteeni olivat surun, epätoivon, ahdistuksen ja sekasorron sävyttämiä. Mieleeni ei edes juolahtanut, etteikö Muhammed olisi profeetta. yritin rauhoittaa itseäni selittämällä, että en vain ollut onnistunut todistamaan jakeiden puhuvan Muhammedista. (19)

LUKU 6 - Ahmadilaisuus

LUKU 6 -

Ahmadilaisuus

 Kun islamiin on tullut erilaisia haarautumia vuosisatojen kuluessa – shiiamuslimit, sunnamuslimit, suufilaisuus... – on yksi haarautumista ahmadilaisuus, joka muistuttaa hyvin paljon perinteistä islamia. Siinäkin uskotaan, että Allah on ainoa Jumala ja Muhammed hänen profeettansa. Samoin ahmadilaiset rukoilevat samalla tavalla kasvot Mekkaan päin käännettynä, antavat almuja, tekevät pyhiinvaellusmatkoja Mekkaan sekä paastoavat ramadanin, paastokuukauden, aikana.

   Oikeastaan ahmadilaisuus poikkeaa perinteisestä islamilaisuudesta vain kahdessa asiassa. Ne ovat:

1. Kun perinteinen islam uskoo, että Jeesus ei kuollut ristillä vaan nousi suoraan taivaaseen, opettaa ahmadilaisuus, että Jeesus kyllä ristiinnaulittiin, mutta hän vain pyörtyi ristillä. Sitten myöhemmin, kun Jeesus vapautui ristiltä, uskotaan hänen menneen Intiaan, jossa hän saarnasi aina 120-vuotiaaksi, kuolemaansa asti.

2. Toinen poikkeava käsitys on, että kun perinteinen islam uskoo profeetta Muhammedin olleen profeetoista suurin ja profetian lahjan päättyneen häneen, niin kuuluu ahmadien täydelliseen uskoon Mirza Gulam Ahmadin tunnustaminen Messias-johtajaksi. Gulam Ahmadia on ahmadilai-suudessa pidetty luvattuna Messiaana, joka täytti Kristuksen toisen tulemuksen merkit.

1. Pyörtymisteoria ja intiassa saarnaaminen. Jos pohditaan ensin sitä ahmadilaisuudessa esiintyvää käsitystä, että Jeesus olisi vain pyörtynyt ristillä ja lähtenyt sitten Intiaan saarnaamaan, voimme todeta tässä teoriassa suuria puutteellisuuksia:

Vastoin Koraania. Ensinnäkin edelläoleva teoria on vastoin Koraania. Koraani, jota myös ahmadilaiset pitävät pyhänä kirjanaan, ei mainitse mitään Jeesuksen pyörtymisestä ristillä tai että hän olisi myöhemmin saarnannut Intiassa. Sen sijaan siinä mainitaan, että hänet otettiin suoraan taivaaseen (3:55 ja 4:158), mutta ei mitään siitä, että hän meni Intiaan saarnaamaan. Eli jos hän on ollut taivaassa, ei hän silloin varmastikaan ole saarnannut Intiassa samanaikaisesti.

Vastoin Jeesuksen sanoja. Kuten edellä todettiin, ennusti Jeesus itse ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa. Hän ennusti ne ja sanoi lisäksi antavansa henkensä lunnaiksi ihmisten edestä (Matt 20:28: niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."). Jos pyörtymisteoria pitäisi paikkansa, olisi hän silloin valehdellut tai erehtynyt tulevaisuudestaan.

Historiankirjat. Kuten edellä todettiin, on historiankirjoissa tietoja Jeesuksen ristinkuolemasta sekä hänen elämästään Israelissa. Viittauksia hänen elämäänsä ja ristinkuolemaansa on useissa lähteissä, mutta samoissa lähteissä tai missään muissa lähteissä ei puhuta hänen saarnaamisestaan Intiassa. Tämä on merkillistä, koska hänen varsinainen toiminta-aikansa Israelissa oli vain 3 ½ vuotta, kun taas Gulam Ahmad väitti Jeesuksen saarnanneen Intiassa 80-90 vuotta.

Israelin kadonneet. Eräs seikka, joka puhuu Jeesuksen Intiassa oleskelua vastaan, on se, että hän sanoi ensisijaisesti tulleensa vain Israelin kadonneitten tykö (Matt 15:24: Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."). Jeesuksen tehtävä oli saarnata ja asua vain siinä maassa, ei muualla, vaikka hän tosin myöhemmin antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn, joka ulottui kaikkialle maailmaan (Matt 28:19,20 ja Mark 16:15-18).

Gulam Ahmadin ristiriitaiset tiedot. Gulam Ahmad, joka väitti Jeesuksen saarnanneen Intiassa ja kuolleen siellä, opetti itsekin ristiriitaisesti Jeesuksen kuoliniästä ja hänen kuolinpaikastaan. Seuraava lainaus erään entisen ahmadilaisuuteen kuuluneen henkilön tekstistä kuvaa asiaa:

... Hän teki niin ja otin esiin listan kysymyksiä, jotka minulla oli mukanani, ja kirjoitin: Gulam Ahmad opetti, että Kristus kuoli Kashmirissa ja hänen hautansa on siellä.

   - No niin, Ahmed, me muslimithan uskomme, ettei profeettamme voi tehdä virheitä, mutta Gulam Ahmad on tehnyt virheitä tässä asiassa. Katsohan.

   Tartuin kynään ja kirjoitin taas:

1. Vältyttyään kuolemasta ristillä Jeesus lähti Kashmiriin ja eli siellä kahdeksankymmentä vuotta, ja kuoli 120-vuotiaana Srinagarissa. Mutta yhden Gulam Ahmadin varhaisen kirjan, Azala-Auhamin, mukaan Jeesus kuoli Palestiinassa (s. 473).

2. Tabligh-Risaletissa, osassa 8, ikä on 125 vuotta.

3. Tazkira Al-Shahadateenissa sanotaan, että Isa, Marian poika, eli 120 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen.

   - Mirza Gulam Ahmad on kirjoittanut nämä kolme asiaa, ja ne ovat kaikki erilaisia. Mitä meidän pitäisi uskoa; että Jumala muisti väärin vai Gulam Ahmad? On jotain vieläkin mielenkiintoisempaa, Ahmed. Jeesus saarnasi Juudeassa, Jerusalemissa ja Samariassa vain kolme ja puoli vuotta ja teki ihmeitä näissä paikoissa. Historiankirjat ovat tulvillaan tietoa siitä ja näissä paikoissa on nykyäänkin jäljellä paljon todisteita hänen elämästään ja toiminnastaan siellä. Mutta eikö sinustakin ole outoa, että vaikka hänen oletetaan eläneen täällä päin maailmaa kahdeksastakymmenestä sataankahteenkymmeneen vuotta, ja vaikka hän saarnasi täällä tuona aikana, ei kukaan usko sitä? Tutkimukset osoittavat, että hauta, jonka pitäisi olla hänen hautansa Kashmirissa, onkin prinssi Yuz Asefin! Mitä mieltä olet, Ahmed? Eikö hän saarnannut ristiinnaulitsemisensa jälkeen? Tuo kaikki on kovin kummallista. (20)

2. Täyttikö gulam ahmad kristuksen toisen tulemuksen merkit? Toinen erikoinen piirre ahmadilaisuudessa on, että Gulam Ahmad olisi täyttänyt Jeesuksen toisen tulemuksen merkit ja että hän olisi luvattu Messias.

   Tämäkään teoria ei voi pitää paikkaansa. Raamatun mukaan, kun Jeesus saapuu toisen kerran, perustaa hän silloin tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle - 1800-luvulla pääosin vaikuttanut Gulam Ahmad ei sitä varmastikaan tehnyt. Samoin Raamattu kertoo, että hän saapuu kirkkaudessaan niin, että kaikki silmät saavat hänet nähdä - siihen viittaavat mm. allaolevat jakeet. Tätä jälkimmäistä asiaa ei voi ainakaan sanoa toteutuneen Gulam Ahmadissa, joka vaikutti suppealla alueella, ja joka on useimmille maailman ihmisille melko tuntematon:

- (Matt 25:31,32) Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.

- (Matt 24:26-30) Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.

27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

28. Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.

29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.

30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.

- (Ilm 1:7) Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.  

LUKU 7 - Miten saada synnit anteeksi?

LUKU 7 -

Miten saada synnit anteeksi?

Mitä tulee kadotukseen ja taivaaseen, uskovat myös muslimit niihin. He uskovat, että nämä paikat ovat olemassa ja että ennen niitä on tuomiopäivä, jolloin Jumala tuomitsee ihmisten teot. Silloin, tuomiopäivänä, kirjat avataan, jokaisen teot punnitaan ja toiset pääsevät taivaaseen, toiset joutuvat kadotukseen. Tämä on kuvaus, joka muistuttaa hyvin paljon myös Ilmestyskirjassa olevaa kuvausta viimeisestä tuomiosta:

- (Ilm 20:12-15) Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Hyvä kysymys kuitenkin on, miten voimme saada synnit anteeksi. Miten voimme saada varmuuden Jumalan hyväksynnästä ja siitä, ettemme joudu kadotukseen? Yritämme löytää vastauksen tähän tulevilla riveillä:

Voiko muhammed toimia välittäjänä? Jos olet muslimi, olet varmasti ajatellut sitä vaihtoehtoa, että Muhammed voisi toimia välittäjänä viimeisellä tuomiolla. Monet muslimit ovat ajatelleet, että Muhammed, viimeisin profeetoista ja profeettojen sinetti, rukoilee silloin muslimien puolesta ja niin heille avautuvat taivaan ovet tämän rukouksen johdosta.

   Mutta miten Muhammed voisi toimia välittäjänä muille? Kun hän itse oli hyvin syntinen ja Koraani osoittaa hänen tehneen syntiä, miten sellainen ihminen voisi auttaa meitä? Miten hän voisi toimia välittäjänä muille tai olla apunamme Jumalan tuomioistuimen edessä, koska hänen elämänsä ei juuri eronnut muista?

   Jos katsomme Koraania seuraavien kohtien valossa, voimme huomata hänen puutteellisuuteensa ja syntisyytensä. Miten hän tämän valossa voisi auttaa meitä?

Niin ylistä Herraasi kiittäen ja pyydä häneltä anteeksi! Hän on totisesti laupias. (110:3)

Olemme totisesti antaneet sinulle ilmeisen voiton, jotta Jumala antaisi sinulle anteeksi jo tekemäsi ja vastaiset syntisi, täydentäisi hyvyytensä sinua kohtaan ja johtaisi sinut oikealla tiellä. (48:1,2)

... ja pyydä anteeksi niin omia syntejäsi kuin uskovien miesten ja naistenkin syntejä. (47:19) 

Jumalan teko. Jumalan hyväksyntää emme voi saavuttaa omilla teoillammekaan. Voimme ainoastaan lisätä syntivelkaamme jokapäiväisen vajavaisen elämämme takia. Saman puutteellisuuden tähden meiltä jää myös varmuus Jumalan hyväksynnästä kokematta. Se johtuu siitä, että pidämme pelastuksen perustan koko ajan itsessämme ja katsomme vain omaan puutteellisuuteemme. Meidän puutteellisuuteemme ja syntisyyteemme viittaavat osuvasti seuraavat jakeet:

- (Room 3:23) Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

- (Room 3:9) Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla.

- (Gal 3:22) Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.

- (Joh 7:19) ...Ja kukaan teistä ei lakia täytä...

Edelläolevaan ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu. Se on se, että Jumala on jo tehnyt puolestamme sen, mihin emme itse pysty. Hän on tehnyt kaiken edestämme niin, että meidän ei tarvitse itse yrittää saavuttaa hänen hyväksyntäänsä. Yritämme seuraavien kappaleiden valossa selittää tätä asiaa ja miten se on tapahtunut:

Jumala lähetti Jeesuksen. Ensinnäkin Raamattu osoittaa, että Jumala lähetti Jeesuksen tänne pelastamaan meitä. Aloitteentekijänä oli ja on siis itse Jumala ja motiivina hänen rakkautensa ihmisiä kohtaan, koska hän ei tahdo kenenkään hukkuvan eli joutuvan kadotukseen. Hän tahtoi meidän pelastumistamme ja lähetti siksi Jeesuksen. Tämä on lähtökohta sille, että jokainen voi päästä hänen yhteyteensä:

- (Joh 3:16,17) Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

- (Room 8:31,32) Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

- (1 Joh 4:9,10) Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

- (Luuk 19:10) sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on.

Synnit laitettiin hänen päälleen. Toinen asia liittyy siihen, että synnit laitettiin ja heitettiin Jeesuksen päälle. Kun hän itse eli synnittömän (Joh 8:46 ym.) ja täydellisen elämän, niin saattoi Jumala näin menetellä. Synnit ja pahat teot eivät siis jääneet tekojen vaakakuppiin kuten saattaisimme ajatella, vaan Jeesus otti ne kantaakseen. Hänestä tuli sijainen edestämme niin, ettei meidän tarvitse itse enää kantaa syntejämme:

- (Jes 53:5-12) mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

8. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

9. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

10. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

11. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.

12. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

- (1 Joh 3:5) Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.

- (Joh 1:29) Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Pelastus lahjaksi. Kun Jumala on jo tehnyt kaiken puolestamme Jeesuksessa Kristuksessa, on selvä, että voimme vastaanottaa pelastuksen vain yhdellä tavalla: lahjaksi ja armosta. Pelastus ei riipu itsestämme ja hyvyydestämme, kuten usein saatamme ajatella, vaan se on armoa sekä lahja. Se voidaan heti vastaanottaa. Jos sen tähden henkilökohtaisesti haluat pelastua, ei siihen tarvita sinun tekojasi tai puutteellisia ansioitasi, vaan voit saada kaiken lahjaksi, heti:

- (Ef 2:8,9) Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta- se on Jumalan lahja -

9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

- (Room 3:24) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

- (Luuk 14:17) ...'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'.

- (Ilm 21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

- (Ilm 22:17) Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Suhtautuminen jeesukseen. Kun on jo todettu, että Jeesus on täyttänyt kuilun meidän ja Jumalan välillä sekä tullut välimieheksemme (Hebr 9:15: Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että ... ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.), on hyvä ymmärtää, että myös vain hänen kauttaan voimme pelastua. Vain hänen puoleensa kääntymällä ja hänen kauttaan voimme saada syntien anteeksiantamuksen, koska hän on tehnyt kaiken puolestamme. Käänny sen tähden hänen puoleensa, niin sinäkin saat Jumalan armon ja anteeksiannon osaksesi:

- (Joh 5:40) ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

- (Joh 8:23,24) Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."

- (Joh 14:6) Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

- (Apt 4:11,12) Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.'

12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

- (Apt 10:43) Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

- (Apt 13:38) Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus

Toisaalta, jos torjut Jeesuksen, torjut myös Jumalan armahduksen ja iankaikkisen elämän lahjan. Joudut silloin itse maksamaan synneistäsi ja joudut sovittamaan tuomiosi iankaikkisessa kadotuksessa. Tämä johtuu siitä, että olet kääntänyt selkäsi ainoalle mahdollisuudelle pelastua ja päästä Jumalan paratiisiin. Älä sen tähden käännä selkääsi ainoalle pelastustoivollesi:

Ystäväni, jos olet kadotettu, ei se tapahdu syntiesi vuoksi, vaan se johtuu siitä, ettet ole ottanut vastaan sitä armahdusta, jota Jumala tarjoaa sinulle Poikansa kautta. Sen vuoksi se on oikeudenmukaista. Sillä jos hylkäät Jeesuksen, mitä Jumala voi tehdä? Sinähän työnnät syrjään ainoan pelastustoivosi. (21)

Pelastusrukous: Herra, Jeesus, käännyn sinun puoleesi. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä sinua vastaan ja etten ole elänyt sinun tahtosi mukaan. Tahdon kuitenkin kääntyä synneistäni ja seurata sinua koko sydämestäni. Ja uskon myös, että syntini ovat anteeksiannetut sinun sovitustyösi kautta ja että olen sinun kauttasi saanut iankaikkisen elämän. Kiitän siitä pelastuksesta, jonka olet minulle lahjoittanut. Amen.

VIITTAUKSET:

1. Ismaelin lapset, s. 32

2. Bilquis Sheikh: Uskalsin kutsua häntä isäksi (I Dared to Call Him Father), s. 135

3. Asko Kariluoto: Abu-Ali, Jerusalemista maan ääriin, s. 69

4. F.C. Grant: An introduction to the revised standard version of the New testament (1946), s. 42 - Sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F. Bruce, s. 266.

5. F.G. Kenyon: The Bible and archaeology (1940), s. 228 - sit. kirjasta "Raamatun juuret", F.F.Bruce, s. 266.

6. F.G. Kenyon: Our Bible and the ancient manuscripts, s. 85 - Sit. kirjasta "Voiko Raamattukritiikkiin luottaa?", Tapio Luttinen, s. 40.

7. Lee Strobel: Tapaus Kristus (The Case for Christ), s. 132-134,136

8. Thoralf Gilbrant: Ennustukset toteutuvat (Tidens Tegn 2), s. 64,65

9. Keith N. Schoville: "Biblical Archaeology in Focus" (Grand Rapids, Mich.: Baker Book House, 1978, s. 156)

10. Veli Henry: Muslimit ja evankeliumi, s. 40

11. Asko Kariluoto: Abu-Ali, Jerusalemista maan ääriin, s. 63,64

12.  W. Goldsack: Christ in Islam, Lontoo, CLS Intia, 1905

13. G. Mylrea ja Abd-Masih: The Holy Spirit in the Qur’an and Bible, CLS Intia, 1910. s. 34-35

14.  W. Goldsack: Christ in Islam, Lontoo, CLS Intia, 1905

15. Ishak Ibrahim: Islamin mahti (Black Gold & Holy War), s. 94

16. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 19

17. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 28

18. Anthony Nutting: The Arabs, ss. 17,18

19. Ismaelin lapset, s. 63-65, 69

20. Steven Masood: Valoon, s. 69

21. Oswald J. Smith: Maa johon kaipaan, s. 89