Uuras Saarnivaara-Keskusteluja kasteesta

Upponen ja Lapsonen olivat naapureita, edellinen "uskovain kastetta", jälkimmäinen lapsikastetta käyttävään kirkkoon kuuluva. Kun kummallakin oli kerran lauantai vapaa, Upponen tuli jo aamusta naapurinsa kotiin toivossa, että saisi viimeinkin tämän vakuuttuneeksi siitä, että lapsikaste ei ole raamatullinen.

Upponen: Terve, naapuri, ja rauhaa kotiisi. Jos Sinulla on aikaa, sopisiko, että keskustelisimme kristillisyyden asioista, erityisesti siitä mikä on oikea Jumalan sanan mukainen kaste.

Lapsonen: Tervetuloa vain! Kyllä sopii. Että pääsisimme alkuun, selitäpä Sinä aluksi, mikä on käsityksesi mukaan kasteen merkitys ja sisältö?

Kasteen merkitys

Upponen: Vesikaste ei pelasta ketään. Ihmisen on ensin tehtävä parannus ja tultava uskoon. Kun hän on tullut uskoon ja uudestisyntynyt, hänen on sen jälkeen osoitettava kuuliaisuutta Jumalalle ja Raamatun ohjeen mukaan mentävä kasteelle. Siten hän osoittaa ihmisten edessä mitä hänessä on tapahtunut, tunnustaa uskonsa maailmalle sekä polttaa takanaan sillat entiseen elämäänsä. Lapsonen: On totta, että syntisen on tehtävä parannus ja uskoon tulemisen kautta synnyttävä uudesti, ja että uskoon tulleen on tunnustettava uskonsa ihmisten edessä sekä "poltettava sillat" entiseen syntielämäänsä. Mutta missä Raamattu opettaa, että kaste on uskoon tulon ja uudestisyntymisen jälkeen tapahtuva uskon tunnustamisen ja kuuliaisuuden teko?

Upponen: Jeesus sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.'' Eikö näin selvä sana riitä? Ensin usko, sitten kaste.

Lapsonen: Jokainen raamatunkohta on, mikäli mahdollista, ymmärrettävä toisten samasta asiasta puhuvien kohtien valossa. Apostolien tekojen 2. luku kertoo, miten kolmisen tuhatta ihmistä sai helluntaina Pietarin saarnasta piston sydämeensä, ja he kysyivät: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Katsopa mitä Pietari vastasi heille!

Upponen: Hän sanoi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.

Lapsonen: Mitä heidän siis oli tehtävä ennen kastetta? Upponen: Heidän oli tehtävä parannus.

Lapsonen: Ei siis tultava uskoon ja uudestisynnyttävä, vaan tehtävä parannus. Mitä varten heidän oli otettava kaste?

Upponen: Syntiensä anteeksisaamiseksi.

Lapsonen: Oliko heidän ensin saatava syntinsä anteeksi ja sitten mentävä kasteelle?

Upponen: Ei, vaan heidän oli tehtävä parannus ja otettava vastaan kaste syntiensä anteeksisaamiseksi, ja heille luvattiin sitten Pyhän Hengen lahja. En ole ennen huomannut, että asia oli näin päin.

 Lapsonen: Otetaanpa Sauluksen — Paavalin kaste: Apt. 22:16:ssa luemme, miten Ananias Jeesuksen lähettämänä meni katuvan ja rukoilevan Sauluksen luoja sanoi hänelle: "Nouse, huuda avuksesi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." Pitikö Sauluksen ensin sanan uskomisen kautta saada syntinsä anteeksi, tulla pestyksi synneistä, ja vasta sitten ottaa kaste kuuliaisuuden tekona ja uskonsa tunnustaakseen?

Upponen: Ei, vaan hänen piti huutaa avukseen Kristuksen nimeä ja antaa kastaa itsensä ja pestä pois syntinsä. Mutta eikö synnit pitänyt pestä ensin pois Jeesuksen verellä sanan kautta ja sitten mennä kasteelle?

Lapsonen: Niin asian olisi pitänyt olla teidän oppinne mukaan. Mutta niin ei ollut Raamatun mukaan. Jos sanoisin Sinulle: "Anna kylvettää itsesi ja pestä pois työssä saamasi lika," ei kai se tarkoittaisi, että sinun olisi ensi puhdistettava itsesi liasta ja sitten otettava kylpy todisteeksi siitä, että olet tullut puhdistetuksi?

Upponen: Älä tee pilaa.

Lapsonen: Luepa mitä Pietari kirjoittaa l Piet. 3:21:ssä.

Upponen (lukee): "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena — joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta."

Lapsonen: Sanoit alussa, että vesikaste ei pelasta ketään. Mutta mitä sanoo tämä raamatunkohta?

Upponen: "Vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena." Tunnustan, että olin ajattelematon saneessani noin. Se sana oli ristiriidassa tämän raamatunkohdan kanssa. Siksi peruutan sen ja pyydän anteeksi. Mutta mitä tämä kohta tarkoittaa?

Lapsonen: Heb. 9:13 puhuu siitä, miten kauristen ja härkäin veri saastaisten päälle vihmottuna pyhittää lihanpuhtauteen. Seuraava jae sanoo, että Kristuksen veri puhdistaa omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa. "Lihan saastan poistaminen" ja "lihanpuhtauteen pyhittäminen" tarkoittavat ilmeisesti samaa. Kaste ei saata seremoniaaliseen lihanpuhtauteen, kuten Mooseksen lain puhdistukset. Kasteelle menevä on parannuksentekijä, joka tunnustaa syntinsä ja rukoilee anteeksiantamusta, että saisi hyvän omantunnon. Kasteessa hän saa syntinsä anteeksi ja hyvän omantunnon Kristuksen ylösnousemuksen eli täytetyn työn kautta. Tämänkään Pietarin sanan mukaan kaste ei ole hyvän omantunnon saamisen ja uskoon tulemisen jälkeen tapahtuva kuuliaisuudenteko ja uskon tunnustaminen ihmisten edessä.

Näiden toisten raamatunkohtien valossa ymmärrettyinä Jeesuksen sanat: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu," eivät tahdo sanoa mitään uskon ja kasteen ajallisesta järjestyksestä, sillä Raamatun mukaan uskoon tuleminen ei ole kasteen edellytys. Jeesuksen sanat merkitsevät vain, että pelastukseen tarvitaan kumpikin, usko ja kaste, kaste ja usko, olipa niiden ajallinen järjestys kumminpäin tahansa. Yhdytkö tähän?

Upponen: Kyllä minun täytyy yhtyä.

Lapsonen: Saamme asiaan lisää valoa Jeesuksen sanasta Joh. 3:5: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Mitä ajattelet Jeesuksen tarkoittavan "vedestä syntymisellä"?

Upponen: Hän tarkoittaa ilmeisesti sanasta syntymistä. Raamattu puhuu useita kertoja siitä, että uudestisyntyminen tapahtuu evankeliumin sanan kautta."... olette uudestisyntyneet... Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta" (l Piet. 1:23). "Tahtonsa mukaan hän (Jumala! synnytti meidät totuuden sanalla" (Jk. 1:18). Ja Paavali sanoo l Kor. 4:15 "Minä teidät synnytin evankeliumin kautta." Gal. 4:23, 29 apostoli kirjoittaa siitä, miten todelliset Jumalan lapset ovat lupauksen eli evankeliumin sanan voimasta syntyneitä. "Vedestä ja Hengestä" syntyminen tarkoittaa ilmeisesti evankeliumin sanan ja Pyhän Hengen kautta syntymistä.

Lapsonen: Kunkin sanan merkitys näkyy sen tekstiyhteydestä. Katsomme, missä yhteydessä Jeesus sanoi Nikodeemukselle sanansa vedestä ja Hengestä syntymisestä. Luepa samasta luvusta välittömästi Jeesuksen Nikodeemukselle lausumien sanojen jälkeen olevat jakeet 22—23.

Upponen (lukee): "Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä."

Lapsonen: Johannes Kastajan saarnatessa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi hänen luokseen vaelsi Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö. Hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. Jeesuskin kastoi (kastatti opetuslapsiaan, Joh. 4:1—2) ne, jotka tulivat hänen ope-tuslapsikseen. Johannes puhui siitä, miten hänen jälkeensä oli tuleva häntä suurempi, joka oli kastava Pyhällä Hengellä. Miltei kaikki niiden seutujen ihmiset puhuivat näistä asioista. Mitä luulet Nikodeemuksen ajatelleen, kun Jeesus puhui hänelle vedestä ja Hengestä syntymisestä?

Upponen: Tuskinpa hän voi välttää ajatusta vesi- ja henkikasteesta, jotka olivat ajan polttavin puheenaihe.

Lapsonen: Missä järjestyksessä Jeesus puhui näistä kahdesta kasteesta?

Upponen: Hän mainitsi ensin vedestä syntymisen, vesikasteen.

Lapsonen: Minkä voiman vaikutuksesta ihminen tulee uskoon ja niin hengellisesti uudestisyntyy?

Upponen: Se tapahtuu tietenkin Jumalan Hengen vaikutuksesta evankeliumin sanan kautta.

Lapsonen: Jeesus mainitsee siis ensin vesikasteen ja sitten Pyhän Hengen vaikuttaman uudistuksen, jonka kautta ihminen tulee uskoon. Väitätkö vieläkin, että Pyhän Hengen vaikuttaman uskoon tulemisen on oltava ensin ja vesikasteen sen jälkeen? Upponen: En ole tullut ajatelleeksi tätä. Olen ollut erehdyksessä.

Lapsonen: Paavalin sana Tiit. 3:5 muistuttaa Jeesuksen sanoja Joh. 3:5. Apostoli kirjoittaa: "Jumala... pelasti meidät... uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta..." Uudestisyntymisessä tapahtuva peso eli puhdistus synnistä tapahtuu tietenkin varsinaisesti Jeesuksen veren kautta. Raamattu puhuu kuitenkin syntien pois pesemisestä myös kasteen kautta. Paavalin sanat merkitsevät ilmeisesti samaa kuin Jeesuksen sanat: Pelastukseen kuuluu kaste ja Pyhän Hengen uudistus.

Sana ja kaste

Upponen: Raamattu puhuu enimmäkseen syntien anteeksisaamisesta ja uskoon tulemisesta evankeliumin sanan kautta. "Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Jeesus käski saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta (Lk. 24:47). Mutta toisaalta Raamattu opettaa kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Miten tämä on ymmärrettävä?

 Lapsonen: Paavali kirjoittaa (Ef. 5:2*5— 26): "Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta." Sana puhdistaa julistamalla anteeksiantamuksen ja puhdistuksen Jeesuksen veressä. "Kristuksen ... veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (l Joh. 1:7). Kasteessa on evankeliumin sana, joka julistaa anteeksiantamuksen Jeesuksen uhrissa. "Vedellä peseminen" havainnoittaa sitä ja on siitä ulkonaisena vakuutena. Näin veden kanssa yhdistetty sana puhdistaa synnistä. Oletko tässä yhtä mieltä?

Upponen: Olen kyllä. Meidän keskuudessamme ei opeteta näin. Kastetta pidetään uskoon tulon jälkeen tapahtuvana kuuliaisuuden tekona ja tunnustustoimenpiteenä. Jotkut ovat kyllä viime aikoina ruvenneet puhumaan siitä, että Raamatun mukaan kaste tapahtuu syntien anteeksiantamukseksi. He eivät enää uskalla vanhaan tapaan jyrkästi sanoa, että kasteella ei ole mitään pelastusmerkitystä, koskapa l Piet. 3:21 sanoo, että "vesi pelastaa kasteena".

Kaste ja ympärileikkaus

Upponen (jatkaa): Mutta tärkein ero välillämme koskee lapsikastetta. Te ette voi osoittaa Raamatusta yhtään kohtaa, joka opettaisi pienten lasten kastetta. Teidän käyttämänne vauvojen kaste on aivan epäraamatullinen.

Lapsonen: Katsotaanpa, mitä Raamattu asiasta opettaa. Gal. 3:29: n mukaan Kristuksen omat ovat Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. Paavali osoittaa Room. 4. luvussa, että uudessa liitossa on sama pelastus järjestys kuin oli Aabrahamin kohdalla: syntinen tulee vanhurskautetuksi ja pelastuu armosta, uskon kautta. Aabrahamin liiton merkki oli ympärileikkaus. Muistatko, missä iässä Aabraham, Ismael ja Iisak ympärileikattiin.

Upponen: Muistan kyllä, l Moos. 17:23 —27 kertoo, että Aabraham oli 99-vuotias ja Ismael 13-vuotias, kun heidät ympärileikattiin, l Moos. 21:4 kertoo, että Aabraham ympärileikkasi Iisakin tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, sillä siinä iässä oli poikalapset säännönmukaisesti ympärileikattava, l Moos. 17:12:n mukaan Herra sanoi Aabrahamille: "Ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli... ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme ... ympärileikattakoon jokainen poikalapsi keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana." Mutta jos joku ei ollut saanut ympärileikkausta kahdeksan päivän iässä, hänet ympärileikattiin myöhemmin.

Lapsonen: Otamme vielä esille Koi. 2:11 —12 Luepa Sinä nämä jakeet.

Upponen (lukee): "Ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella; ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista."

Lapsonen: Apostoli siis sanoo, että kristityt ovat ympärileikatut "Kristuksen ympärileikkauksella, ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa." Mikä on tämän mukaan "Kristuksen ympärileikkaus"?

Upponen: Näiden apostolin sanojen mukaan se on kaste.

Lapsonen: Aabrahamin liitossa liiton merkki annettiin sylivauvoille, jotka siten otettiin liittoon. Eikö uuden liiton merkki, kaste, ole samoin annettava pienille lapsille, jotka siten otetaan liittoon? Raamattu korostaa, että pelastus järjestys on uudessa liitossa sama kuin Aabrahamin liitossa. Eikö järjestys liiton merkin antamisen suhteen myös ole sama, etenkin kun kastetta sanotaan Kristuksen ympärileikkaukseksi?

 Upponen: Tuota en ole ajatellut. Myönnän, että osoittamasi johtopäätös on väistämätön. Mutta eihän pelkkä toimitus suoritettuna tekona, ympärileikkaus tai kaste, voi tehdä ihmisestä todellista liiton jäsentä.

Lapsonen: Eipä tietenkään. Tähän asiaan antaa selvitystä Paavalin sana Room. 2:28—29: "Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa." Mitä ajattelet sydämen ympärileikkauksen merkinneen?

Upponen: Varmaankin sitä sydämen muutosta, jonka Pyhä Henki vaikuttaa parannuksen ja uskon kautta, siis uudestisyntymistä.

Lapsonen: Voisimme siis lausua Aabrahamin liitossa voimassa olleen säännön näin: Jos joku ei saa ympärileikkausta lihassa ja Hengessä, ei hän voi päästä Jumalan valtakuntaan. Uudessa liitossa on voimassa sääntö: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Yhtyisitkö tähän?

Upponen: Ilmeisesti asia on Raamatun mukaan näin.

Lapsonen: Ympärileikkauksen ja kasteen rinnakkaisuus pitää varmaan paikkansa myös ajan suhteen: Ympärileikkaus lihassa tapahtui säännönmukaisesti lapsen ollessa pieni, sydämen ympärileikkaus Hengessä myöhemmin ymmärtävässä iässä. Vesikaste tapahtuu sekin säännönmukaisesti kun lapsi on pieni, Hengen kaste eli Hengestä syntyminen myöhemmin ymmärtävässä iässä. Kummassakin liitossa vain ne ovat todellisia liiton jäseniä, joilla on kumpikin. Pelkkä ulkonainen toimitus ei riitä. Lihassa ja Hengessä ympärileikattu oli todellinen Aabrahamin liiton jäsen. Vedestä ja Hengestä syntynyt, kastettu ja Pyhän Hengen uudistuksen saanut on todellinen uuden liiton jäsen. Hengessä tapahtunut sydämen ympärileikkaus toteutti lihassa tapahtuneen ympärileikkauksen merkityksen ja tarkoituksen. Hengestä syntyminen toteuttaa kasteen merkityksen ja tarkoituksen. Ympärileikkaus ja kaste kuuluvat kummassakin liitossa säännönmukaisesti pienelle lapselle; Hengessä tapahtuva sydämen ympärileikkaus ja Hengestä syntyminen tapahtuu ymmärtävässä iässä. Pidätkö näitä päätelmiä Raamatun mukaisina? Upponen: En voi kieltää niitä.

Lapsikaste apostolien aikana

Upponen (jatkaa): Uusi Testamentti ei kuitenkaan kerro, että pieniä lapsia olisi kastettu apostolien aikana. Eikö tämä ole lapsikastetta vastaan?

Lapsonen: Juutalaisessa kirjallisuudessa Jeesuksen ajalta ja jo ajalta ennen Hänen maailmaantuloaan puhutaan monta kertaa siitä, miten pakanuudesta Israelin uskontoon kääntyneet kastettiin, ja miehenpuolet tietenkin myös ympärileikattiin. Jos perheen isä kääntyi, perhe seurasi mukana. Pienetkin lapset kastettiin tällä käännynnäis- eli proselyyttikasteella. UT:ssa mainitaan "käännynnäisiä" eli pakanuudesta Israelin uskontoon kääntyneitä Apt, 2:10:ssä ja 13:43:ssa. Jeesus sanoo (Mt. 23:15), että sen ajan juutalaiset olivat innokkaita lähetystyöntekijöitä. He kiersivät meret ja mantereet tehdäkseen yhden käännynnäisen. Jokseenkin kaikkialla, missä kristityt tekivät lähetystyötä apostolien aikana, oli sentähden pakanuudesta Israelin uskontoon kääntyneitä. Perhekuntien kasteet ja niiden mukana pienten lasten kasteet olivat siksi Israelin synagogaseurakunnassa tavallisia. Kasteeseen sovellettiin samaa periaatetta kuin Jumalan käskystä oli sovellettu ympärileikkeukseen: vanhempien mukana ympärileikattiin ja kastettiin myös lapset, pienetkin.

Upponen: Mutta onko todisteita siitä, että niin todella tapahtui?

Lapsonen: Äsken Sinä myönsit, että Uuden testamentin opetuksen mukaan niin piti olla. Siinä kerrotaan viidestä perhekunnasta (Korneliuksen, Apt. 10:47 seur:Lyydian ja Filipin vanginvartijan, Apt. 16:14 seurr,, 33 seurr.; Krispuksen, Apt. 18:j; Stefanaan, l Kor. 1:16), jotka kastettiin. Tämä osoittaa, että kristillisessä seurakunnassa noudatettiin samaa periaatetta kuin Aabrahamin liitossa ja käännynnäiskasteessa: perheen pään käännyttyä kristinuskoon koko perhe kastettiin, myös pienet lapset.

Jeesus ja lapset

Lapsonen (jatkaa): Luepa Lk. 18:15— 17:ssä oleva kertomus Jeesuksesta ja lapsista.

Upponen (lukee): "Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

Lapsonen: Kohdassa, jossa suomalaisessa Raamatussamme on "pieniä lapsia", on kreikkalaisessa alkutekstissä BREFEE (BREFOS-sanan monikko), joka merkitsee joko syntymätöntä sikiötä (näin Lk. 1:41) tai aivan pientä sylilasta. Kun Jeesus tässä yhteydessä sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni..., sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta", millaisia lapsia hän ilmeisesti tarkoitti?

Upponen: Kyllä hänen täytyi tarkoittaa myös pieniä sylilapsia.

Lapsonen: Aabrahamin liitossa Jumalan valtakunta kuului myös pienille lapsille, ja liiton merkki oli annettava heille. Samoin kuuluu Jumalan valtakunta pienillekin lapsille myös uudessa liitossa.

Upponen: Jeesus ei kuitenkaan kastanut näitä lapsia, vaan otti syliinsä ja siunasi heitä, kuten luemme Mk. 10:16:ssa.

Lapsonen: Niin kyllä. Mutta mihin kuuluu kaste, Jumalan valtakuntaan vai maailmaan? Upponen: Tietenkin Jumalan valtakuntaan.

Lapsonen: Aivan kuten esim. Raamattu, evankeliumin sana ja ehtoollinen kuuluvat Jumalan valtakuntaan, samoin kuuluu kaste. Jos kerran Jumalan valtakunta on pieniä sylilapsiakin varten, niin totta heille kuuluu myös Jumalan valtakuntaan kuuluva kaste, joka on uuden liiton Jumalan valtakunnan merkki. Liiton merkki, ympärileikkaus, oli Aabrahamin liitossa annettava pienille lapsille todistukseksi siitä, että tämän liiton Jumalan valtakunta kuului heille. Samoin on liiton merkki, kaste, annettava uudessa liitossa pienille lapsille todisteeksi siitä, että tämän liiton Jumalan valtakunta kuuluu heille.

Upponen: Mutta eivätkö nämä Jeesuksen sanat osoita, että Jumalan valtakunta kuuluu pienille lapsille ilman kastettakin?

Lapsonen: Jeesus sanoo tässä yhteydessä: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Jeesuksen tykö tuleminen on hänen valtakuntaansa tulemista. Saneessasi, että Jumalan valtakunta ilman muuta kuuluisi pienille lapsille, olet tainnut unohtaa Jeesuksen sanan Joh. 3:6—7. Luepa nämä jakeet.

Upponen (lukee): "Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä."

 

Lapsonen: Onko lapsi tämän Jeesuksen sanan mukaan luonnollisen syntymänsä perusteella Jumalan valtakunnassa?

Upponen: Ei hän siellä ole lihasta syntyneenä. Hänen täytyy syntyä uudesti. Olin ajattelematon äskeisessä sanassani.

Lapsonen: Lihasta syntyneenä lapsellakin on lihan mieli, joka on vihollisuus Jumalaa vastaan, kuten Room. 8:7 sanoo. Tämä lihan mieli tulee ilmi sitä myöten kuin lapsi kasvaa. Daavid sanoo (Ps. 51:7): "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." Ja Paavali kirjoittaa (Ef. 2:3): "...olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin." Pieni lapsikin on synnissä ja lihasta syntyneenä "lihaa", synnin turmelema ja "luonnostaan vihan lapsi". Hän tarvitsee Jeesuksen sovitus- ja lunastustyöllä valmistettua anteeksiantamusta ja pelastusta. Eivätkö nämä Raamatun opetukset osoita selvästi, että lapsi ei ilman muuta ole Jumalan valtakunnassa, vaan tarvitsee armoa, pelastusta, tähän valtakuntaan sisälle pääsemistä?

Upponen: Olin ajattelematon. Kyllä nämä Jeesuksen sahat osoittavat, että kukaan langenneen ihmissuvun jäsen ei ole luonnostaan, luonnollisen syntymänsä kautta Jumalan valtakunnassa.

Lapsonen: Joh. 1:12—13 tekee selvän eron luonnollisen syntymän ja Jumalasta syntymisen välillä. Jeesus tahtoi sanoa, että Jumalan valtakunta on myös pieniä lapsia varten. He ovat siihen tervetulleita, kuten pienet lapset olivat Aabrahamin liiton Jumalan valtakuntaan. He eivät kuitenkaan ilman muuta ole Jumalan valtakunnassa. Yhdytkö tähän?

Upponen: Yhdyn kyllä. Jeesus ei kuitenkaan kastanut lapsia, vaan siunasi heitä. Eikö meidän ole tehtävä samoin?

Lapsonen: Syynä siihen, että silloin Jeesuksen luokse tuotuja lapsia ei kastettu, oli nähtävästi kaksi seikkaa. Ensiksi: Niillä seuduilla Jordanin toisella puolella, missä lapsia tuotiin hänen tykönsä, hän oli vain läpikulkumatkalla, eikä siellä ollut seurakuntaa. Jotta lapsia voitaisiin kastaa, tarvitaan seurakunta, jossa näitä lapsiakasvatetaan ja opetetaan Jumalan sanalla. Toiseksi: Lapsia tuotiin Jeesuksen luo vain muutamia päiviä ennen hänen karsimistaan ja kuolemaansa, jolloin hänen entisetkin opetuslapsensa joksikin aikaa hajaantuivat kuin lampaat ilman paimenta. Tilanne oli ilmeisesti sellainen, että lasten kastaminen ei käynyt päinsä. Se voi tapahtua vasta kristillisen seurakunnan synnyttyä helluntaina.

Upponen: Jeesus kastettiin noin 30-vuo-tiaana. Hän sanoi sitä pyytäessään: "Näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Eikö Jeesuksen esimerkki viittaa aikuiskasteeseen? Eikö sellainen kaste ole "vanhurskauden täyttämistä?

Lapsonen: Johannes Kastaja oli vain puolisen vuotta Jeesusta vanhempi. Johannes oli saarnannut ja kastanut ehkä vuoden tai pari. Miten Jeesus olisi voinut saada kasteen aikaisemmin? Tehtiinhän ympärileikkauskin lukuisissa tapauksissa vanhemmalla iällä, kun sitä ei syystä tai toisesta oltu tehty lapsena. Aabrahamin ympärileikkaus 99-vuotiaana ei osoittanut että se olisi säännönmukaisesti tehtävä aikuisena tai vanhalla iällä. Samoin ei Jeesuksen kaste noin 30-vuotiaana osoittanut, että se olisi säännönmukaisesti annettava aikuisille. "Vanhurskauden täyttämisellä" Jeesus nähtävästi tarkoitti sitä, että hän kasteessa pyhittäytyi valmistamaan ihmisille kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jumalan edessä kelpaavaa vanhurskautta. Hän puhui kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan myöhemmin kasteena, jolla hänet oli kastettava (Lk. 12:50).

 Upponen: Olet varmaan oikeassa. Mutta eikö Jeesuksen esimerkki osoita, että meidänkin on siunattava lapsia kättenpäällepanemisella eikä kastettava heitä?

Lapsonen: Teikäläisten pääväite pienten lasten kastetta vastaan on, että sellaiset lapset eivät voi ymmärtää sanaa ja uskoa. Siksi he eivät voi saada kasteesta siunausta. Mutta sanopa miten voivat pienet lapset saada siunausta kättenpäällepanemisesta, kun he eivät ymmärrä sanaa eivätkä voi tietoisesti uskoa?

Upponen: Tämä asia on joskus tullut minunkin mieleeni, mutta en ole sitä vakavammin ajatellut. Ajatuksiin! on joskus vilahtanut kysymys: Mitä hyötyä on tästä siunaamisesta, kun pienet lapset eivät sitä kumminkaan ymmärrä?

Lapsonen: Jos pienet lapset eivät voi saada siunausta kasteesta, koska he eivät ymmärrä sanaa, eivät he saa siunausta kättenpäällepanemisella siunaamisestakaan. Jeesus ei varmaankaan toimittanut tyhjää seremoniaa. Pienet lapset varmasti saivat siunausta siitä, että Hän pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. Samoin he saavat siunausta kasteesta, vaikkemme ymmärräkään miten se tapahtuu. Luotamme vain Jeesuksen sanoihin, että pienet lapsetkin ovat tervetulleita hänen luokseen ja että taivasten valtakunta on myös heitä varten.

Upponen: Joka tapauksessa, Jeesus ei kastattanut näitä lapsia, vaan siunasi heitä. Meidän on tehtävä samoin.

Lapsonen: Jeesuksen esimerkki ei sinänsä velvoita. Hän herätti kuolleita, käveli veden päällä ja tyynnytti myrskyn sanallaan, mutta se ei velvoita meitä tekemään samoin. Mutta olemme velvoitetut noudattamaan hänen käskyjään. Hänen käskynsä on, että meidän on tehtävä hänelle opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. Mitä ajattelet, onko Jeesuksen opetuslapseksi tuleminen ja Jumalan valtakuntaan sisälle käyminen sama asia? Vai voiko ihminen olla Jeesuksen opetuslapsi Jumalan valtakunnan ulkopuolella?

Upponen: Kyllä ne varmaan ovat sama asia. Ei Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleva voi olla Jeesuksen opetuslapsi ja seuraaja .

Lapsonen: Kun kansojen keskuudessa on tehtävä Jeesukselle opetuslapsia kastamalla ja opettamalla, niin voiko ihmisestä tulla Jeesuksen opetuslapsi ilman kastetta?

Upponen: Ilmeisesti ei. Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemiseen kuuluu vedestä ja Hengestä syntyminen, toisin sanoen kaste ja Pyhän Hengen vaikuttama uudistus uskoon, kuten olemme nähneet.

Lapsonen: Mitä siis tekevät ne, jotka kieltävät pieniltä lapsilta kasteen?

Upponen: He estävät näitä tulemasta Jeesuksen opetuslapsiksi ja pääsemästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tätä en ole ajatellut. Meidän oppimme näyttää sittenkin olevan ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa.

Lapsonen: Olen iloinen, että Sinussa on nöyryyttä tunnustaa tämä. Te lapsikasteen vastustajat estätte pieniä lapsia pääsemästä Jumalan valtakuntaan, vaikka Jeesus kieltää estämästä heitä ja sanoo, että Jumalan valtakunta on heidän.

Kasteen merkitys pienille lapsille

Upponen: Mutta mitä sitten merkitsee kaste pienille lapsille, kun he eivät voi ymmärtää sanaa ja uskoa?

Lapsonen: Mitä luulet merkinneen Iisakille ja muille Aabrahamin jälkeläisille sen, että ympärileikkauksen kautta Herran liitto oli merkitty heidän lihaansa, kuten l Moos. 17:13 sanoo?

Lipponen: Varmaankin se oli heille todistus, että he kuuluivat liiton kansaan, ja että Jumala rakasti heitä, tahtoi pitää heistä huolta, ja että he sitten myös tarvitsivat sydämen ympärileikkauksen. Heidän oli etsittävä Jumalalta tätä armoa ja sitten vaellettava Jumalan käskyjen kuuliaisuudessa.

Lapsonen: Aivan oikein. Kaste, uuden liiton merkki, on samoin todistus siitä, että kastetut kuuluvat Kristukselle ja että Jumalan valtakunta on heidän. Kaste on heille "lihasta syntymisestä" johtuvan syntiturmeluksen aiheuttaman Jumalan vihan alaisuuden ("olimme luonnostamme vihan lapsia", Ef. 2:3) poistamista, Jeesuksen lunastusveren kautta valmistetun anteeksiantamuksen armon soveltamista heihin ja hänen opetuslapsekseen kutsumista. Mutta samalla se muistuttaa "Hengestä syntymisen" tarpeellisuudesta. Lapsena saatu kaste kutsuu parannukseen sekä anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen evankeliumin sanan uskomisen kautta ja sitä seuraavaan uskonkuuliaisuuteen, pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää.

Upponen: Mutta ei kai tämä ole poikkeukseton järjestys?

Lapsonen: Ei tietenkään. Lapsikastetta käyttävienkin kirkkojen työssä joudutaan usein kastamaan ymmärtävässä iässä olevia nuoria ja aikuisia, joita ei ole kastettu lapsina, aivan kuin ympärileikkaus lukuisissa tapauksissa tehtiin myöhemmällä iällä. Vesikaste ja henkikaste ovat samanaikaisia, jos uskoon tulo tapahtuu kasteen hetkellä. Se voi kuitenkin tapahtua myös myöhemmin. Niin oli esim. Apt. 8. luvussa kerrottujen samarialaisten ja Apt. 19. luvussa kerrottujen Johanneksen opetuslasten kohdalla: he saivat Pyhän Hengen kasteen jälkeen kättenpäällepanemisen kautta. Uskoon tuleminen ja Pyhän Hengen saaminen voi tapahtua myös ennen kastetta. Niin kävi Korneliuksen huonekunnan kohdalla (Apt. 10). Jumala ei ole tässä kohden säätänyt mitään kiinteää kaavaa.

Historian todistus

Upponen: Yhdyn sanoihisi. Mutta eikö ole niin, että lapsikaste otettiin käytäntöön kirkon tullessa valtiokirkoksi ja turmeltuessa. Alunperin kastettiin vain ymmärtävässä iässä uskoon tulleita.

Lapsonen: Sinun on vaikea päästä baptistisen kasteoppisi kaavasta. Olet itse jo tunnustanut, että se oppi on epäraamatullinen. Se ei siksi myöskään ole alkuperäinen. Justlnus Marttyyri (k. 165 jKr.) kirjoitti toisen vuosisadan puolivälin tienoissa — siis vain viitisenkymmentä vuotta apostoli Johanneksen kuoleman jälkeen — "Apologia"-kirjeessään (luku 15) miehistä ja naisista, jotka "jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi." Jeesuksen sanojen mukaan ihmisiä tehdään opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla. Nämä Justinuksen mainitsemat henkilöt oli siis kastettu lapsina. Irenaeus (140—n. 202 jKr.) kirjoittaa: "Kristus tuli pelastamaan itsensä kautta kaikkia,... jotka hänen kauttansa uudestisyntyvät Jumalalle, rintalapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhempia ..." (Adversus haereses II, 22). Irenaeus sanoo samassa kirjassaan kastetta "uuden syntymisen kasteeksi Jumalalle". Hänen sanansa osoittavat, että siihen aikaan, toista vuosisataa ennen valtiokirkon syntymistä, kastettiin rintalapsia. Kirkkoisä Origenes syntyi v. 185 ja kastettiin pienenä lapsena. Hän kirjoitti: "Kirkollisen ohjeen mukaan tulee kastaa myös pieniä lapsia" (Horn. VIII, 3). "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa pieniäkin lapsia" (Horn. V, 6). "Kukaan ei ole puhdas synnin saastutuksesta, vaikka olisi vain yhden päivän vanha; ja koska synnynnäinen saastaisuus pestään pois kasteen kautta, kastetaan pienet lapsetkin" (Horn. XIV). Origeneen elämän loppupuolella v. 253 pidetty Karthagon kirkolliskokous päätti, että lapset voitiin kastaa jo ennen kahdeksatta päivää syntymän jälkeen.

Lapsikasteen oikeutusta ei epäilty. Tertullianus (kuoli n. 220 jKr.) vastusti kyllä lapsikastetta (kirjassa De baptismo, 18), mutta juuri tämä osoitti, että se oli käytännössä.

Upponen: Eikö se, että lapsikasteella oli niin huomattava vastustaja jo toisen vuosisadan lopulla, osoita ettei se voinut olla apostolista alkuperää.

Lapsonen: Tertullianus ei koskaan kieltänyt lapsikasteen apostolista alkuperää. Hän kirjoitti: "Mikä kiire on viattomalla syntien anteeksisaamiseen?"-nimittäin kasteessa. Onko tämä mielestäsi oikea peruste lapsikastetta vastaan?

Upponen: Ei ole, sillä olemme nähneet, että Raamatun mukaan pieni lapsi ei ole viaton eli synnitön.

Lapsonen: Kun kirkkoisä Tertullianus puhui syntien anteeksisaamisesta kasteen yhteydessä, hänellä ilmeisesti oli se raamatullinen käsitys, että kaste tapahtuu syntien anteeksisaamiseksi. Niin ei ole baptistisen kasteopin mukaan.

Baptisteille ominainen oppi kasteesta uskoon tulon jälkeen tapahtuvana uskon tunnustamisena ja kuuliaisuuden tekona esiintyi kristillisen kirkon historiassa ensi kerran 1104 JKr., jolloin ranskalainen Pierre de Bruys (k. 1130) alkoi saarnata lapsikastetta vastaan ja opetti kastetta uskoon tulon jälkeen tapahtuvana uskon tunnustamisena. Hänen kannattajansa, "petrobrusialaisiksi" nimitetyt, olivat ensimmäisiä baptistisen kasteopin edustajia. Tämä oppi on täten varsin myöhäissyntyinen epäraamatullinen harha.

Upponen: Lapsikasteella näyttää kieltämättä olevan hyviä perusteita sekä Raamatussa että kirkon historiassa. Mutta jos kaste on lapselle välttämätön, koska ilman vedestä ja Hengestä syntymistä syntinen ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, miten käy kastamatta kuolleille lapsille?

Lapsonen: Ristin ryöväri, joka teki parannuksen ja uskoi, meni paratiisiin ilman kastetta ja ehtoollista. Evankeliumin sana uskottuna tuo koko pelastuksen. Jos uskoon tullut ilman omaa syytään jää vaille kastetta, se ei häntä kadota. On vanha sana: Ilman sakramenttia jääminen ei kadota, mutta sakramentin halveksiminen kadottaa. Luther uskoi, että jos lapset ilman omaa syytään jäävät vaille kastetta, Jumala pitää heidän pelastuksestaan huolta muuten. Jätämme kastamatta kuolleet lapset armollisen Jumalan huomaan.

Kastetapa

Upponen: Minusta on joka tapauksessa selvää, että Raamattu opettaa upotuskastetta. Uudessa Testamentissa käytetty sana BAPTIDSEIN merkitsee aina veteen upottamista, ei koskaan valelemista tai vihmomista. Kun Johannes kastoi Jeesuksen, Jeesus meni veteen ja sitten nousi siitä. Johannes kastoi Ainonissa, jossa oli paljon vettä (Joh. 3:23), että kastettavat voitiin upottaa. Filippus ja etiopialainen hoviherra astuivat veteen ja nousivat ylös vedestä (Apt. 8:38 seurr.).

Lapsonen: Alkuajan kreikankieltä puhuvat kristityt käyttivät Septuagintaksi nimitettyä Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä, johon sisältyivät myös ns. Apokryfikirjat (jotka ovat meilläkin isoissa perheraamatuissa). Meille on tärkeää katsoa, missä merkityksessä Septuagintassa ja kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetään BAPTIDSEIN (kastaa) ja BAPTISMA (kaste) sanoja. Apokryfikirjoihin kuuluvassa Juuditin kirjassa   (12:7) kerrotaan, että Juudit joka yö "kylpi leirissä   vesilähteellä" (ebaptidseto ...    epi tees peegees). Siinä tuskin oli mahdollista mennä upoksiin.    Siirakin kirjassa   (34: 25/30) sanotaan: "Joka peseytyy (baptis-menos)   kuolleen tähden ja sitä jälleen koskettaa, mitä hyötyä

hänen pesostansa (luutruu)   on?" 4 Ms. 19:16—19 mukaan tällainen puhdistus (hagiasmos) oli tapahtuvat pirskottamalla (perirranei)  ja peseytymällä (luusetai). Mk. 7:4 sanaa BAP-TISMUUS (kasteet, akk.) käytetään "maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisistä", mitkä, ainakin suureksi osaksi, tapahtuivat muuten kuin upottamalla veteen. Nämä esimerkit osoittavat, että sanat BAPTIDSEIN ja BAPTISMOS merkitsevät erilaisia pesoja, tapahtuivatpa ne upottamalla, valelemalla tai pirkottamal-la.l) Kun Jeesus käski opetuslasten tekemisessä käyttämään kastetta, hän ei antanut ohjetta, millä tavoin sen tuli tapahtua. Upottaminen oli kyllä silloin yleisimmin käytetty kastetapa. Se on siksi tunnustettava oikeaksi, ei kuitenkaan ainoaksi oikeaksi. Noin vuoden 100 vaiheilla jKr. kirjoitetussa kirjassa "Herran oppi kahdentoista apostolin kautta", josta usein käytetään lyhennettyä nimeä "Didakhee" (oppi, opetus), annetaan ohje: "Mitä kasteeseen tulee, kastakaa näin: ... kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevassa vedessä. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muussa vedessä. Jos et voi kylmässä vedessä, niin lämpimässä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, niin valele kolmesti vettä pään päälle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (VII). — Mitä ajattelet tämän todistavan?

Upponen: Sitä, että apostolisen ajan loppupuolella käytettiin joskus valelukastetta, kuitenkin vain poikkeustapauksissa, olosuhteiden vaatiessa.

Lapsonen: Me emme suinkaan vastusta upotuskastetta. Lutherkin sanoo: "Soisin, että kastettavat sananmukaisesti upotettaisiin kokonaan veteen ... Mutta en minä ... pidä sitä välttämättömänä, vaan ainoastaan kauniina tapana" (WA. 6, 443). Luther ei pitänyt asiaa niin tärkeänä, että olisi muuttanut kastetapaa.    Kristillinen kokemuskaan ei osoita, että upotuskasteen kautta saataisiin suurempia siunauksia kuin valelu- (esim/luterilaiset kirkot) tai vihmonta-   (metodistit)    kasteen kautta. Kreikkalaiskatoliset kirkot käyttävät upotuskastetta, mutta se ei ole tehnyt niitä hengellisesti eläviksi. Tämä asia riippuu siitä, miten Jumalan sanaa julistetaan, tapahtuuko   se Raamatun mukaan parannukseen ja uskoon kutsuen, totuuden sanaa Pyhässä Hengessä oikein jaellen, vai ihmisiä heidän suruttomaan tilaansa tyynnytellen tai omaan vanhurskauteen tai uskonnollisiin harhoihin johdatellen.

Upponen: Sanoissasi on epäilemättä paljon perää. Meidän käyttämämme upotus-kaste on joka tapauksessa oikea kaste.

Lapsonen: Se on kyllä olkea kasteen ulkonainen muoto. Mutta keskustelumme on toivottavasti tehnyt Sinulle selväksi, että teidän baptistinen oppinne kasteen sisällöstä ja merkityksestä on aivan epäraama-tullinen. Raamatun mukaan kaste kuuluu pelastuksesta osalliseksi tulemiseen. Se on armonväline, jolla ihminen autetaan syntien anteeksiantamukseen ja uskoon. Teidän oppinne mukaan se kuuluu kääntymyksen jälkeen seuraavaan pyhityselämään, uskon tunnustamiseen ja hedelmiin. Raamatun mukaan se on seurakunnan välityksellä tapahtuva Jumalan armoteko. Teidän oppinne mukaan se on ihmisen kuuliaisuuden teko. Kaste on teillä siten väärässä paikassa ja sisällöltään epäraamatullinen. Vastoin Raamatun opetuksia te myös hylkäätte lapsikasteen ja estätte siten pieniä lapsia pääsemästä Jumalan valtakuntaan, vaikka se Jeesuksen sanojen mukaan on heidän.

Uudestikastaminen

Upponen: Olin saanut kasteen pienenä lapsena, mutta menin sitten uskoon tultuani uudelleen kastettavaksi. Luulin tehneeni siinä oikein, osoittaneeni kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Nyt kuitenkin huomaan tehneeni erehdyksen. Olin kastettu ja uskova, enkä olisi tarvinnut uutta kastetta.

 

Lapsonen: Aabrahamin liiton merkki, ympärileikkaus, tapahtui kerran, eikä sitä koskaan uusittu. Sen saaneita vain kutsuttiin sydämen ympärileikkaukseen (5 Moos. 10:16; Jer. 4:4). Heille sanottiin: "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset..." (Jer. 3:14). Kasteen saaneelle mutta väärässä sydämen tilassa olevalle Simon noidalle Pietari sanoi: "Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä ... sinulle annetaan anteeksi" (Apt. 8:21 seurr.). Hän ei tarvinnut uutta kastetta, vaan parannuksen ja anteeksiantamuksen. Niin ei kukaan Jumalasta erossa ja kadotuksen tiellä vaeltava kastettu — olipa hän saanut sen lapsena tai myöhemmin — tarvitse uutta kastetta. Hän tarvitsee vain nöyr-tymisen parannukseen sekä syntiensä anteeksisaamisen ja Pyhän Hengen uudistuksen uskoon, ja niin hän on syntynyt "vedestä ja Hengestä'.'

Enimmältä osalta uusi kaste on pääasiassa "koukku.", jota käytetään "sumppukalastuksessa": sen näennäinen yksinkertainen raamatullisuus tuntuu vakuuttavalta Raamattua heikosti tuntevista nuorista uskovista. Siksi se on hyvä apukeino esim. luterilaisessa kirkossa uskoon tulleiden erottamiseksi siitä ja heidän liittämisekseen baptistista kasteoppia opettaviin kirkkoihin tai ryhmiin (Baptistikirkkoon, Vapaakirkkoon, helluntailaisuuteen jms.). Gal. 4:17 sanoo: "Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä."

Upponen: Sanoissasi on paljon perää. Minäkin tulin uskoon luterilaisessa kirkossa, mutta nuorena ja Raamattua heikosti tuntevana minut "sumppukalastettiin" juuri baptistisella kasteopilla siihen kirkkoon, jossa nyt olen. Minulle tuli "into heidän hyväksensä" saada toisiakin kasteelle ja siirtymään meidän joukkoomme. En kylläkään uudesta kasteestani saanut todellista hengellistä siunausta. Kun baptistista kasteoppia oli taottu päähäni muutamia kuukausia, siitä tuli minulle kuin pakkomielle. Tunsin helpotusta ja vapautusta, kun menin kasteelle, ja ajattelin sen siunaukseksi. Mutta luulen, että se oli vain sielullisen paineen ja jännityksen laukeamisesta johtuvaa, ei todellista Pyhän Hengen siunausta. Niin näyttää yleensäkin olevan uudestikastetuilla, vaikka saattaahan olla poikkeuksia.

 

Kaste ja evankelioimistyö

Upponen (jatkaa): Olen ajatellut, että lapsikaste on esteenä parannukseen ja uskoon kutsuvalle evankelioimistyölle. Mutta nyt minusta alkaa näyttää, että se on sellainen vain väärinkäsitettynä.

Lapsonen: Olet oikeassa. Raamatun mukaisesti käsitettynä lapsikaste tarjoaa hyvän liittymäkohdan herätys julistukselle, myös lapsi-, pyhäkoulu- ja nuorisotyössä tapahtuvalle. Kastetuille mutta epäuskossa ja synnissä eläville voidaan sanoa esim. tähän tapaan: Kristus on jo kasteessa kutsunut teidät omikseen. Kasteenne on merkki ja todistus siitä, että te kuulutte hänelle. Te olette kuitenkin kääntäneet selkänne Vapahtajallenne ja Herralle. Kääntykää ja palatkaa, te luopuneet lapset, Kristus ottaa teidät vastaan. Saatte palata siihen armoon ja elämään Jumalan valtakunnassa, mihin teidät jo lapsina kutsuttiin kasteessa. Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että saisitte Pyhän Hengen lahjan. Näin te saatte omaksenne Jumalan valtakunnan, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, ja jonka kuulumisesta teille Kristus antoi todistuksen jo teidän kasteessanne.

Saatamme käyttää kastetta lähtökohtana kutsulle parannukseen ja uskoon myös siihen tapaan, kuin sellainen vain vääfmkäsitettynä.

 

Lapsonen: Olet oikeassa. Raamatun mukaisesti käsitettynä lapsikaste tarjoaa hyvän liittymäkohdan herätysjulistukselle, myös lapsi-, pyhäkoulu-ja nuorisotyössä tapahtuvalle. Kastetuille mutta epäuskos­sa ja synnissä eläville voidaan sanoa esim. tähän tapaan: Kristus on jo kasteessa kutsunut teidät omikseen. Kasteenne on merkki ja todistus siitä, että te kuulutte hänelle. Te olette kuitenkin kääntäneet selkänne Vapahtajallenne ja Herralle. Kääntykää ja palatkaa, te luopuneet lapset, Kristus ottaa teidät

vastaan. Saatte palata siihen armoon ja elämään Jumalan valtakunnassa, mihin teidät jo lapsina

kutsuttiin kasteessa. Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois ja että saisitte

Pyhän Hengen lahjan. Näin te saatte omaksenne Jumalan valtakunnan, joka on vanhurskautta, rauhaa ja

iloa Pyhässä Hengessä, ja jonka kuulumisesta teille Kristus antoi todistuksen jo teidän kasteessanne.

Saatamme käyttää kastetta lähtökohtana kutsulle parannukseen ja uskoon myö siihen tapaan, kuin

Augsburgin tunnustus (12. opink.) sanoo:

"Parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun

tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen,

ja seurakunnan tulee antaa heille synninpäästö (toinen muoto: seurakunta ei saa kieltää heiltä

synninpäästöä). Sillä totinen ja oikea parannus ei ole oikeastaan mitään muuta kuin katumusta ja vaivaa

eli pelästymistä synnin tähden, ja kumminkin sen ohessa uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön,

että synti on anteeksi annettuja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa

sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden on oltava

parannuksen hedelmiä..."

Jeesus sanoo: "Hedelmistä puu tunnetaan". Kunkin ihmisen elämän "hedelmät" osoittavat, onko hän

uskossa eli uudestisyntyneessä sieluntilassa vai ei. Tästä voidaan päätellä, onko hän elämän kaidan tien

vai kadotuksen lavean tien kulkija, ei siitä, onko hän kastettuja kirkon jäsen vai ei. Kutakin on sekä

lapsi-, pyhäkoulu-, nuoriso- että evankelioimistyössä käsiteltävä hänen sieluntilansa mukaan. Tämä

kuuluu "totuuden sanan oikeaan jakelemiseen" (2 Tim. 2:15). Lapsikaste ei tätä suinkaan vaikeuta, vaan

sopii hyvin yhteen sen kanssa.

"Parannuksesta opetetaan, että ne, jotka kasteen jälkeen ovat tehneet syntiä, saavat milloin hyvänsä, kun

tulevat parannukseen, syntien anteeksiantamuksen,

ja seurakunnan tulee antaa heille synninpäästö (toinen muoto: seurakunta ei saa kieltää heiltä vaivaa eli pelästymistä synnin tähden, ja kumminkin sen ohessa uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu. Tämä usko taas lohduttaa ja rauhoittaa sydämen. Sitten pitää myös seurata muutoksen ja sen, että synnistä luovutaan; juuri näiden on oltava parannuksen hedelmiä..."

Jeesus synninpäästöä). Sillä totinen ja oikea parannus ei ole oikeastaan mitään muuta kuin katumusta ja sanoo: "Hedelmistä puu tunnetaan". Kunkin ihmisen elämän "hedelmät" osoittavat, onko hän uskossa el uudestisyntyneessä sieluntilassa vai ei. Tästä voidaan päätellä, onko hän elämän kaidan tien vai kadotuksen lavean tien kulkija, ei siitä, onko hän kastettu ja kirkon jäsen vai ei. Kutakin on sekä lapsi-, pyhäkoulu-, nuoriso- että evankelioimistyössä käsiteltävä hänen sieluntilansa mukaan. Tämä kuuluu "totuuden sanan oikeaan jakelemiseen" (2 Tim. 2:15). Lapsikaste ei tätä suinkaan vaikeuta, vaan sopii hyvin yhteen sen kanssa.